Elisabet Stuart (19. elokuuta1596 – 13. helmikuuta1662) oli Englannin kuningasJaakko I:n ja Anna Tanskalaisen ainoa aikuisuuteen asti selvinnyt tytär.[1] Hänet nimettiin kuningatar Elisabet I:n mukaan. Elisabet Stuartin isä oli alkujaan Skotlannin kuningas, mutta peri myös Englannin valtaistuimen vuonna 1603. Elisabet avioitui Pfalzin vaaliruhtinas Fredrik V:n kanssa vuonna 1613. Englanti joutui Elisabetin avioliiton takia mukaan kolmikymmenvuotiseen sotaan, jonka aikana hänen puolisonsa Fredrik oli lyhyesti myös Böömin kuninkaana talvella 1619–1620. Elisabet synnytti kaikkiaan 13 lasta. Yksi lapsista oli Sofia, joka julistettiin myöhemmin Englannin kruununperijäksi, kun parlamentti määräsi valtaistuimelle nousevaksi Jaakko I:n protestanttisen jälkeläisen. Sofia kuitenkin kuoli ennen kuin serkuntyttärensä Kuningatar Anna, joten hänen poikansa Yrjö peri vaatimuksen ja nousi vuonna 1714 Ison-Britannian valtaistuimelle. Samalla Hannover-suku nousi valtaan, kun Stuartit oli syrjäytetty valtaistuimelta. Näin Elisabet on kaikkien myöhempien brittimonarkkien esiäiti tyttärenpoikansa kautta. Elisabet kuoli Lontoossa vuonna 1662 ollessaan veljenpoikansa Kaarle II:n vieraana.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisabet Stuart Wikimedia Commonsissa
