Espanjan perimyssota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjan perimyssota
Päivämäärä:

1701–1714

Paikka:

Eurooppa, Länsi-Intia, Pohjois-Amerikka

Lopputulos:

Utrechtin rauha 1713,
Rastattin rauha 1714
Filip V tunnustettiin Espanjan kuninkaaksi

Aluemuutokset:

Espanjan Alankomaat, Napolin kuningaskunta, Milanon herttuakunta ja Sardinia Habsburgeille
Gibraltar, Menorca ja Acadie Britannialle
Sisilia Savoijille

Osapuolet

Armoiries Charles VI de Habsbourg.svg Kaarle VI:lle lojaalit espanjalaiset
Flag of the Habsburg Monarchy.svg Habsburgit
Union flag 1606 (Kings Colors).svg Britannia
Prinsenvlag.svg Hollanti
Savoie flag.svg Savoiji
Flag of the Kingdom of Prussia (1701-1750).svg Preussi
Flag Portugal (1707).svg Portugali

Escudo del Principe de Asturias 1700-1761 (sin diferencias).png Filip V:lle lojaalit espanjalaiset
Royal Standard of the King of France.svg Ranska
Flag of Bavaria (lozengy).svg Baijeri

Espanjan perimyssota oli suuressa osassa Eurooppaa käyty suursota vuosina 1701–1714.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan Habsburg-sukuinen kuningas Kaarle II oli lapseton. Kaksi Euroopan mahtimiestä saattoi esittää vaatimuksia Espanjan kruunuun: Ranskan kuningas Ludvig XIV, jonka äidin isä oli Espanjan kuningas Filip III. Lisäksi Ludvigin puoliso Marie-Thérèse oli Espanjan kuningas Filip IV:n tytär. Ludvig halusi nostaa Espanjan kuninkaaksi pojanpoikansa Anjoun herttua Filipin. Toinen kruununtavoittelija oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Leopold I, jonka äidin isä oli Filip III ja jonka puoliso oli Filip IV:n tytär. Leopold halusi nostaa Espanjan kuninkaaksi poikansa Itävallan arkkiherttua Kaarlen. Alankomaat ja Englanti eivät halunneet Espanjan yhdistyvän Itävallan tai Ranskan kanssa.

Kaarle II julisti testamentissaan 13. maaliskuuta 1700 seuraajakseen Ranskan Filipin. Kaarle kuoli samana vuonna, 1. marraskuuta. Ranska alkoi miehittää Espanjan Alankomaiden linnoituksia maaliskuussa 1701, ja samaan aikaan Englanti, Alankomaat ja Itävalta alkoivat valmistautua sotaan. Taistelut alkoivat samana keväänä. 7. syyskuuta Ranskan viholliset Englanti, Alankomaat, Itävalta, Preussi ja suurin osa muista Saksan valtioista muodostivat Ranskan vastaisen liittokunnan. Myöhemmin liittokuntaan liittyivät vielä Portugali ja Savoiji. Ranskan liittolaiset sodan alussa olivat Savoiji, Mantua ja Köln. Syyskuussa 1702 Baijeri liittyi sotaan Ranskan puolelle. Savoiji vaihtoi puolta lokakuussa 1703.

Sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa sodan taisteluista käytiin Espanjan Alankomaissa, Italiassa, Saksassa ja Espanjassa. Ranskalaiset operoivat Italiassa vuodesta 1701 vuoteen 1706, jolloin he joutuivat vetäytymään sieltä. Saksassa käydyissä taisteluissa liittokunnan englantilainen kenraali John Churchill, Marlboroughin herttua, pysäytti ranskalaisten etenemisen kohti Wieniä ja voitti heidät Donauwörthin ja Blenheimin taisteluissa vuonna 1704. Englanti osallistui sotaan aktiivisesti ja valtasi Gibraltarin vuonna 1704 ja auttoi Barcelonan valtauksessa. Arkkiherttua Kaarle julisti Barcelonassa itsensä Espanjan kuninkaaksi.

Ratkaiseva sotatoimialue oli Espanjan Alankomaat. Vuonna 1706 ranskalainen armeija, jonka vahvuus oli 50 000 miestä, eteni itään Namurin ja Liègen välillä. Ranskalaiset kohtasivat Ramilliesin lähellä liittokunnan hollantilais-saksalaisen armeijan, jota johti Marlborough. Ramilliesin taistelussa Ranska kärsi pahan tappion. Se menetti kolminkertaisen määrän miehiä verrattuna liittokunnan tappioihin. Taistelun seurauksena liittokunta valtasi Brysselin, Antwerpenin ja niitä ympäröivät Espanjan Alankomaiden alueet. Ranskalaiset valtasivat kuitenkin vuonna 1707 Brysselin ja Gentin, jonka jälkeen Ranskan 100 000 miehen armeija eteni ylös Scheldt-jokea Oudenaardea kohti. Marlboroughin johtama liittokunnan 80 000 miehen armeija kuitenkin yllätti ranskalaiset Oudenaardessa 11. heinäkuuta 1708. Marlborough voitti Oudenaarden taistelun, jossa kaatui tai haavoittui 6 000 ranskalaista ja 7 000 jäi vangiksi. Liittokunnan armeija menetti 3 000 miestä. Liittokunta voitti myös vuonna 1708 Lillen taistelun sekä vuonna 1709 Tournain ja Malplaquetin taistelut. Malplaquetissa molemmat puolet kärsivät raskaat tappiot.

Rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1711 Barcelonan kuningas Kaarlesta tuli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. Mahdollinen Espanjan ja Itävallan yhdistyminen sai Englannin aloittamaan rauhantunnustelut Ranskan kanssa ja Marlborough kutsuttiin takaisin Englantiin. Liittokunta (Itävaltaa lukuunottamatta) ja Ranska solmivat Utrechtin rauhan vuonna 1713. Sopimuksessa Ludvig XIV:n pojanpoika pysyi Espanjan kuninkaana hallitsijanimellä Filip V. Sama hallitsija ei kuitenkaan saisi hallita Ranskaa ja Espanjaa. Espanja luovutti Itävallalle Espanjan Alankomaat ja kaikki alueensa Italiassa. Ranska tunnusti Englannin protestanttiset kruununperimyksen ja luovutti Englannille New Foundlandin ja osia Kanadasta. Espanja luovutti Savoijille Sisilian ja alueita Pohjois-Italiassa. Sopimuksessa Preussi tunnustettiin kuningaskuntana ja Portugalin Etelä-Amerikan rajoihin tehtiin sille suosiollisia tarkistuksia.

Keisari Kaarle solmi rauhan Ranskan kanssa vuonna 1714 Rastattin ja Badenin rauhat. Sopimukset vastasivat Utrechtin rauhansopimusta, mutta Kaarle ei tunnustanut Filipiä Espanjan kuninkaaksi.

Sodan tärkeimmät taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Childs Kohn, George: Dictionary of Wars, s. 471. Facts on File, 1999. ISBN 0-8160-4157-1.
  • Dupuy, R. Ernest & Dupuy, Trevor N.: The Encyclopedia of Military History, s. 617-627. from 3500 BC. to the present. Harper & Row, 1970.