Vilhelm IV (Yhdistynyt kuningaskunta)
| Vilhelm IV | |
|---|---|
 Vilhelm IV:n virallinen hallitsijamuotokuva, Martin Archer Shee 1833 | |
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas | |
| Valtakausi |
26. kesäkuuta 1830 – 20. kesäkuuta 1837 |
| Kruunajaiset | 8. syyskuuta 1831 Westminster Abbey |
| Edeltäjä | Yrjö IV |
| Seuraaja | Viktoria |
| Hannoverin kuningas | |
| Valtakausi |
26. kesäkuuta 1830 – 20. kesäkuuta 1837 |
| Edeltäjä | Yrjö IV |
| Seuraaja | Ernst August |
| Syntynyt |
21. elokuuta 1765 Buckinghamin palatsi, Lontoo |
| Kuollut |
20. kesäkuuta 1837 (71 vuotta) Windsorin linna, Berkshire |
| Hautapaikka | Pyhän Yrjön kappeli, kuninkaallinen hautaholvi. Windsor, Berkshire |
| Puoliso | Adelaide Saxe-Meiningen |
| Lapset |
Charlotte Elizabeth |
| Koko nimi | William Henry |
| Suku | Hannover |
| Isä | Yrjö III |
| Äiti | Charlotte von Mecklenburg-Strelitz |
| Uskonto | anglikaani |
| Nimikirjoitus |
 |
| Sotilasura | |
| Kuuliaisuus |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Joukko-osasto |
 Kuninkaallinen laivasto |
| Palvelusvuodet | 1779–1790 |
| Sotilasarvo | kontra-amiraali |
| Komentajuudet |
|
| Taistelut | Cabo de São Vicenten taistelu |
Vilhelm IV (William Henry); (21. elokuuta 1765 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta – 20. kesäkuuta 1837 Windsorin linna) oli Clarencen herttua, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja Hannoverin alueen kuningas vuosina 1830–1837. Hän oli viides Hannover-sukuinen hallitsija ja edellisen kuninkaan Yrjö IV:n nuorempi veli. [1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat kuningas Yrjö III ja kuningatar Charlotte von Mecklenburg-Strelitz, hän oli kolmanneksi vanhin poika.[2] Hänellä oli 14 sisarusta. Hänen veljiään olivat Iso-Britannian ja Irlannin kuningas Yrjö IV, Yorkin ja Albanyn herttua Frederick, Ernest Augustus, Hannoverin kuningas; Sussexin herttua Augustus Frederick, Cambridgen herttua Adolphus sekä Kentin ja Strathearnin herttua Edvard. Hänen sisariaan olivat Württembergin kuningatar Charlotte sekä Gloucesterin ja Edinburghin herttuatar Mary.
Merisotilaan ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän palveli nuoruudessaan laivastossa ja hänet tunnettiin yleisesti nimellä merimieskuningas eli "Sailor Billy". [1][3]
Vuonna 1779 hänet lähetettiin merille, ja hänestä tuli amiraali Digbyn alaisena meriupseerioppilas. Seuraavana vuonna hän purjehti amiraali Rodneyn alaisena ja osallistui sotatoimiin Cape St Vincentin edustalla 16. tammikuuta 1780. Loppusodan aikana nuori prinssi suoritti paljon sotapalvelusta, johon hänelle tuli vahva mieltymys ja loi siten suosionsa perustan.[2]
Sodan päätyttyä hän matkusti sukunsa alkusijoille Hannoveriin ja Berliinissä häntä isännöi Fredrik Suuri. Vuonna 1785 hänet ylennettiin luutnantiksi, seuraavana vuonna hänestä tuli kapteeni ja hänet komennettiin Länsi-Intian saaristoon. Pian vuoden 1787 jälkeen, väsyneenä asemapaikkaansa, hän purjehti kotiin ilman käskyä, ja häntä rangaistiin tottelemattomuudestaan pakottamalla hänet jäämään Plymouthiin, kunnes hänen aluksensa varustettiin ja hän purjehti takaisin Karibialle.[2]
Clarencen herttua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1789 hänestä tehtiin Clarencen herttua. Kun sota julistettiin Ranskan ensimmäistä tasavaltaa vastaan vuonna 1793, hän tuki sitä voimakkaasti ja halusi osallistua sotaan, mutta vaikka hänestä tehtiin kontra-amiraali, hän ei saanut itselleen joukkojen komentoa. Näin tuomittuna toimettomuuteen hän liittyi veljiensä Walesin prinssi Georgen ja Yorkin herttua Frederickin kanssa vastustustamaan isäänsä kuningas Yrjö III:tta. Hän istui House of Lordsissa eli parlamentin ylähuoneessa, jossa hän puolusti Walesin prinssin tuhlaavaisuutta, puhui avioerolaista, vastusti kiivaasti orjien vapautumista ja puolusti orjuutta Länsi-Intian saaristossa saadun kokemuksensa perusteella.[2]
Prinsessa Charlotte Augustan kuolema vuonna 1817 laittoi häntä eteenpäin kruununperimysjärjestyksessä. Vuonna 1827 hänet nimitettiin merivoimen korkeimpaan virkaan, lord high admiral. Suorittaessaan amiraalinviraston tehtäviä hän pyrki ottamaan itsenäisen roolin merivoimissa, vaikka hänen toimintavaltuutensa esti häntä toimimasta ilman kahden neuvoston jäsenen mielipidettä. Kun hän edelleen toimi sääntöjen vastaisesti, kuningas Yrjö IV joutui lopulta vaatimaan veljeään eroamaan.[2]
Clarencen herttua William ei ollut kruununperillinen, ennen kuin toiseksi vanhin veli, Yorkin herttua Frederick kuoli lapsettomana vuonna 1827.[2] Hänen vanhemmilla veljillään oli hyvin vähäinen todennäköisyys tuottaa laillisia perillisiä ja koska William oli vielä suhteellisen nuori ja hyvä terveydeltään, oli pitkään pidetty erittäin todennäköisenä, että hänestä tulisi aikanaan kuningas.
Kesäkuussa 1830 Vilhelm IV nousi valtaistuimelle vanhemman veljensä Yrjö IV:n kuoltua.[2]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vilhelm IV ja kuningatar Adelaide kruunattiin 8. syyskuuta 1831 Westminster Abbeyssa. Vilhelm halveksi seremoniaa ja käyttäytyi loletettavasti tahallaan kuin olisi "hahmo koomisessa oopperassa", pilkaten mielestään naurettavaa näytelmää. Kuningatar Adelaide otti kruunajaiset erittäin vakavasti ja sai osallistujien joukossa kiitosta "arvokkuudestaan, levollisuudestaan ja hänelle tyypillisestä viehättävyydestä".
Häntä kutsuttiin "säästäjäksi", eikä hän ollut myöskään paras mahdollinen kuningas. Hänen sanotaan olleen myös melko kouluttamaton sekä karkea puheissaan, toisin kuin puoliso kuningatar Adelaide. Hänen puheitaan kuvailtiin yleensä puhtaiksi katastrofeiksi. Hänen hallituskautensa aikana toteutettiin parlamenttiuudistus vuonna 1832, parannettiin kaupungin sääntöjä ja orjuus lakkautettiin[3] lähes koko Brittiläisen imperiumin alueella.
Kentin prinsessa Alexandrina Victoria (tuleva kuningatar Viktoria) tunnustettiin Vilhelm IV:n perilliseksi, koska Adelaide ei tullut enää raskaaksi. Vaikka Vilhelmin hallituskauden aikana oli huhuja raskauksista (kuningas tuomitsi ne "kirottuina juttuina"), ne näyttävät olleen perusteettomia. Adelaide kohteli nuorta prinsessa Victoriaa ystävällisesti huolimatta kyvyttömyydestään synnyttää oma lapsi ja perillinen sekä avoimesta vihamielisyydestä puolisonsa ja Victorian äidin, Kentin herttuattaren välillä. Adelaide ja Vilhelm pitivät veljentyttärestään ja halusivat tämän olevan heitä lähempänä, mutta yritykset teki tyhjiksi Kentin herttuatar, joka kieltäytyi tunnustamasta Adelaiden etusijaa kuninkaallisessa hierarkiassa, jätti vastaamatta Adelaiden kirjeisiin ja määräsi tiloja kuninkaallisissa tallissa ja asunnoissa omaan käyttöönsä.
Vilhelm oli pahoillaan siitä, mitä hän piti herttuattaren epäkunnioittavana käytöksenä puolisoaan kohtaan. Hän ilmoitti tylysti Adelaiden, Kentin herttuattaren, prinsessa Victorian ja monien vieraiden läsnäollessa, että herttuatar oli "kykenemätön toimimaan sopivalla tavalla", että tämä henkilö oli loukannut häntä "törkeästi ja jatkuvasti" ja että toivoi saavansa tyydytyksen elämällä kyllin pitkään, että Kentin prinsessa Victoria saavuttaa täysi-ikäisyyden ennen valtaistuimella noustuaan, jotta Kentin herttuattaresta ei koskaan tulisi valtionhoitajaa. Kaikki olivat järkyttyneitä puheen kiihkeydestä, ja kaikki kolme naista olivat syvästi järkyttyneitä. Erimielisyys ja välirikko Kentin herttuattaren, kuninkaan ja kuningattaren välillä ei koskaan parantunut täysin, mutta prinsessa Victoria suhtautui heihin molempiin aina ystävällisesti.
Vilhelm IV kuoli sydämen vajaatoimintaan 71-vuotiaana 20. kesäkuuta 1837 Windsorin linnassa. Häntä seurasi valtaistuimelle 18-vuotias veljentytär Viktoria.[1][2]
Avioliitto, suhteet ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Clarencen herttua Williamilla oli morsiameksi rajoitettu määrä prinsessaehdokkaita ja muiden neuvottelujen kaaduttua avioliitosta Saksi-Meiningenin prinsessa Adelheidin kanssa sovittiin. Avioliitto oli kaatua kuitenkin siihen, että parlamentti päättikin leikata hänelle aiotun, avioliiton myötä kaavaillun määrärahakorotuksen. Tästä raivostunut hertua William jopa harkitsi avioliiton perumista. Adelaide vaikutti kuitenkin ihanteelliselta vaimoehdokkaalta, hän oli miellyttävä, kotielämää rakastava ja halukas hyväksymään Williamin aviottomat lapset osaksi perhettä.
William hyväksyi lopulta määrärahansa alennetun korotuksen, josta parlamentti äänesti. Adelheidin myötäjäiset olivat 20 000 floriinia, ja hänen tuleva aviomiehensä ja Saksi-Meiningenin osavaltio lupasivat kolme erillistä lisäeläkettä.
Hän avioitui 53-vuotiaana 11. heinäkuuta 1818 Kew Gardensissa sijainneessa Kew Palacessa Lontossa Saksi-Meiningenin 25-vuotiaan prinsessa Adelaiden kanssa.[1][2] Samalla hänen veljensä prinssi Edvard avioitui Leiningenin herttuatar, Saksi-Goburg-Saalfeldin prinsessa Victorian kanssa.
Pari oli tavannut toisensa vain kerran viikkoa aiemmin ja herttua William oli 27 vuotta Adelaidea vanhempi. Epäromanttisista puitteista huolimatta pari tuli olemaan toisilleen omistautuneita, he asettuivat Hannoveriin, missä elinkustannukset olivat huomattavasti alhaisemmat kuin Britanniassa ja elivät aikalaistensa mukaan varsin vaatimattomasti. Adelaide vaikutti Williamin käytökseen positiivisesti, tämä joi ja kiroili vähemmän ja hänestä tuli tahdikkaampi. Palattuaan syksyllä 1819 Lontooseen he muuttivat Clarence Houseen, mutta asuivat mieluummin Bushy Housessa lähellä Hampton Courtia, missä William oli asunut morganaattisen vaimonsa Dorothea Jordanin kanssa.
Heille syntyi neljä lasta:
- Charlotte Augusta Louise, Clarencen prinsessa (27. maaliskuuta 1819 Fürstenhofin palatsi Hannover), syntyi keskosena ja eli vain muutaman tunnin.
- Elizabeth Georgiana Adelaide, Clarencen prinsessa (10. joulukuuta 1820 St Jamesin palatsi – 4. maaliskuuta 1821), kuoli alle kolmen kuukauden ikäisenä "suolitulehdukseen"
- nimettömät kaksospojat, syntyivät kuolleina 8. huhtikuuta 1822 Bushy Housessa
Vilhelm IV:llä oli useita avioliiton ulkopuolisia lapsia, muun muassa kymmenen lasta morganaattisesta avioliitostaan näyttelijätär Dorothea Jordanin kanssa vuosina 1797–1811.[4][2] Suhteen aikana, ollessaan vielä Clarencen herttua William, hän oli taloudellisesti niin huonossa asemassa, että vaimon oli lähdettävä uudelleen teatteriin töihin. Konservatiivipoliitikko, entinen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri David Cameron on hänen jälkeläisensä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d William IV (r. 1830-1837) Official website of British Monarchy
- ↑ a b c d e f g h i j k 1911 Encyclopædia Britannica/William IV., King of England - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 1.6.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Adelheid www.meiningermuseen.de. Arkistoitu 5.7.2007. Viitattu 1.6.2025.
- ↑ Actresses like Meghan Markle have been winning the hearts of royals since 1668 Quartz. 3.12.2017. Viitattu 21.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Pierce, Andrew: Cameron's royal link makes him a true blue Times Online. 5.12.2005. Arkistoitu 14.5.2009. Viitattu 20.06.2018. Web archive 2009
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vilhelm IV (Iso-Britannia) Wikimedia Commonsissa
.svg){kind=small}
|
Edeltäjä: Yrjö IV |
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas 1830–1837 |
Seuraaja: Viktoria |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
