Robert Peel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Peel
Robert Peel Portrait.jpg
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
30. elokuuta 184129. kesäkuuta 1846
Monarkki Viktoria
Edeltäjä William Lamb
Seuraaja John Russell
10. joulukuuta 18348. huhtikuuta 1835
Monarkki Vilhelm IV
Edeltäjä Arthur Wellesley
Seuraaja William Lamb
Tiedot
Syntynyt 5. helmikuuta 1788
Bury, Lancashire, Englanti
Kuollut 2. heinäkuuta 1850 (62 vuotta)
Lontoo
Puolue Konservatiivipuolue
Uskonto Christ Church (Oxford)
Arvonimet Sir
Allekirjoitus Robert Peel Signature.svg

Sir Robert Peel, 2. Peel Baronet of Clanfield (5. helmikuuta 1788 Bury, Lancashire2. heinäkuuta 1850 Lontoo) oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri joulukuusta 1834 huhtikuuhun 1835 ja uudelleen 30. heinäkuuta 184129. kesäkuuta 1846.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peel aloitti poliittisen uransa 21 vuoden iässä, jolloin hänet valittiin parlamenttiin Irlannista Cashel Citysta, Tipperarysta. Vaalipiiriin kuului vain 24 äänestäjää ja Peel valittiin ilman vastaääniä. Vaalikampanjan rahoittajiin kuului Peelin isän lisäksi Arthur Wellesley, tuleva Wellingtonin herttua, joka toimi Peelin poliittisen uran vaikuttajana seuraavat 25 vuotta. Peelin avajaispuhe alahuoneessa oli sensaatiomainen, ja puhemies kuvasi sitä parhaaksi ensimmäiseksi puheeksi sitten William Pitt nuoremman.

Vuosikymmenen Peel vietti vähäisissä asemissa Tory-hallituksissa sotaministeriön alivaltiosihteerinä, Irlannin pääministerinä, ja Bullion Committeen puheenjohtajana, jonka tehtävä oli vakauttaa valtiontalous Napoleonin sotien jälkeen. Peel vaihtoi vaalipiiriään kahdesti, ensin toiseen pieneen vaalipiiriin, Chippenhamiin ja sitten Oxfordin yliopiston parlamenttiedustajaksi 1817 ja vuodesta 1830 Tamworthista.

Peel oli yksi Toryjen nousevista tähdistä ja saatuaan ensimmäinen arvovaltaisen ministeriön paikan vuonna 1822 sisäministerinä, hän toi lukuisia uudistuksia rikoslakiin. Tässä asemassaan hänet tunnetaan parhaiten Lontoon alueen poliisilaitoksen (Metropolitan Police Force) luojana vuonna 1829. Sen päämaja sijaitsi Scotland Yardilla. Poliisivoimiin kuului 1000 konstaapelia, jotka vastasivat rikoksien ennaltaehkäisystä ja tutkinnasta.

Ideaansa poliisivoimien uudistamiseen Peel oli kokeillut ensimmäisenä Royal Irish Constabularyn luotuaan 1814. Tämä oli ensimmäinen perustettu poliisilaitos. Se oli miehitetty enimmäkseen protestanteilla, joten katolilaiset vihasivat Peelia ja nimittävät tätä nimellä "Orange Peel" (”Oranian Peel”) viittauksena Vilhelm Oranialaiseen, joka löi katolilaisten kapinan voittamalla Jaakko II:n Boynessa 1690.

Lontoon poliisien lempinimi "Bobby" on peruja vanhasta slangisanasta "Peelers", joka on otettu Peelin nimestä. Rikoksia tehokkaasti vähentänyt toiminta Lontoossa laajeni vuonna 1835 kaikkiin kaupunkeihin, joilla kaikilla oli omat poliisivoimat. Hänen muutoksensa rikoslakiin vähensivät kuolemantuomioon johtavia rikoksia. Peelin yhdeksästä periaatteesta tuli poliisien toiminnan perusteet.

Alemmat yhteiskuntaluokat vaativat uudistuksia ja katolilaisten emansipaatio oli yksi vaatimuksista. Kun konservatiiviset Toryt kieltäytyivät uusista uudistuksista, Whigit nousivat valtaan 1830. Seuranneet vuodet olivat myrskyisiä, mutta lopulta tarpeeksi uudistuksia oli saatu läpi ja kuningas Vilhelm IV kutsui jälleen Toryt valtaan. Peel valittiin pääministeriksi 1834. Hän oli Italiassa tuolloin, joten Wellingtonin herttua toimi viranhoitajana kolmisen viikkoa.

Toryjen hallitus oli vähemmistössä ja toimi vain Whigien suopeuden ansiosta. Ohjelmanaan tammikuun 1835 vaaleihin Peel antoi Tamworthin manifestin, josta lasketaan konservatiivipuolueen synty. Hän hyväksyi whigien vuoden 1832 vaalipiirien reformilain ja julisti pyrkivänsä maltillisiin muutoksiin ja säilyttävänsä, mikä Britannian historiassa on tärkeintä. Ironisesti Peelillä ei ollut vaalipiirissään vastaehdokkaita, joten hänet valittiin yksimielisesti. Whigit kuitenkin hylkäsivät lukuisia hallituksen ehdotuksia ja turhautuneisuuttaan hallitus erosi ja whigit palasivat valtaan pääministerinään lordi Melbourne. Peelin ensimmäisen hallituksen tärkeimmäksi saavutukseksi jäi kirkon aseman tarkistus.

Robert Peel

Toukokuussa 1839 Peel sai toisen tarjouksen muodostaa hallitus, nyt kuningatar Viktorian alaisuudessa. Hallitus olisi ollut jälleen vähemmistöhallitus ja monet kuningattaren lähipiiristä olivat lähellä Whigejä. Peel pyysi korvaamaan joitain tästä joukosta konservatiiveillä, joka johti ns. makuukamarikriisiin (Bedchamber Crisis). Pyyntöön ei kuitenkaan suostuttu, Peel kieltäytyi hallituksen muodostamisesta ja whigit palasivat valtaan.

Peel muodosti lopulta enemmistöhallituksen heinäkuussa 1841. Peelin kuuluisa vuoden 1844 tehdaslaki (Factory Act 1844) rajoitti 8–13-vuotiaitten lasten työtunnit 6½ tunnin vuoroihin, ja korkeintaan 10 tuntiin joka toinen päivä. Naisten ja nuorten miesten työpäivät lyhennettiin 12 tuntiin ja yhdeksään lauantaina. Joitain turvallisuusmääräyksiäkin otettiin käyttöön.

Vuonna 1843 Peel yritettiin murhata. Hullu skottilainen metsätyömies Daniel M'Naghten seurasi häntä monta päivää, ennen kuin ampui vahingossa Peelin sihteriin Edward Drummondin Downing Streetillä.

Kuuluisin Peelin ministeriön esitys oli maissilait, jotka lopulta johti torypuolueen hajoamiseen. Irlannin perunaruton ja nälänhädän seurauksena Peel pyrki poistamaan viljatullit, jotka rajoittivat viljan tuontia olivat suoraan viljelijöiden eduksi. Peelin oma puolue vastusti vapautusyritystä, mutta se meni läpi whigien ja radikaalien tuella 29. kesäkuuta 1846. Seuraava laki hylättiin protestina ja hallitus erosi. Tullien poisto helpotti kuitenkin hiukan nälänhätää.

Peel säilytti osan tukijoistaan ja häntä houkuteltiin 1849 whigien, radikaalien ja peelelaisten hallitukseen. Peel pysyi kuitenkin konservatiivisten periaatteidensa takana ja kieltäytyi. Peel edisti edelleen vapaakauppaa ja toimi purjehduslakien kumoamiseksi.

Peel putosi hevosen selästä Lontoossa 29. kesäkuuta 1850 ja kuoli kolmen päivän kuluttua 62 vuoden ikäisenä. Hänen peeleläiset seuraajansa, Lordi Aberdeen ja William Gladstone perustivat whigien kanssa liberaalipuolueen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The official site of the Prime Minister’s Office Viitattu 19.9.2009 (englanniksi)
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Ison-Britannian kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerit
Walpole, Wilmingtonin jaarli, Pelham, Newcastlen herttua, Devonshiren herttua, Newcastlen herttua, jaarli Bute, G. Grenville, markiisi Rockingham, jaarli Chatham, Graftonin herttua, lordi North, markiisi Rockingham, jaarli Shelburne, Portlandin herttua, Pitt nuorempi, Addington, Pitt nuorempi, lordi Grenville, Portlandin herttua, Perceval, Liverpoolin jaarli, Canning, varakreivi Goderich, Wellingtonin herttua, jaarli Grey, varakreivi Melbourne, Peel, varakreivi Melbourne, Peel, lordi Russell, Derbyn jaarli, jaarli Aberdeen, varakreivi Palmerston, Derbyn jaarli, varakreivi Palmerston, jaarli Russell, Derbyn jaarli, Disraeli, Gladstone, Disraeli, Gladstone, markiisi Salisbury, Gladstone, markiisi Salisbury, Gladstone, Roseberyn jaarli, markiisi Salisbury, Balfour, Campbell-Bannerman, Asquith, Lloyd George, Bonar Law, Baldwin, MacDonald, Baldwin, MacDonald, Baldwin, Chamberlain, Churchill, Attlee, Churchill, Eden, Macmillan, Douglas-Home, Wilson, Heath, Wilson, Callaghan, Thatcher, Major, Blair, Brown, Cameron