James Callaghan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James Callaghan
James Callaghan.JPG
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
5. huhtikuuta 19764. toukokuuta 1979
Monarkki Elisabet II
Edeltäjä Harold Wilson
Seuraaja Margaret Thatcher
Tiedot
Syntynyt 27. maaliskuuta 1912
Portsmouth,Hampshire Englanti
Kuollut 26. maaliskuuta 2005 (92 vuotta)
Ringmer , East Sussex, Englanti
Puolue Työväenpuolue
Puoliso Audrey Callaghan
Ammatti ammattiyhdistys aktiivi
Uskonto ateisti
Arvonimet paroni, lordi
James Callaghan ja Jimmy Carter 10. maaliskuuta 1977

Leonard James Callaghan (Baron Callaghan of Cardiff), KG, (27. maaliskuuta 191226. maaliskuuta 2005) oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 5. huhtikuuta 1976 – 4. toukokuuta 1979. Hän toimi Labour-puolueen puheenjohtajana vuosina 1976–1980.[1]

Callaghan on ainoa Britannian pääministeri, joka on toiminut kaikissa muissakin valtion tärkeimmissä viroissa: valtiovarainministerinä 1964–1967, sisäministerinä 1967–1970 ja ulkoministerinä 1974–1976.[2] Callaghan oli valtiovarainministerinä (Chancellor of the Exchequer) myrskyisän ajanjakson 1964–1967, jolloin hänen täytyi taistella budjettivajetta ja Englannin puntaa vastaan suunnattuja hyökkäyksiä vastaan. Marraskuussa 1967 hänen täytyi hyväksyä punnan devalvointi. Hän tarjoutui eroamaan, mutta hänet taivuteltiin vaihtamaan salkkua sisäministeri Roy Jenkinsin kanssa 1967. Sisäministerinä Callaghan päätti lähettää brittiarmeijan joukkoja Pohjois-Irlantiin sen hallituksen pyynnöstä.

Callaghan palasi hallitukseen ulkoministeriksi maaliskuussa 1974 ja otti vastuun neuvotteluissa Britannian uusista jäsenehdoista Euroopan talousyhteisössä (EEC). Hän tuki Britannian jäämistä EEC:n jäseneksi vuoden 1975 kansanäänestyksessä.

Kun Harold Wilson erosi pääministerin paikalta 1976, Callaghan valittiin uudeksi Labourin parlamenttiedustajien johtajaksi. Hänen ainoana pääministerikautenaan Labour oli vähemmistönä ylähuoneessa, mikä vaati liittoutumista pienpuolueiden, kuten Ulsterin unionistien kanssa, ja johti myöhemmin Lib-Lab-liittoon.

Pääministerinä Callaghan oli ammattiyhdistysaktiivi ja jatkoi tehtyä yhteiskuntasopimusta vielä vuoden. Hän joutui vakuuttamaan Kansainväliselle valuuttarahastolle, että Iso-Britannia ryhtyy säästötoimiin. Reaalipalkkataso laski 6 prosenttia vuonna 1977. Helpotusta tilanteeseen toivat Pohjanmeren öljynporaukset. Öljytuloilla katettiin kertynyttä maksutaseen alijäämää. Maksutase saatiin positiiviseksi ensimmäisen kerran sitten vuoden 1972.

Teollisuuden työtaistelut ”tyytymättömyyden talvena” 1978–1979 vähensivät hallituksen suosiota, ja häviö kansanäänestyksessä Skotlannin asemasta johti hallituksen kaatumiseen. Seuranneissa vaaleissa Margaret Thatcherin johtama konservatiivipuolue nousi voittajaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The official site of the Prime Minister’s Office Viitattu 19.9.2009 (englanniksi)
  2. Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Callaghan, Leonard James”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 46. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.