Gerhard Schröder

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Saksan sosisaalidemokraattista liittokansleria. Kylmän sodan aikainen Länsi-Saksan kristillisdemokraattinen ulkoministeri Gerhard Schröder on eri henkilö.
Gerhard Fritz Kurt Schröder

2015-12 Gerhard Schröder SPD Bundesparteitag by Olaf Kosinsky-12.jpg

Saksan 7. liittokansleri

27. lokakuuta 199822. marraskuuta 2005

Presidentti Roman Herzog
Johannes Rau
Horst Köhler
Varaliittokansleri Joschka Fischer
Edeltäjä Helmut Kohl
Seuraaja Angela Merkel
Sosiaalidemokraattinen puolue puheenjohtaja

12. maaliskuuta 199921. maaliskuuta 2004

Edeltäjä Oskar Lafontaine
Seuraaja Franz Müntefering
Ala-Saksin pääministeri

21. kesäkuuta 199027. lokakuuta 1998

Edeltäjä Ernst Albrecht
Seuraaja Gerhard Glogowski
Saksan liittoneuvoston presidentti

19971998

Edeltäjä Erwin Teufel
Seuraaja Hans Eichel
Tiedot
Syntynyt 7. huhtikuuta 1944 (ikä 74)
Mossenberg, Westfalen, Natsi-Saksa (nykyään Saksa)
Puolue SPD
Puoliso Eva Schubach (aviol. 1968, ero 1972)
Anne Taschenmacher (aviol. 1972, ero 1984)
Hiltrud Hampel (aviol. 1984, ero 1997)
Doris Köpf (aviol. 1997–)
Ammatti lakimies
Uskonto evankelinen
Allekirjoitus Gerhard Schröder Signature.svg

Gerhard Fritz Kurt Schröder (s. 7. huhtikuuta 1944 Mossenberg, Saksa) on saksalainen poliitikko, joka toimi Saksan liittokanslerina vuodesta 1998 vuoteen 2005. Sotaorvoksi jäänyt Schröder oli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (Sozialdemokratische Partei Deutschlands, SPD) puheenjohtajana 1999–2004. SPD muodosti Saksan hallituksen lokakuussa 2002 Vihreän puolueen (Bündnis 90/Die Grünen) kanssa.

Ennen poliitikon uraansa Schröder toimi asianajajana. Hän opiskeli työn ohessa oikeustiedettä Göttingenin Georg-August yliopistossa, josta hän valmistui 1971. Vuonna 1976 hän sai asianajajan oikeudet ja toimi ammatissa 1978–1980. Ennen opintoja Schröder toimi rakennustyöläisenä ja myyjänä ja suoritti keskikoulun ja lukion aikuisiällä. 1970-luvulla Schröder tuli tunnetuksi vasemmistoterroristisen RAF:n jäsenen Horst Mahlerin puolustusasianajajana.

Vuosina 1980–1986 Schröder oli Saksan liittopäivien kansanedustaja. Vuoden 1986 osavaltiovaalien jälkeen Schröder oli Niedersachsenin maapäivien oppositiojohtaja. Vuonna 1990 punavihreä koalitio voitti osavaltiovaalit ja Schröderistä tuli osavaltion pääministeri vuoteen 1998 saakka.

Vuosien 1998 ja 2002 liittopäivien vaalivoittojen ansiosta Schröder nousi Saksan liittokansleriksi. Hänen hallituksensa sai 1. heinäkuuta 2005 epäluottamuslauseen hänen oman toiveensa mukaisesti.

Schröder on toiminut vuodesta 2005 saksalais-venäläisen Nord Stream -kaasuputkiyhtiön johtokunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin brittiläis-venäläisen TNK-BP:n hallitukseen tammikuussa 2009.[1] Hän kuuluu Vladimir Putinin lähipiiriin, mistä kertoo esimerkiksi se, että Putinin virkaanastujaisissa toukokuussa 2018 hän oli onnittelijoiden eturivissä. Se on herättänyt Saksassa runsaasti kriittistä kommentointia, muun muassa Die Weltissä:[2][3]

»Schröderin tehtävänä on antaa kansainvälistä uskottavuutta jälkineuvostoliittolaiselle uustsarismille. – – On masentavaa miten entinen liittokansleri on antanut rekrytoida itsensä tähän rooliin.»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saksan entinen liittokansleri TNK.BP:n hallitukseen, Helsingin Sanomat 17.1.2009 B9
  2. Anna-Liisa Kauhanen: Putinin eturivin ystävä myisi vaikka maansa. Helsingin Sanomat, 14.5.2018, s. A 22.
  3. Sascha Lehnartz: Gerhard Schröder, der Steven Seagal der Politik Die Welt. 7.5.2018. Viitattu 14.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]