Saksan liittopäivät

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksan liittopäivät
Deutscher Bundestag
Logo
Logo
Deutscher Bundestag Plenarsaal Seitenansicht.jpg
Tyyppi alahuone
Puhemies Wolfgang Schäuble
Edustajia 709
Bundestag 2017.svg
Puolueet
Kotisivut
Saksa
Coat of arms of Germany.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Saksan politiikka


Teemasivu:Politiikka

 n  k  m 


Valtiopäivätalo
Valtiopäivätalon valaistu kupoli yöllä.

Saksan liittopäivät (saks. Deutscher Bundestag) eli parlamentti perustettiin liittotasavallan perustuslain laatimisen yhteydessä 1949. Se on Weimarin tasavallan valtiopäivien seuraaja. Liittopäivät on kokoontunut vuoteen 1999 Bonnissa, tämän jälkeen Valtiopäivätalossa Berliinissä. Viimeisimmät Saksan liittopäivävaalit järjestettiin 24. syyskuuta 2017.[1]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittopäivät on toinen Saksan liittotasavallan lakiasäätävistä elimistä.[2] Toinen on liittoneuvosto. Liittopäivät on kuitenkin ainoa suoraan kansan valitsema lakiasäätävä elin.[3]

Liittopäivien edustajat valitsevat liittokanslerin, joka on liittohallituksen päämies. Liittopresidentin puolestaan valitsee niin sanottu liittokokous, johon kuuluu kaikki liittopäivien jäsenet ja yhtä monta edustajaa osavaltioista. Liittopäivät valitsee lisäksi muun muassa puolet perustuslakituomioistuimen tuomareista.[4]

Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustajat valitaan neljän vuoden välein.[3] Äänioikeus on kaikilla 18 vuotta täyttäneillä Saksan kansalaisilla.[5]

Puolet edustajista valitaan vaalipiireittäin ja puolet puolueiden vaalilistoilta. Jokaisella äänestäjällä on kaksi ääntä. Toisen hän käyttää vaalipiriissään henkilökohtaiseen ehdokkaaseen. Jokaisen 299 vaalipiirin voittaja valitaan suoraan liittopäiville. Toisella äänellä äänestäjä valitsee vaalilistan. Puolueen on ylitettävä viiden prosentin äänikynnys tai saatava vähintään kolme suoraa edustajaa, jotta lista menee läpi. Jos puolue saa esimerkiksi ääniä kymmeneen paikkaan ja siltä menee neljä edustajaa suoraan läpi, sen listalta valitaan liittopäiville kuusi edustajaa. Vaalijärjestelmästä johtuen edustajien kokonaismäärä vaihtelee. Vuoden 2013 vaaleissa valittiin 631 edustajaa.[6]


Paikkamäärät Saksan liittopäivillä
Liittopäivät Vaalikausi Paikkoja Vasemmisto1 SPD Liittouma 90/Vihreät2 FDP CDU/CSU3 AfD muut DP
1. liittopäivät 1949–1953 402 131 52 139 634 17
2. liittopäivät 1953–1957 487 151 48 243 305 15
3. liittopäivät 1957–1961 497 169 41 270 17
4. liittopäivät 1961–1965 499 190 67 242
5. liittopäivät 1965–1969 496 202 49 245
6. liittopäivät 1969–1972 496 224 30 242
7. liittopäivät 1972–1976 496 230 41 225
8. liittopäivät 1976–1980 496 214 39 243
9. liittopäivät 1980–1983 497 218 53 226
10. liittopäivät 1983–1987 498 193 27 34 244
11. liittopäivät 1987–1990 497 186 42 46 223
12. liittopäivät 1990–1994 662 17 239 8 79 319
13. liittopäivät 1994–1998 672 30 252 49 47 294
14. liittopäivät 1998–2002 669 36 298 47 43 245
15. liittopäivät 2002–2005 603 2 251 55 47 248
16. liittopäivät 2005–2009 614 54 222 51 61 226
17. liittopäivät 2009–2013 622 76 146 68 93 239
18. liittopäivät 2013–2017 631 64 193 63 311
19. liittopäivät 2017– 709 69 153 67 80 246 92 26

1 edeltäjät PDS (1990–2005) ja Vasemmistopuolue. PDS (2005–2007)
2 edeltäjät Vihreät (1983–1990), Liittouma 90 (1990–1994) ja Liittouma 90/Vihreät (1994-)
3 CDU ja CSU muodostavat vaaliliittouman, joten ne eivät kilpaile keskenään
4 BP 17 paikkaa, KPD 15 paikkaa, WAV 12 paikkaa, DZP 10 paikkaa, DKP-DRP 5 paikkaa, SSW 1 paikka ja sitoutumattomat 3 paikkaa
5 GB/BHE 27 paikkaa ja DZP 3 paikkaa
6 AfD-puolueesta irtautunut Siniset-puolue

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittopäivät kokoontuu Berliinin Valtiopäivätalossa.[7] Paul Wallotin suunnittelema rakennus valmistui 1894. Nykykäyttöönsä sen suunnitteli kansainvälisen suunnittelukilpailun voittanut Norman Foster. Liittopäivät muutti rakennukseen kesällä 1999, ja ensimmäinen istunto siellä pidettiin 6. syyskuuta.[8]

Valtiopäivätalon yhteyteen on rakennettu liittopäiville kolme uutta rakennusta.[7] Weimarin tasavallan viimeisen demokraattisen presidentin mukaan nimetyssä Paul Löbe -talossa on muun muassa komitioiden istuntosaleja ja edustajien työhuoneet.[9] Liberaalipoliitikon ja naisliikkeen johtohahmon mukaan nimetyssä Marie-Elisabeth Lüders -talotalo on parlamentin informaatiokeskus, jossa on suuri kirjasto ja arkisto.[10] Jakob Kaiser -talo on varattu parlamenttiryhmien ja niiden henkilökunnan toimistotiloiksi.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Bundestag at a Glance (pdf) 2014. Berlin: German Bundestag, Public Relations Division. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HS-analyysi: Saksan vaalitulos repii poliittista kenttää – AfD uhkaa hajota, Merkel on ahtaalla ja demarit vetäytyvät oppositioon Helsingin Sanomat. 25.9.2017. Viitattu 29.9.2017.
  2. Bundestag Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  3. a b The Bundestag at a Glance, s. 2.
  4. The Bundestag at a Glance, s. 3.
  5. The Bundestag at a Glance, s. 30.
  6. The Bundestag at a Glance, s. 31–32.
  7. a b The Bundestag at a Glance, s. 36.
  8. The Bundestag at a Glance, s. 42–43.
  9. The Bundestag at a Glance, s. 44.
  10. The Bundestag at a Glance, s. 46.
  11. The Bundestag at a Glance, s. 48.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]