Vaihtoehto Saksalle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaihtoehto Saksalle
Alternative für Deutschland

Alternative-fuer-Deutschland-Logo-2013.svg

Perustettu 6. helmikuuta 2013
Johto Jörg Meuthen (pj.)
Tino Chrupalla (pj.)
Georg Pazderski (vpj.)
Kay Gottschalk (vpj.)
Albrecht Glaser (vpj.)
Ideologia
Poliittinen kirjo oikeisto, äärioikeisto[1]
Toimisto

Schillstraße 9

10785 Berliini
Jäsenmäärä Nousua 35,000
Värit sininen ja punainen
Saksan liittopäivät
94 / 709
(2017)
Euroopan parlamentti
2 / 96
(2014)
Osavaltioparlamentit
166 / 1 821
Liittoneuvosto
0 / 69
Kansainväliset jäsenyydet EFDD
ENF
Nuorisojärjestö Junge Alternative für Deutschland
Kotisivu www.alternativefuer.de

Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) on vuonna 2013 perustettu oikeistopopulistipuolue Saksassa[2]. Puolue on kansallismielinen, maahanmuuttovastainen, konservatiivinen ja EU-kriittinen. AfD on vaihtanut aatettaan ja ollut sisäisesti riitaisa[3]. Puolue perustettiin vastustamaan EU:n antamia tukilainoja Kreikalle[4]. Alussa AfD lähinnä vastusti euron käyttöä valuuttana, koska se piti sitä taloudelle haitallisena. Myöhemmin puolueen maahanmuuttokriitikoiden ja monikulttuurisuuden vastustus kasvatti kannatustaan puolueessa[5].

Puolue suhtautuu myönteisesti Venäjään ja vastustaa siksi Venäjä-pakotteita.[6]. Puoluetta on monesti väitetty Venäjän tukemaksi, ja joidenkin sen kannattajien natsimyönteisinä pidetyt lausunnot ovat herättäneet paheksuntaa[7][8].

Vuoden 2017 liittopäivävaaleissa AfD nousi ensimmäistä kertaa Saksan liittopäiville ja nousi maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi[9]. Muut puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä sen kanssa ja puolue jäi oppositioon[10]. Muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä AfD:n kanssa myös osavaltiotasolla. Esimerkiksi Brandenburgin ja Saksin osavaltiovaaleissa muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä AfD:n kanssa. [11]

Vuonna 2018 puolueen suosio kasvoi maahanmuuttokeskustelun seurauksena. Keskustelussa liittokansleri Angela Merkelin avoin maahanmuuttolinja ei mielipidemittausten perusteella miellyttänyt, ja Merkelin puolue Kristillisdemokraateista (CDU) siirtyikin kannattajia AfD:hen.[12] Syyskuussa 2018 puolue nousi kannatuskyselyn mukaan Saksan toiseksi suurimmaksi puolueeksi[13][14]. Marraskuussa 2019 puolue oli Saksan kolmanneksi suurin yhdessä Sosialidemokraattien (SPD) kanssa, kun 13 prosenttia vastaajista kertoi äänestävänsä sitä.[15]

Vuonna 2019 AfD vahvisti kannatustaan, erityisesti entisessä Itä-Saksassa, saaden alueella käydyissä osavaltiovaaleissa vaalivoittoja ja nousten esimerkiksi Thüringenin, Brandenburgin ja Saksin osavaltioissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi yli 20% ääniosuuksillaan.[16]

Puolueen aatteet ja linja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri lähteiden mukaan Vaihtoehto Saksalle on

  • Monikulttuurisuutta vastustava, jyrkän kansallismielinen
  • Vastustaa Saksan islamisaatiota ja ääri-islamia Saksassa[17]
  • Vastustaa maahanmuuttoa, kovan linjan retoriikkaa[18]
  • Joitain rasistisiksi ja natsimyönteisiksi tulkittuja mielipiteitä[19]
  • EU-kriittinen
    • Vastustaa EU:n tiivistämistä, eli toisin sanoen vallan siirtoa Europarlamentille
    • Vastusta eurovaluuttaa, muttei EU:ta
  • Perinteisiä perhearvoja kannattava
    • Vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja
  • Suhtautuu epäilevästi ilmastonmuutokseen
  • Asevelvollisuutta kannattava
  • Kovia yhteiskunnallisia arvoja: huumeidenkäyttäjät hoidon sijasta vankilaan
  • Venäjä-myönteinen
    • Vastustaa Venäjän vastaisia talouspakotteita

Puolueella ei ole yhtenäistä aatetta. Vahvin yhdistävä tekijä on EU-kriittisyys ja kansallismielisyys. Jyrkät nationalistit ja euroskeptikot ovat kamppailleet puolueessa vallasta maltillisempien jäsenten kanssa.{lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Wahlalternative 2013" logo
Konrad Adam (vas.), Frauke Petry ja Bernd Lucke Vaihtoehto Saksalle -puolueen ensimmäisessä kokouksessa huhtikuussa 2013 Berliinissä.

Professoripuolue (2012-2015)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue julkaisi syyskuussa 2012 manifestin ”Vaalivaihtoehto 2013” europolitiikkaa vastaan. Moni huomattava taloustieteilijä, toimittaja ja yritysjohtaja otti kantaa manifestin puolesta.[20] Ryhmän mukaan euroalue ei sovellu valuutta-alueeksi vaan ajaa eteläisen Euroopan valtiot vararikkoon.[21] Bernd Lucken mukaan tärkeintä olisi saada eteläiset maat pois eurosta.[22] Perustavassa kokouksessa huhtikuussa 2013 puheenjohtajiksi valittiin maailmanpankin ekonomisti, Hampurin yliopiston taloustieteen professori Bernd Lucke,[23][22] yrittäjä Frauke Petry ja Frankfurter Allgemeine Zeitungin ex-päätoimittaja (1979–2000) Konrad Adam.[24][25]

Alussa puolue oli tunnettu porvarillisena talousliberaalina arvokonservatiivisena "professoripuolueena", joka[23] vastustaa euroa mutta ei EU:ta.[26][27][28] Sen mukaan euro on epäonnistunut, köyhdyttää kilpailukyvyttömiä maita ja tulevia sukupolvia.[21]

Stuttgartin yliopiston professori Lothar Maier vastusti "professoripuolue" termiä sanomalla, että puolueella on 20 000 jäsentä ja heistä professoreja on ehkä pari prosenttia.[23]

Maier myös puolusti puolueen ei-aggressiivista toimintatapaa sillä, että kyse on vakavasta politiikasta. Puolue ei halua mobilisoida katuja eikä aiheuttaa väkivaltaa. Se on kuitenkin joutunut protestien kohteeksi, ja sen vaalijulisteita on revitty. Sen perustajan, professori Bernd Lucken kimppuun hyökättiin hänen ollessaan puhujalavalla.[23] Vuonna 2013 AfD ilmoitti, ettei se ole nationalistinen eikä vastusta maahanmuuttoa, vaan kannattaa Kanadan tapaa suosia osaavien työntekijöiden maahantuloa.[29] Samaan aikaan AfD moitti Angela Merkelin päätöstä sulkea ydinvoimalat vuoteen 2020 mennessä.[30] Konrad Adamin mukaan puolueella ei vuonna 2013 ollut myöskään kantaa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.[31]

Syyskuun 2013 liittopäivävaaleissa AfD sai 4,7 % äänistä ja äänestäjiä sillä oli runsaat 2 miljoonaa. Se jäi näin hieman viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle. Puolueen perustajiin kuulunut Bernd Lucke erosi puolueesta heinäkuussa 2015, koska hänen euroskeptisenä perustamansa puolue oli muuttunut ulkomaalaisvastaiseksi ja venäjämieliseksi. Tämän jälkeen Lucke perusti uuden Liberal-Konservative Reformer -puolueen[32][33]

Puolueen kasvu, aatemaailman muutos kansallismielisemmäksi (2015-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AfD:n kannatus liittopäivävaaleissa 2017

Toukokuussa 2015 puolue jakautui Lucken eukroskeptikkoihin ja Frauke Patryn maahanmuuttovastaisiin. 4. kesäkuuta 2015 60% puolueen äänestäneistä valitsi puolueen johtoon Frauke Petryn, joka on taustaltaan kemisti ja liikenainen. Vaikka hän edusti puolueen professoreitaan, hänen kaudellaan puolueen maahanmuuttokriittisys kasvoi. Petry edusti puolueen silloista kansalliskonservatiivisiipeä[34]. Euroskeptinen Lucke joutui sivuraiteelle ja erosi. Jyrkän kansallismielinen, islaminvastainen, muukalaisvastainen, maahanmuuttokriittinen linja voimistui[35]. Petry lupasi myös vahvistaa puolueen siteitä Venäjään[36]. Pakolaisvyöry Lähi-idästä kasvatti puolueen kannatusta, koska Saksan liittokansleri Merkel piti syksyllä 2015 rajoja auki pakolaisille[37].

Helmikuussa 2016 puolue alkoi tehdä yhteistyötä Itävallan Vapauspuoleen FPÖ:n kanssa[38]. Vuonna 2016 AfD pärjäsi hyvin joissain Saksan osavaltioissa. Mutta toisaalta puolueen kannatus laski kesällä 2016 gallupeissa 7 %:iin. Franke Patry ja äärioikeistosiiven Björn Höcke kamppailivat puolueessa vallasta. Huhtikuussa 2017 Petry ilmoitti, ettei ole puolueen pääehdokas. Petry riiteli puolueen muiden johtajien kanssa.

Monet syksyn 2017 vaalimainoksista olivat islamin vastaisia: "Islam ei sovi keittiöömme", "Burkia? Me käytämme bikineitä"[39][40].

Syyskuun 2017 parlamenttivaalissa puolue sai 12,6 prosenttia[41] äänistä ja ensimmäiset edustajansa Saksan liittopäiville. Puolue keräsi koko Saksaa selkeästi paremman kannatuksen entisen Itä-Saksan alueella, missä se sai 21,9 prosenttia äänistä. Entisessä Länsi-Saksassa puolue keräsi vain 10,7 prosenttin kannatuksen. Puolueen kannatus kulkikin entisessä Länsi- ja Itä-Saksan rajassa hyvin selkeästi. Suurinta kannatus oli Saksin osavaltiossa sekä Thüringenin itäosissa ja Brandenburgin eteläosissa. Matalinta kannatus oli Hampurissa ja Schleswig-Holsteinin osavaltiossa, joissa AfD keräsi alle 10 prosenttia äänistä.[42]

Liittopäivävaalien jälkeen AfD:n toinen puheenjohtaja Frauke Petry ilmoitti, ettei lähde mukaan AfD:n parlamenttiryhmään vaikka aikookin toimia kansanedustajana. Taustalla epäillään olevan erimielisyyksiä Petryn ja toisen puheenjohtajan Jörg Meuthen edustamien linjojen välillä.[43]

Syyskuussa 2019 AfD vahvisti merkittävästi kannatustaan Saksissa ja Brandenburgissa [44]. Puolue nousi molemmissa osavaltioissa käydyissä vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja sai yli 20 prosenttia äänistä.[45][46] Syynä tähän oli hiilikaivosten sulkeminen ja Merkelin hallituksen maahanmuuttopolitiikka[47]. Puolue kasvatti kannatustaan myös lokakuussa käydyissä Thüringenin osavaltiovaaleissa, joissa se nousi myös toiseksi suuremmaksi yli 20 prosentin kannatuksella.[48]

Suhde muuhun äärioikeistoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue sanoutuu irti väkivallasta, koska haluaa tehdä uskottavaa politiikkaa. Niinpä se on nähtävä kovan linjan äärioikeiston kilpailijana. Mutta puolueen sisällä on ihmisiä, joila on yhteyksiä muuhun äärioikeistoon. Puolue ei julkisesti kannata esimerkiksi islaminvastaista Pegida-liikettä. Puolueen johdossa on kuitenkin tunnettu Pegidan ystävä Björn Höcke[49], joka johtaa Thüringenin osavaltiossa AfD:n toimintaa. Monet Pegidan jäsenet myös äänestävät AfD:tä[50] ja Pegida pyrkii vaikuttamaan AfD:hen, jotta sen linja pysyisi tiukan pakolais- ja islamvastaisena[51][52].

Puolueella on myös suhteita muihin äärioikeistolaisina pidetyihin puolueisiin Euroopassa. Puolue on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Itävallan vapauspuolueen (FPÖ), jolla on AfD:n tapaan myönteinen suhde Venäjään. AfD liittyi muiden Euroopan äärioikeistolaisina pidettyjen puolueiden kanssa, vuoden 2019 europarlamenttivaalien jälkeen perustettuun, uuteen Identiteetti ja demokratia -Euroopan parlamenttiryhmään. Mukana on myös esimerkiksi ranskalainen Kansallinen liittouma ja italialainen Pohjoisen liitto.

Suhde Venäjään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue kannattaa hyviä suhteita Venäjään ja vastustaa sille annettuja talouspakotteita. Tämän takia puoluetta väitetään monesti Venäjän myötäjuoksijaksi. Monet Saksan venäläistaustaiset äänestävät AfD:tä. Puolue ei ota virallisesti Venäjältä talousapua ja se ei virallisesti toimi Venäjän kanssa kovin tiiviisti[53], mutta puolueen parlamentaarikoilla ja jäsenillä on ollut monia yhteyksiä Venäjälle. Esimerkiksi huhtikuussa 2019 paljastui venäläisiä asiakirjoja, joiden perusteella venäläiset olisivat auttaneet AfD:n kansanedustajaa Markus Frohnmeiera pääsemään liittopäiville, jotta Venäjällä olisi ollut täysin kontrolloitu edustaja liittopäivillä. Lisäksi on epäilty ja tutkittu sitä, onko Venäjä antanut tukea AfD:lle vuoden 2017 liittopäivävaaleissa.[54]

Kohuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen puheenohtaja Frauke Petry herätti kohua tammikuussa 2016, ilmoittaessaan, että poliisin pitäisi ampua maahan pyrkiviä turvapaikanhakijoita. Saksan poliisiliiton puheenjohtaja tuomitsi ajatuksen.[55] Tammikuussa 2017 kohua aiheutti puolueen Thüringenin piirijohtajan Björn Höcken puhe, jossa hän sanoi, että Saksan pitäisi suhtautua myönteisemmin natsimenneisyyteensä. Pegida-järjestön joukkokokouksessa puhunut Höcke vastusti myös Berliiniin pystytettyä Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkkiä ja vaati, että Saksan pitäisi lopettaa natsien hirmutekojen sovittaminen.[56]

Keväällä 2016 järjestettyjen osavaltiovaalien alla julkisuuteen vuosi AfD:n salainen vaaliohjelma, joka oli tarkoitus hyväksyä huhtikuisessa puoluekokouksessa. Ohjelmassa painotuttiin ”kansallisiin arvoihin”. Niihin sisältyi muun muassa perinteinen perhekäsitys, lisäksi puolueen tarkoituksena on kieltää abortti ja vaikeuttaa avioeroa. Lapsia hankkivia saksalaisia perheitä sen sijaan palkittaisiin taloudellisesti. Ohjelman mukaan yksinhuoltajuus on taakka yhteiskunnalle, eikä yksinhuoltajaäitejä pidä tukea taloudellisesti. Valtion rahoittamien päiväkotien tukeminen pitää lopettaa ja kannustaa toista vanhempaa hoitamaan lasta kotona. Alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä ja mielenterveysongelmaisia rikollisia ei AfD:n mukaan pidä hoitaa psykiatrisissa sairaaloissa, vaan sulkea vankiloihin. Vammaisia lapsia ei ohjelman mukaan pidä sijoittaa tavallisiin kouluihin, koska se vaikuttaa kielteisesti muihin oppilaisiin. Puolue haluaa muutosta myös koulujen historianopetukseen, jossa natsi-Saksan aikakauden käsittelyä pitää vähentää.[57]

Puolueen Bremenin osaston johtajan Frank Magnitzin kimppuun käytiin tammikuussa 2019. Tapaus sai runsaasti julkisuutta ja julkisuudessa kerrottiin, että häntä lyötiin puuesineellä ja potkittiin kun hän oli kaatunut maahan. Teon tekijäksi puolue epäili antifasistista Antifa-liikettä ja poliittisia vastustajiaan sosiaalidemokraatteja, vasemmistoa ja vihreitä. Myöhemmin paljastui valvontakameran kuvien löydyttyä, ettei Magnitzia potkittu eikä lyöty vaan vammat tulivat todennäköisesti kaatumisesta. Tapaus on voinut olla pelkkä ryöstöyritys ilman poliittisia motiiveja, vaikka joku ryhmittymä ottikin vastuun teosta, mutta ilmoituksen aitouteen on suhtauduttu epäillen.[58]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittopäivävaalit (Bundestag)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Edustajanpaikat Äänimäärä Ääniosuus Lähde
2013 0 / 631 2 056 985 4,7 % [59]
2017 94 / 709 5 877 094 12,6 % [60]

Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Edustajanpaikat Äänimäärä Ääniosuus Lähde
2014 7 / 96 2 070 014 7,1 % [61]
2019 11 / 96 4 103 453 11,1 % [62]

Osavaltioiden parlamenttivaalit (Landtag)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osavaltio Vaalivuosi Äänestäneitä Ääniosuus (%) Sijoitus Paikkoja +/–
Ala-Saksi 2017[63] 235 840 Nousua 6,2 Nousua 5 9 / 137 Nousua 9
Baden-Württemberg 2016[64] 809 311 Nousua 15,1 Nousua 3 23 / 143 Nousua 23
Baijeri 2018 1 383 866 Nousua 10,2 Nousua 4 22 / 205 Nousua 22
Berliini 2016[65] 231 325 Nousua 14,2 Nousua 5 25 / 160 Nousua 25
Brandenburg 2019 297 484 Nousua 23,5 Nousua 2 23 / 88 Nousua 12
Bremen 2019 89 744 Nousua 6,1 Nousua 5 5 / 84 Muuttumaton 0
Hampuri 2015[66] 214 833 Nousua 6,1 Nousua 6 8 / 121 Nousua 8
Hessen 2018 378 692 Nousua 13,1 Nousua 4 19 / 137 Nousua 19
Mecklenburg-Etu-Pommeri 2016[67] 167 453 Nousua 20,8 Nousua 2 18 / 71 Nousua 18
Nordrhein-Westfalen 2017[68] 624 552 Nousua 7,4 Nousua 4 16 / 199 Nousua 16
Rheinland-Pfalz 2016[69] 267 813 Nousua 12,6 Nousua 3 14 / 101 Nousua 14
Saarland 2017[70] 32 971 Nousua 6,2 Nousua 4 3 / 51 Nousua 3
Saksi (osavaltio) 2019 595 671 Nousua 27,5 Nousua 2 38 / 119 Nousua 24
Saksi-Anhalt 2016[71] 271 646 Nousua 24,4 Nousua 2 25 / 87 Nousua 25
Schleswig-Holstein 2017[72] 86 275 Nousua 5,9 Nousua 5 5 / 73 Nousua 5
Thüringen 2019 259 359 Nousua23,4 Nousua 2 22 / 90 Nousua 11

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saksassa valittiin ensimmäistä kertaa osavaltiopääministeri äärioikeiston tuella. Yle uutiset 5.2.2020. Viitattu 11.2.2020
  2. Äärioikeistolainen vai oikeistopopulistinen? Näin tutkijat määrittelevät Saksan vaaleissa porskuttaneen AfD-puolueen Yle Uutiset. Viitattu 25.9.2017.
  3. Saksan AfD hajosi jo ajankohta=2017-09-25 verkkouutiset.fi. Viitattu 25.9.2017.
  4. Analyysi: Saksasta tuli "normaali" maa populistien vaalimenestyksen myötä
  5. Vaihtoehto Saksalle kurvasi tukipakettien vastustuksesta islamilla pelotteluun Yle Uutiset. Viitattu 25.9.2017.
  6. Mtv.fi
  7. Saksan vaalien suurin voittaja? Vladimir Putin
  8. ”Burkia? Me pysymme bikineissä.” – Saksan AfD-puolue noussut kolmanneksi
  9. Orpo Saksan vaalituloksesta: Merkel on yhä vaikutusvaltaisin eurooppalainen Yle Uutiset. Viitattu 25.9.2017.
  10. Oikeistopopulistien AfD:lle suurvoitto Saksan vaaleissa verkkouutiset.fi. 24.9.2017. Viitattu 25.9.2017.
  11. Itäisen Saksan vaalit ovat kurkistusikkuna Saksan henkiseen tilaan Helsingin Sanomat. 1.9.2019. Viitattu 2.11.2019.
  12. https://www.reuters.com/article/us-germany-politics/support-for-merkels-bloc-hits-record-low-afd-at-new-high-poll-idUSKBN1KN2U7
  13. https://www.tagesschau.de/inland/deutschlandtrend-1381.html
  14. https://www.dw.com/en/far-right-afd-second-only-to-angela-merkels-weakening-conservatives/a-45587347
  15. Sonntagsfrage – Forsa (Wahlumfragen zur Bundestagswahl) Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  16. MTV UUTISET- STT: Vasemmistopuolue nappaamassa historiallisen voiton osavaltiovaaleissa Saksassa – maahanmuuttovastainen AfD tuplaa kannatuksensa mtvuutiset.fi. 27.10.2019. Viitattu 26.2.2020.
  17. Tällainen on Saksan vaaleissa historiallisen voiton ottanut oikeistopopulistinen AfD: Markka takaisin ja pysyvät rajatarkastukset käyttöön www.aamulehti.fi. Viitattu 2.11.2019.
  18. [1]
  19. German election: Just how right-wing is AfD? BBC 25 sep 2017
  20. Founders and activists of the political group "Election initiative".
  21. a b Günther Lachmann: Anti-Euro-Partei geißelt die Politik der Kanzlerin Die Welt online. 3.3.2013. Viitattu 2.5.2013. Lainaus: "Die Bundesrepublik Deutschland ist in der schwersten Krise ihrer Geschichte. Das Euro-Währungsgebiet hat sich als ungeeignet erwiesen. Südeuropäische Staaten verarmen unter dem Wettbewerbsdruck des Euro. Ganze Staaten stehen am Rande der Zahlungsunfähigkeit." [The Federal Republic is in the gravest crisis of its history. The euro currency area has shown itself to be unsuitable. States in southern Europe are sinking into poverty under the competitive presure of the euro. Whole states are on the brink of bankcruptcy.]
  22. a b Southern Europe out of euro says Alternative For Germany BBC Daily Politics. 13.6.2013. Viitattu 16.6.2013.
  23. a b c d Germany's new anti-euro AfD party causes political stir, BBC News, Berlin, 27.8.2013.
  24. Joachim Jahn, Aufstand gegen Merkels „alternativlose Politik“ Frankfurter Allgemeine Zeitung|FAZ (14.4.2013)
  25. Jeevan Vasagar, 1,000 Germans abandon Angela Merkel for Eurosceptic party The Daily Telegraph, UK, 14.4.2013
  26. Carla Bleiker "German party says 'no' to the euro, 'yes' to the EU" Deutsche Welle (11.3.2013)
  27. Bojan Panceski Rebels desert Merkel to launch anti-euro front The Sunday Times (17.3.2013)
  28. Euroscepticism in Germany: Silent no more. The Economist (22.3.2013)
  29. Noah Barkin: Analysis: Don't underestimate Germany's new anti-euro party Reuters. 14.4.2013. Viitattu 21.5.2013.
  30. Derek Scally: Euro(zone) Skepticism: Upstart AfD party seeks electoral traction in wake of euro crisis IP Journal. elokuu 2013. Viitattu 29.9.2013.
  31. Jack Ewing, Melissa Eddy: Anti-Euro Party Gaining Steam in Germany The New York Times. 20.9.2013. Viitattu 21.9.2013.
  32. German AfD founder leaves party decrying xenophobic shift Reuters. 8.7.2015. Viitattu 25.9.2017.
  33. Germany's ex-AfD leader sets up new eurosceptic party Reuters. 20.7.2015. Viitattu 25.9.2015.
  34. Germany's euroskeptic AfD elects conservative leader Petry
  35. German AfD founder leaves party decrying xenophobic shift Reuters. Wed Jul 08 17:05:43 UTC 2015. Viitattu 26.9.2017.
  36. Alternative for Germany's New Leader Promises Closer Ties With Russia
  37. [2]
  38. STANDARD Verlagsgesellschaft m.b.H.: Deutsche AfD und FPÖ beschließen Zusammenarbeit derStandard.at. Viitattu 26.9.2017.
  39. [3]
  40. ”Burkia? Me pysymme bikineissä.” – Saksan AfD-puolue noussut kolmanneksi
  41. Saksan vaalitulos vahvistettu Yle.fi uutiset. 25.9.2017. Viitattu 25.9.2017.
  42. tagesschau.de: tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Viitattu 2.11.2019.
  43. Rakoilua Saksan vaalivoittajan riveissä? Yle.fi uutiset. 25.9.2017. Viitattu 25.9.2017.
  44. Maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle -puolue voittamassa kahdet osavaltiovaalit itäisessä Saksassa ESS.fi. 1.9.2019. Viitattu 1.9.2019.
  45. tagesschau.de: tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Viitattu 2.11.2019.
  46. tagesschau.de: tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Viitattu 2.11.2019.
  47. ARD:n ovensuukysely: Saksan oikeistopopulistinen AfD nosti kannatustaan Saksin ja Brandenburgin osavaltiovaaleissa Yle Uutiset. Viitattu 1.9.2019.
  48. tagesschau.de: tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Viitattu 2.11.2019.
  49. Äärioikeisto rynni parlamenttiin Saksassa – Nämä ovat AfD:n viisi kärkihahmoa
  50. Saksan äärioikeisto päivitti rasismin tälle vuosikymmenelle – ”Nyt sanotaan asioita, joille ei ole ollut keskustelussa tilaa sitten natsi-Saksan”
  51. Saksan Pegida-liikkeen perustaja joutuu vihapuheista oikeuteen
  52. Pegida will AfD kontrollieren
  53. [4]
  54. Tanssia, vakoilua ja vaalirahoitusta - näin Venäjä vaikuttaa Euroopan laitaoikeistoon www.satakunnankansa.fi. Viitattu 2.11.2019.
  55. German police should shoot refugees, says leader of AfD party Frauke Petry The Independent. 31.1.2016. Viitattu 25.9.2017.
  56. German AfD politician 'attacks Holocaust memorial' and says Germans should be more positive about Nazi past The Independent. 19.1.2017. Viitattu 25.9.2017.
  57. Revealed: the neo-Nazi manifesto targeting single mothers and mentally ill that AfD doesn't want you to see The Independent. 18.3.2016. Viitattu 26.9.2017.
  58. Mikko Leppänen: Saksan viranomaiset epäilevät AfD-puolueen johtajan pahoinpitelyn ilmoitettua tapahtumakulkua – puisen astalon käytöstä ei todisteita Yle, uutiset. 11.1.2019. Viitattu 11.1.2019.
  59. Bundestagswahl 2013 Ergebnisse Der Bundeswahlleiter. Viitattu 8.7.2017.
  60. Yle: Tässä on Saksan liittopäivien paikkajako ja lopullinen vaalitulos: Populisteille lähes sata paikkaa
  61. Europawahl 2014 Ergebnisse Der Bundeswahlleiter. Viitattu 8.7.2017.
  62. tagesschau.de: tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Viitattu 2.11.2019.
  63. Wayback Machine web.archive.org. 16.10.2017. Viitattu 2.11.2019.
  64. Landtagswahl in Baden-Württemberg am 13. März 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  65. Abgeordnetenhauswahl in Berlin am 18. September 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  66. Bürgerschaftswahl in Hamburg am 15. Februar 2015 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  67. Landtagswahl in Mecklenburg-Vorpommern am 4. September 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  68. Landtagswahl in Nordrhein-Westfalen am 14. Mai 2017 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  69. Landtagswahl in Rheinland-Pfalz am 13. März 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  70. "Landtagswahl im Saarland am 26. März 2017", Wahlrecht.de. (de-DE) 
  71. Landtagswahl in Sachsen-Anhalt am 13. März 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  72. Landtagswahl in Schleswig-Holstein am 7. Mai 2017 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Alternative for Germany
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Alternative für Deutschland