Äänikynnys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vaaleihin liittyvää termiä. Kuuloon liittyvä termi on nimeltään kuulokynnys.

Äänikynnys on ääniosuus, jonka vaalilistan (kuten puolueen) on saatava, jotta se saisi vähintään yhden ehdokkaansa läpi vaalissa. Äänikynnys on joko laissa nimenomaisesti määritelty, tai sen aiheuttaa käytetty vaalitapa.

Vaalitavasta riippumaton äänikynnys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa, Saksassa ja Venäjällä on äänikynnys määritelty prosentteina äänistä, joka puolueen on ylitettävä valtakunnallisesti, jotta se voisi saada edustajia parlamenttiin. Slovakiassa äänikynnys on asetettu paikkoina (kolme paikkaa vuosien 1992 ja 1996 vaaleissa).

Äänikynnys kuitenkin aiheuttaa sen, että kansanedustuslaitos ei täysin vastaa sitä, mitä kansa on vaaleissa äänestänyt. Ero on sitä suurempi, mitä korkeammalle kynnys on asetettu. Esimerkiksi Turkissa vuonna 1999 pidetyissä vaaleissa oli hyvin paljon pieniä puolueita, jotka jäivät sangen korkean äänikynnyksen alle. Parlamentissa edustetut puolueet saivat vain 67 prosenttia annetuista äänistä.

Suomen perustuslakivaliokunta perusteli vuonna 2010 Suomen hallituksen sittemmin toteutumatonta esitystä kolmen prosentin äänikynnyksen käyttöönotoksi sillä, että äänikynnys estäisi hajaantumista pieniin puolueisiin.[1]

Vaalitavasta riippuvainen äänikynnys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalitavasta riippuvaista äänestyskynnystä kutsutaan myös piileväksi äänikynnykseksi, koska se ei riipu laista vaan jaettavana olevien paikkojen määrästä, vaalitavasta ja hukkaäänistä. Yleisesti ottaen äänikynnys on sitä pienempi, mitä enemmän paikkoja on jaossa.

D'Hondt ilman hukkaääniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa käytössä olevan D’Hondtin menetelmän äänikynnys on Ä/(p+1) pyöristettynä ylöspäin seuraavaan kokonaislukuun. Kaavassa Ä on äänimäärä (joko absoluuttinen annettujen äänien määrä tai 100 %) ja p jaossa olevien paikkojen määrä. Jos äänestyksessä on jaossa esimerkiksi 8 paikkaa, on äänikynnys 11,1 % tai 12 ääntä sadasta.

Suomen eduskuntavaaleissa 2003 piilevä äänikynnys (hukkaäänet huomioiden) oli suurimmassa 33 edustajan Uudenmaan vaalipiirissä noin 2,6 % ja pienimmässä 6 edustajan Etelä-Savon vaalipiirissä noin 14 %.

Siirtoäänivaalitapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtoäänivaalitavassa, joka on käytössä muun muassa Irlannin parlamenttivaaleissa, äänestäjä asettaa haluamansa määrän ehdokkaita suosituimmuusjärjestykseen. Äänet jaetaan aluksi listassa ensimmäisenä olevalle ehdokkaalle, minkä jälkeen valinnan kannalta ylimääräiset äänet tai putoamassa olevan ehdokkaan äänet jaetaan eteenpäin.

Koska siirtoäänijärjestelmiä on erilaisia, voidaan niiden äänikynnys ilmoittaa yleisesti vain muodossä Ä/(1+n), jossa n on

  • 0 (Hare quota)
  • 1 (Droop quota) tai
  • 2 (Imperiali quota)

Mitä pienempi n on, sitä suurempi on äänikynnys, koska sitä vähemmän ääniä voi mennä hukkaan.

Tällaisessa vaalitavassa äänikynnyksen määritteleminen on toisaalta hankalaa, koska äärimmäisessä tapauksessa ehdokas voi päästä läpi, vaikka hän ei olisi saanut yhtään ykkösääntä. Tavallaan äänikynnys voi siis olla jopa nolla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Perustuslakivaliokunnan mietintö 11/2010 vp 11/2010. Eduskunta. Viitattu 8.5.2014.