Taktinen äänestäminen
| Osa artikkelisarjaa |
| Äänestys |
|---|
 |
|
Äänestysstrategia |
Taktinen äänestäminen tarkoittaa äänen antamista jollekin muulle ehdokkaalle kuin todelliselle suosikilleen.[1]
Taktista äänestämistä käytetään silloin, kun omalla suosikkiehdokkaalla ei ole juuri mahdollisuuksia tulla valituksi. Tässä tilanteessa äänestäjä voi kokea oman suosikkinsa äänestämisen äänen tuhlaamiseksi. Siksi hän äänestää mieluummin siedettävää ehdokasta, jolla on mahdollisuuksia valituksi tulemiseen, estääkseen epämieluisan ehdokkaan valinnan.[1]
Useimmiten taktista äänestämistä esiintyy enemmistövaalitapaa käyttävissä maissa. Vaaleissa on aina oltava enemmän kuin kaksi ehdokasta, jotta taktinen äänestäminen olisi mahdollista.[1]
Suomessa tunnetuin esimerkki taktisesta äänestämisestä on vuoden 1937 presidentinvaali. Sosialidemokraatit halusivat estää istuvan presidentin Pehr Evind Svinhufvudin valinnan uudelle kaudelle ja tekivät Maalaisliiton kanssa sopimuksen, jonka mukaan SDP:n valitsijamiehet äänestäisivät ensimmäisellä kierroksella oman ehdokkaansa Väinö Tannerin sijasta Edistyspuolueen Kaarlo Juho Ståhlbergia, ja ellei tämä tulisi valituksi, he siirtäisivät tukensa toisella kierroksella Maalaisliiton Kyösti Kalliolle. Ratkaisevassa äänestyksessä Kallio voitti Svinhufvudin ja tuli valituksi uudeksi presidentiksi.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c What is tactical voting and will it matter in the UK election? Financial Times. 6.6.2017. Viitattu 30.8.2017.
- ↑ Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 110–111. Helsinki: Otava, 1987.