Suomen presidentinvaali 1937

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen presidentinvaali 1937
(valitsijamiesten suorittama)
1931 ←
15.–16. tammikuuta 1937
→ 1940

  Kyösti Kallio.png P. E. Svinhufvud.png
Ehdokas Kyösti Kallio P. E. Svinhufvud
Puolue Maalaisliitto Kokoomuspuolue
IKL
Ääniä 177 104

Tasavallan presidentti
ennen vaaleja

P. E. Svinhufvud

Uusi tasavallan presidentti

Kyösti Kallio

Suomi Vaalit Suomessa


Suomen presidentinvaali 1937 johti toisella äänestyskierroksella pääministeri Kyösti Kallion (ml.) valintaan tasavallan presidentiksi. Kallion kovin vastustaja oli presidentti P. E. Svinhufvud. Ensimmäisenä tasavallan presidenttinä toiminut, Kansallisen Edistyspuolueen ehdokas K. J. Ståhlberg jäi ensimmäisellä kierroksella vain äänen päähän voitosta. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue oli ilmoittanut vaalin tärkeimmäksi tavoitteekseen Svinhufvudista eroon pääsemisen ja niinpä he äänestivät ensimmäisessä äänestyksessä Ståhlbergia, mutta kun häntä ei valittu, toisessa Kalliota. SDP:n ehdokkaana valitsijamiesvaaleissa oli Väinö Tanner.

Vaalikamppailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Istuva presidentti P. E. Svinhufvud halusi ennen vaalia tulla valituksi uudelle kaudelle yleisporvarillisen vaaliliiton ehdokkaana, joka olisi puolueiden yläpuolella. Itsenäisyyspäivänä 1936 presidentin luokse marssi kaikkien porvaripuolueiden edustajista muodostettu lähetystö pyytämään häntä ehdokkaaksi. Ainoastaan Kansallinen Kokoomuspuolue oli hankkeessa mukana kokonaan, muista puolueista oli vain osia. Isänmaallinen Kansanliike oli jätetty lähetystön ulkopuolelle, koska mukaan haluttiin saada mahdollisimman suuri osa poliittisesta keskusta-oikeistosta. IKL:lle mieluisin presidenttiehdokas olisi ollut Gustaf Mannerheim, mutta tämän kieltäydyttyä puolue asettui Svinhufvudin taakse. Äärioikeiston sanastossa "Ukko-Pekasta" oli hänen presidenttikautensa aikana tullut "Akka-Pekka", mutta paremman puutteessa häneen oli tyydyttävä. Maalaisliiton oikeistosiivelle Svinhufvud oli mahdollinen valinta siinä tapauksessa, että puolueen omaksi ehdokkaakseen valitsema pääministeri Kyösti Kallio putoaisi pelistä.[1]

Kansallisen Edistyspuolueen oikeistosiipi toivoi puolueen ehdokkaaksi entistä pääministeriä Toivo Kivimäkeä tai Suomen Pankin pääjohtajaa Risto Rytiä. Kivimäen hallituksen syksyllä 1936 tapahtuneeseen kaatumiseen vaikuttanut skandaali Etsivän Keskuspoliisin muistioista teki kuitenkin hänen ehdokkuutensa mahdottomaksi ja Rytiä pidettiin liiaksi "Kivimäen miehenä". Puolueen ehdokkaaksi valittiin enemmistön kannattama presidentti K. J. Ståhlberg, mutta ovi jätettiin raolleen Rytin "varaehdokkuudelle". SDP asetti ehdokkaakseen Väinö Tannerin, vaikka puolueen vasemmistosiipi olisi mielellään nähnyt presidenttinä Ståhlbergin. Puolue ei kuitenkaan käynyt kampanjaansa niinkään oman ehdokkaansa puolesta, vaan ennen kaikkea Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämiseksi. Ruotsalainen kansanpuolue ei asettanut vaaliin omaa ehdokasta ja puolueelle riittikin, että valittava presidentti takaisi ruotsinkielisten perustuslailliset oikeudet ja edistäisi Pohjolan yhteistyötä.[1]

Kyösti Kallion valinta oli seuraus pudotuspelistä, jossa poliittinen vasemmisto teki kaikkensa Svinhufvudin ja oikeisto Ståhlbergin valinnan estämiseksi. Oikeisto koki Kallion valinnan pettymykseksi ja piti vaalituloksen ainoana valopilkkuna sitä, ettei "kansallinen onnettomuus" Ståhlberg tullut valituksi. Vasemmisto puolestaan katsoi Kallion voiton myös parlamentarismin voitoksi, sillä Kallio oli valmis tasavallan presidentin valtaoikeuksien supistamiseen.[2]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitsijamiesten vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.16. tammikuuta 1937.[3] Vaaleissa oli yhteensä 1 136 ehdokasta, joista 69 oli naisia. Valituista naisia oli 17.[4]

äänestysaktiivisuus 57,8 %[3] +10,5
vaaliliitto puolue valitsija-
miehet
äänet
lukumäärä osuus
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 95 341 408 30,68%
P. E. Svinhufvudin kannattajat A+B 86 330 980 29,75%
A yleinen vaaliliitto 63 240 602 21,62%
B Isänmaallinen Kansanliike 23 90 378 8,12%
Kyösti Kallion kannattajat Maalaisliitto 56 184 668 16,60%
K. J. Ståhlbergin kannattajat A+B+C+D 38 152 640 13,72%
A Kansallinen Edistyspuolue 123 355 11,09%
B Suomen Pienviljelijäin Puolue 13 883 1,25%
C Kansanpuolue 4 659 0,42%
D Ruotsalainen Vasemmisto 2 10 743 0,97%
Ruotsalainen kansanpuolue 25 102 250 9,19%
Muut 700 0,06%
Yhteensä 300 1 112 646 100%
lähde: Suomen virallinen tilasto[4]

Valitsijamiesten suorittama vaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitsijamiehet suorittivat presidentinvaalin 15. helmikuuta 1937.

ehdokas asettanut
puolue
1.
kierros
2.
kierros
Kyösti Kallio Maalaisliitto 56 177
P. E. Svinhufvud Kokoomuspuolue ja IKL 94 104
K. J. Ståhlberg Edistyspuolue 150 19
lähde: Tasavallan presidentin kanslia[5]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 663–664. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  2. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 111. Helsinki: Otava, 1987.
  3. a b Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
  4. a b Suomen virallinen tilasto 29 A, 19.
  5. Presidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)