Suomen presidentinvaali 1919

Suomen presidentinvaali 1919

25. heinäkuuta 1919

Ehdokas K. J. Ståhlberg Carl Gustaf Emil Mannerheim Puolue Edistyspuolue Sitoutumaton Valitsijamiesäänet 143 50

Presidentti ennen vaaleja Ei kukaan Uusi presidentti K. J. Ståhlberg Edistyspuolue

Suomen poliittinen järjestelmä

Osa politiikan artikkelisarjaa: Suomen politiikka

Laki Perustuslaki Toimeenpanovalta Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Pääministeri Sanna Marin Valtioneuvosto Marinin hallitus Ministeriöt Lainsäädäntövalta Eduskunta Eduskunnan puhemies Eduskuntaryhmät Kansanedustajat Tuomiovalta Yleiset tuomioistuimet Korkein oikeus Hovioikeus Helsinki Itä-Suomi Turku Vaasa Rovaniemi Käräjäoikeus (luettelo) Hallintotuomioistuimet Korkein hallinto-oikeus Hallinto-oikeus Ahvenanmaa Helsinki Hämeenlinna Itä-Suomi Pohjois-Suomi Turku Vaasa Valtakunnansyyttäjä Laillisuusvalvojat Eduskunnan oikeusasiamies Valtioneuvoston oikeuskansleri Vaalit Eduskuntavaalit 2011 · 2015 · 2019 Presidentinvaalit 2006 · 2012 · 2018 Europarlamenttivaalit 2009 · 2014 · 2019 Kuntavaalit 2008 · 2012 · 2017 Aluevaalit 2022 Kansanäänestykset Kieltolaki (1931) EU-jäsenyys (1994) Aluehallinto Aluehallintovirastot ELY-keskukset Maakunnat Seutukunnat Kunnat Ulkopolitiikka Eurooppa-politiikka EU:n energiapolitiikka Suurlähettiläät Muita aiheita Ympäristöpolitiikka Energiapolitiikka

Suomen presidentinvaali 1919 oli Suomen ensimmäinen presidentinvaali. Vaalissa eduskunta valitsi tasavallan presidentiksi Kansallisen Edistyspuolueen ehdokkaan, korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin. Ståhlbergin merkittävin kilpailija oli sitoutumaton valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim.^lähde?

Tasavallan presidentin valitsi vuoden 1919 vaalissa eduskunta. Poikkeuksellinen valintatapa johtui itsenäistymistä seuranneen runsaan puolitoista vuotta kestäneen epävakaan tilanteen (sisällissota ja edelleen vallinnut sotatila sekä valtiomuototaistelu) jälkeen tavoitteesta saada presidentti aloittamaan toimessaan mahdollisimman nopeasti hallitusmuodon 94 §:n siirtymäsäännöksen nojalla sekä hyvityksenä tasavaltaa tukeneille sosiaalidemokraateille, jotka olivat kannattaneet eduskunnan suorittamaa presidentinvalintaa pysyväksi vaalitavaksi. Näiden käytännöllisten syiden ohella syynä oli muodollisesti se, että valtioneuvosto päätti esittää, että tasavallan presidentin valitsisi aina eduskunta, mutta eduskunnan enemmistö kannatti 300 valitsijamiehen suorittamaa vaalia. Suuri valiokunta hyväksyi valitsijamiesmenettelyn kuitenkin sillä poikkeuksella, että eduskunta valitsee ensimmäisen presidentin. Myös yksinkertainen selitys poikkeukselliselle valinnalle löytyy: lakia valitsijamiesvaaleista ei vielä ollut.^lähde?

Vaalimenettelyn mukaisesti eduskunta valitsi presidentin umpilipuin. Jos kukaan ei ensimmäisellä kierroksella olisi saanut yli puolta annetuista äänistä, olisi käyty toinen kierros. Jos tällöinkään ei kukaan olisi saanut ehdotonta enemmistöä, olisi seurannut kolmas kierros kahden toisella kierroksella eniten ääniä saaneen välillä.

Eduskunnan suorittama vaali

Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin vaalit eduskunnassa Helsingissä 25.7.1919.

Eduskunta suoritti presidentinvaalin 25. heinäkuuta 1919. K. J. Ståhlberg valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Vaalin tulos vahvistettiin kello 18.30 seuraavasti:

Suomen presidentinvaalin 25. heinäkuuta 1919 tulokset

Ehdokas		Puolue
				Ääniä	%
	Kaarlo Juho Ståhlberg	Kansallinen Edistyspuolue	Ed.	143	71,5 %
	Carl Gustaf Emil Mannerheim	Sitoutumaton	Sit.	50	25,0 %
	Lauri Kristian Relander	Maalaisliitto	ML	1	0,5 %
	Väinö Tanner	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	SDP	1	0,5 %
Tyhjät äänet				2	1,0 %
Poissa				3	1,5 %
Yhteensä				200	100 %

Tyhjää ilmoittivat äänestäneensä edustajat Procopé (rp) ja Roos (rp).

Vuoden 1919 kriisi

Vuoden 1919 presidentinvaalin aikana Suomen armeijan päällikkö Kaarlo Kivekäs varmisti armeijan puolueettomuuden, vaikka suurin osa suojeluskuntalaisista, monarkisteista ja itsenäisyysaktivisteista kannatti avoimesti Mannerheimia. Armeijan piirissä oli niitä, jotka haaveilivat sotilasdiktatuurista mikäli tasavaltalainen K. J. Ståhlberg valittaisiin. Kivekäs kertoi armeijassa vallitsevasta uhittelevasta hengestä maan hallitukselle ja kielsi heinäkuun 27. päivänä 1919 antamallaan päiväkäskyllä sotilaita sekaantumasta politiikkaan:

»Tänään Suomen Eduskunta laillisessa järjestyksessä valitsee Suomen tasavallan presidentin. Vaadin, ettei sotaväki sekaannu politiikkaan, vaan tyynesti täyttää velvollisuutensa. Upseerien on pysyttävä viroissaan. Mielenosoituksellinen eronhaku on kurittomuutta ja isänmaallisuuden puutetta. Soturit! Te olette taistelleet laillisuuden puolesta ja Te palvelette suojellaksenne laillista yhteiskuntajärjestystä. Älkää antakoon kenenkään, olkoon se kuka tahansa, johtaa Teitä harhaan. Älkää ryhtykö mihinkään mielenilmaisuihin. Oman maamme ja kansamme etu vaatii meitä juuri nyt, jos koskaan, täyttämään velvollisuutemme. Tämä käsky on luettava julki heti.»

Ståhlbergin voittoon päättyneen vaalin jälkeenkin oli upseereita, jotka juonittelivat Mannerheimin nostamiseksi valtaan. Kenraaleista Kivekäs ja Oscar Enckell olivat kuitenkin uskollisia hallitukselle. Kivekäs joutui ylimmän upseeriston syrjimäksi. Myös Mannerheim käänsi selkänsä Kivekkäälle eikä myöhemmin halunnut muistaa hänen ansioitaan. Myöskään historiantutkimus ei ole usein huomannut Kivekkään tärkeää roolia vuoden 1919 tapahtumissa.^lähde?