Suomen presidentinvaali 1919
![]() | ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
|
Suomen poliittinen järjestelmä |
![]() Osa politiikan artikkelisarjaa: |
|
Laillisuusvalvojat
Muita aiheita
|
|
Suomen presidentinvaali 1919 oli Suomen ensimmäinen presidentinvaali. Vaalissa eduskunta valitsi tasavallan presidentiksi Kansallisen Edistyspuolueen ehdokkaan, korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin. Ståhlbergin merkittävin kilpailija oli sitoutumaton valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim.lähde?
Tasavallan presidentin valitsi vuoden 1919 vaalissa eduskunta. Poikkeuksellinen valintatapa johtui itsenäistymistä seuranneen runsaan puolitoista vuotta kestäneen epävakaan tilanteen (sisällissota ja edelleen vallinnut sotatila sekä valtiomuototaistelu) jälkeen tavoitteesta saada presidentti aloittamaan toimessaan mahdollisimman nopeasti hallitusmuodon 94 §:n siirtymäsäännöksen nojalla sekä hyvityksenä tasavaltaa tukeneille sosiaalidemokraateille, jotka olivat kannattaneet eduskunnan suorittamaa presidentinvalintaa pysyväksi vaalitavaksi. Näiden käytännöllisten syiden ohella syynä oli muodollisesti se, että valtioneuvosto päätti esittää, että tasavallan presidentin valitsisi aina eduskunta, mutta eduskunnan enemmistö kannatti 300 valitsijamiehen suorittamaa vaalia. Suuri valiokunta hyväksyi valitsijamiesmenettelyn kuitenkin sillä poikkeuksella, että eduskunta valitsee ensimmäisen presidentin. Myös yksinkertainen selitys poikkeukselliselle valinnalle löytyy: lakia valitsijamiesvaaleista ei vielä ollut.lähde?
Vaalimenettelyn mukaisesti eduskunta valitsi presidentin umpilipuin. Jos kukaan ei ensimmäisellä kierroksella olisi saanut yli puolta annetuista äänistä, olisi käyty toinen kierros. Jos tällöinkään ei kukaan olisi saanut ehdotonta enemmistöä, olisi seurannut kolmas kierros kahden toisella kierroksella eniten ääniä saaneen välillä.[1]
Eduskunnan suorittama vaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskunta suoritti presidentinvaalin 25. heinäkuuta 1919.[2] K. J. Ståhlberg valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Vaalin tulos vahvistettiin kello 18.30 seuraavasti:[3]
Ehdokas | Puolue | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Ääniä | % | ||||||
Kaarlo Juho Ståhlberg | Kansallinen Edistyspuolue | Ed. | 143 | 71,5 % | |||
Carl Gustaf Emil Mannerheim | Sitoutumaton | Sit. | 50 | 25,0 % | |||
Lauri Kristian Relander | Maalaisliitto | ML | 1 | 0,5 % | |||
Väinö Tanner | Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | SDP | 1 | 0,5 % | |||
Tyhjät äänet | 2 | 1,0 % | |||||
Poissa | 3 | 1,5 % | |||||
Yhteensä | 200 | 100 % | |||||
Tyhjää ilmoittivat äänestäneensä edustajat Procopé (rp) ja Roos (rp).[3]
Vuoden 1919 kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1919 presidentinvaalin aikana Suomen armeijan päällikkö Kaarlo Kivekäs varmisti armeijan puolueettomuuden, vaikka suurin osa suojeluskuntalaisista, monarkisteista ja itsenäisyysaktivisteista kannatti avoimesti Mannerheimia. Armeijan piirissä oli niitä, jotka haaveilivat sotilasdiktatuurista mikäli tasavaltalainen K. J. Ståhlberg valittaisiin. Kivekäs kertoi armeijassa vallitsevasta uhittelevasta hengestä maan hallitukselle ja kielsi heinäkuun 27. päivänä 1919 antamallaan päiväkäskyllä sotilaita sekaantumasta politiikkaan:[4]
»Tänään Suomen Eduskunta laillisessa järjestyksessä valitsee Suomen tasavallan presidentin. Vaadin, ettei sotaväki sekaannu politiikkaan, vaan tyynesti täyttää velvollisuutensa. Upseerien on pysyttävä viroissaan. Mielenosoituksellinen eronhaku on kurittomuutta ja isänmaallisuuden puutetta. Soturit! Te olette taistelleet laillisuuden puolesta ja Te palvelette suojellaksenne laillista yhteiskuntajärjestystä. Älkää antakoon kenenkään, olkoon se kuka tahansa, johtaa Teitä harhaan. Älkää ryhtykö mihinkään mielenilmaisuihin. Oman maamme ja kansamme etu vaatii meitä juuri nyt, jos koskaan, täyttämään velvollisuutemme. Tämä käsky on luettava julki heti.»
Ståhlbergin voittoon päättyneen vaalin jälkeenkin oli upseereita, jotka juonittelivat Mannerheimin nostamiseksi valtaan. Kenraaleista Kivekäs ja Oscar Enckell olivat kuitenkin uskollisia hallitukselle. Kivekäs joutui ylimmän upseeriston syrjimäksi. Myös Mannerheim käänsi selkänsä Kivekkäälle eikä myöhemmin halunnut muistaa hänen ansioitaan. Myöskään historiantutkimus ei ole usein huomannut Kivekkään tärkeää roolia vuoden 1919 tapahtumissa.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen Hallitusmuoto (17.7.1919), 94 §
- ↑ Suomen presidentit -sarja: Ståhlberg oli maltillinen Artikkelit. 6.12.2017. Apu–lehti. Viitattu 22.4.2019.
- ↑ a b Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti. Uusi Suomi, 26.7.1919.
- ↑ Jokipii, Markku: Kenraali Kaarlo Kivekäs pelasti Suomen sotilasdiktatuurilta Verkkouutiset. 19.11.2017.
|