Suomen EU-kansanäänestys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen EU-kansanäänestys oli 16. lokakuuta 1994 Suomessa järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Enemmistö (56,9 %) äänestykseen osallistuneista kannatti liittymistä ja eduskunta noudatti tulosta. Suomen EU-jäsenyys astui voimaan 1. tammikuuta 1995.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa yhtenä teemana oli Euroopan yhteisön (EY) jäsenyys. Vaalien jälkeinen Ahon hallitus merkitsi hallitusohjelmaansa, että EY-jäsenyys on mahdollinen.[2]

Suomi haki EY-jäsenyyttä 18. maaliskuuta 1992. Jäsenyysneuvottelut alkoivat 1. helmikuuta 1993. Samaan aikaan alkoivat neuvottelut Itävallan, Norjan ja Ruotsin kanssa.[3]

Suomessa pidettiin talvella alkuvuodesta 1994 presidentinvaali, jossa EU-jäsenyys oli näkyvästi esillä. Ehdokkaista muun muassa Keijo Korhonen ja Paavo Väyrynen olivat jäsenyyttä vastaan. Toiselle kierrokselle päässeet Martti Ahtisaari ja Elisabeth Rehn olivat jäsenyyden kannalla.

Neuvottelutulos parafoitiin 1. maaliskuuta 1994 ja sopimus allekirjoitettiin Korfun huippukokouksessa 24. kesäkuuta 1994. Presidentti Ahtisaaren valtuuttamina pääministeri Esko Aho (kesk), ulkoasiainministeri Heikki Haavisto (kesk), ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) ja valtiosihteeri Veli Sundbäck allekirjoittivat sopimuksen. Sekä Suomi, Ruotsi että Norja kaikki alistivat neuvottelutuloksen vielä kansanäänestykselle. Kansanäänestys järjestettiin Suomessa 16. lokakuuta, Ruotsissa 13. marraskuuta ja Norjassa 28. marraskuuta 1994.[3]

Puolueilla oli erilaisia linjauksia suhteessa jäsenyyteen. Kansallinen kokoomus, Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) olivat asettuneet jäsenyyden tukijoiksi jo 1991. Pääministeri Aho sai vasta erouhkauksensa avulla oman puolueensa Suomen Keskustan asettumaan jäsenyyden tueksi kesäkuun 1994 puoluekokouksessa, vaikka yleisesti tiedettiin puolueen kannattajien enemmistön vastustavan jäsenyyttä. Vasemmistoliitto ja Vihreä liitto eivät ilmoittaneet kysymykseen virallista kantaa, koska tiesivät jäsenkuntiensa olevan kahtiajakautuneet sen suhteen. Suomen Maaseudun Puolue (SMP) ja Suomen Kristillinen Liitto olivat ainoina eduskuntapuolueina avoimesti EU-jäsenyyttä vastaan ja jälkimmäinen puolue myös erosi Ahon hallituksesta kesällä 1994 kysymyksen vuoksi.[4]

Suomen EU-jäsenyyden tullessa ajankohtaiseksi vuonna 1994 suomalaisia oli kutsuttu kansainvälisten johtajien salaiseen Bilderberg-ryhmän kokoukseen. Kokous järjestettiin 2.–5. kesäkuuta 1994 Helsingin Kalastajatorpalla. Kokouksen paikallinen organisoija oli Mirja Jarimo-Lehtinen. Vuoden 1994 Bilderberg-kokoukseen kutsuttuja suomalaisia olivat presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Esko Aho, Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen ja Helsingin Sanomien pääomistaja Aatos Erkko sekä Jorma Ollila, Krister Ahlström, Georg Ehrnrooth, Max Jakobson, Jaakko Ihamuotila ja Gerhard M. H. Wendt.[5][6] Étienne Davignonin mukaan Bilderberg-ryhmä toimi euron kätilönä[7].

Kansanäänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

vaihtoehto kannatus
äänet osuus
1. Kyllä 1 620 726 56,89 %
2. Ei 1 228 261 43,11 %
Lähde: Elävä arkisto [8] EUROPEAN ELECTION DATABASE[9]

Valtio toteutti vuonna 1994 mittavan tiedotusprojektin EU:sta ja varasi budjettiin määrärahan myös kansalaisjärjestöjen tiedotustoimintaan.[10][3]

Äänestystä ennen mielipidetiedusteluissa kysyttiin, pitäisikö Suomen liittyä EU:n jäseneksi. Lähes kaikissa jäsenyyden kannattajia oli enemmän kuin vastustajia. Myös epävarmoja oli suuri joukko.[11]

Äänioikeutetuille lähetetyn äänestysoikeusilmoituksen yhteydessä lähetettiin valtioneuvoston kaksisivuinen tiedote Euroopan unioniin jäsenyydestä, jossa kerrottiin Euroopan Unionista, yhteisestä turvallisuus- ja ulkopolitiikasta sekä rahaliitosta, jossa tavoiteltiin yhteisvaluuttaa.[12]

Äänestyksessä kysyttiin, tulisiko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen (liittymissopimuksen) mukaisesti. Sopimuksen mukaista jäsenyyttä kannatti 56,9 % ja vastusti 43,1 %. Äänestysaktiivisuus oli 74,0 %. Kuudessa pohjoisimmassa vaalipiirissä yli puolet vastusti ja muissa vaalipiireissä yli puolet kannatti jäsenyyttä.[13]

Kyselytutkimusten mukaan maanviljelijöistä peräti 94 % vastusti jäsenyyttä, mutta muissa keskeisissä ammattiryhmissä kannattajat olivat enemmistönä. Jäsenyyden vastustus oli myös jonkin verran suurempaa naisten (46 %) kuin miesten (39 %) keskuudessa. Suurituloiset ja varsinkin korkeasti koulutetut olivat myös selvästi useammin jäsenyyden kannattajia; yliopistotutkinnon suorittaneista jäsenyyttä kannatti 72 % kun taas pelkän kansakoulun käyneistä vain 46 %. Eri eduskuntapuolueiden kannattajista EU-jäsenyyden tukijat olivat enemmistönä kokoomuksen (89 %), RKP:n (85 %), SDP:n (75 %) ja vihreiden (55 %) kannattajissa, vähemmistönä keskustan (36 %), Vasemmistoliiton (24 %), SMP:n (20 %) ja kristillisen liiton (10 %) kannattajissa.[4]

Tulokset maakunnittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänestystulos maakunnittain kannatus
Maakunta Vaihtoehto Äänet Osuus
Etelä-Savo Kyllä 49 268 54,48 %
Ei 41 167 45,52 %
Pohjois-Savo Kyllä 65 127 48,21 %
Ei 69 960 51,79 %
Pohjois-Karjala Kyllä 42 919 47,99 %
Ei 46 516 52,01 %
Kainuu Kyllä 18 016 35,55 %
Ei 32 663 64,45 %
Uusimaa Kyllä 493 811 70,83 %
Ei 203 333 29,17 %
Itä-Uusimaa Kyllä 30 760 63,46 %
Ei 17 708 36,54 %
Varsinais-Suomi Kyllä 140 209 56,62 %
Ei 107 422 43,38 %
Kanta-Häme Kyllä 53 125 56,89 %
Ei 40 258 43,11 %
Päijät-Häme Kyllä 68 596 61,94 %
Ei 42 147 38,06 %
Kymenlaakso Kyllä 72 173 66,23 %
Ei 36 807 33,77 %
Etelä-Karjala Kyllä 49 722 63,62 %
Ei 28 432 36,38 %
Keski-Suomi Kyllä 66 813 47,56 %
Ei 73 663 52,44 %
Etelä-Pohjanmaa Kyllä 43 945 38,94 %
Ei 68 910 61,06 %
Pohjanmaa Kyllä 50 318 50,76 %
Ei 48 817 49,24 %
Satakunta Kyllä 70 541 50,48 %
Ei 69 192 49,52 %
Pirkanmaa Kyllä 134 719 54,77 %
Ei 111 248 45,23 %
Keski-Pohjanmaa Kyllä 17 036 42,75 %
Ei 22 815 57,25 %
Pohjois-Pohjanmaa Kyllä 82 658 46,02 %
Ei 96 961 53,98 %
Lappi Kyllä 51 117 47,42 %
Ei 56 675 52,58 %
Ahvenanmaa Kyllä 5 885 51,95 %
Ei 5 444 48,05 %
Lähde ja lisätietoa: EUROPEAN ELECTION DATABASE[14]. Ahvenanmaan tulos on osa Manner-Suomen kansanäänestystä. Ahvenanmaan omaa kansanäänestystä ei ole otettu huomioon tässä taulukossa.

Liittymissopimuksen hyväksyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnan käsitellessä lopullista päätöstä jäseneksi liittymisestä jäsenyyden vastustajat Paavo Väyrysen johdolla jarruttivat päätöksen Ruotsin kansanäänestyksen jälkeiseen aikaan. Jos Ruotsi olisi äänestänyt vastaan, jarruttajien mielestä Suomen ei olisi pitänyt liittyä.[13] Jäsenyys kuitenkin hyväksyttiin myös Ruotsissa, joskin täpärämmin kuin Suomessa. Norjassa se sen sijaan hylättiin.

Liittymissopimus hyväksyttiin eduskunnassa perustuslain alaan vaikuttavana kansainvälisenä velvoitteena niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, jolloin hyväksyntään riitti kahden kolmasosan määräenemmistö yhdessä käsittelyssä.[15] Normaalia perustuslainsäätämisjärjestystä kannattaneet jäivät vähemmistöön perustuslakivaliokunnassa. Supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä oli suosittanut Seppo Tiitisen johtama valtiosääntökomitea, ja sen hyväksyi myös viisi valiokunnan kuulemista kuudesta asiantuntijasta. Professori Antero Jyränki suositti kuitenkin normaalia perustuslainsäätämisjärjestystä.[16] Eduskunta äänesti EU-jäsenyydestä viimein 18. marraskuuta, jolloin jäsenyys hyväksyttiin äänin 152–45 (1 tyhjä, 1 poissa). Äänestyksessä varsinkin keskustan ja vasemmistoliiton ryhmät hajosivat kahtia ja lähes puolet kummankin edustajista äänesti jäsenyyttä vastaan.[17]

Ahvenanmaa oli mukana EU-kansanäänetyksessä, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 % ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänetyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 %. Jälkimmäisessä äänestysaktiivisuus oli vain 49 %[15]. Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyi EU-jäsenyyden 2. joulukuuta; muuten Ahvenanmaa olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle Suomen ja Ruotsin liittyessä siihen.[18]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa Itsenäisyyspuolue on myöhemmin kritisoinut kansanäänestystä. Puolueen mukaan EU-jäsenyyttä kannattaneet saivat enemmän rahoitusta kampanjoinnille kuin sitä vastustaneet. Lisäksi puolue sanoo jäsenyyttä kannattaneiden väittäneen muun muassa että Suomen markka säilyy jäsenyyden jälkeenkin.[19]

Päätöstä EU-jäsenyydestä on väitetty jopa laittomaksi, koska sitä ei hyväksytty eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestyksessä ja koska joidenkin mielestä Suomen perustuslain 2 § kieltää lainsäädäntövallan epäsuorankin luovuttamisen muulle instituutiolle kuin eduskunnalle. Tätä näkemystä puolustivat julkisuudessa varsinkin Keijo Korhonen ja Ilkka Hakalehto. Korhonen oli myös sitä mieltä, että kansanäänestyksen tulostakin olisi pitänyt tulkita perustuslainsäätämisjärjestyksen hengen mukaisesti, eli jäsenyyden hyväksymistä olisi tullut puoltaa kahden kolmasosan määräenemmistö.[16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirsi Martikainen (toim.): EU-kansalaistiedotus Suomessa 1992-1997. Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotus.
  • Toim. Pertti Pesonen: Suomen EU-kansanäänestys 1994. Raportti äänestäjien kannanotoista. (pdf). Eurooppa-tiedotus 2002.
  • Seppo Hentilä: Euroopan unionin luottamuspula – suomalaisen kansanvallan haaste, teoksessa Suomen ja kansanvallan haasteet. Edita, Helsinki 2008. ISBN 978-951-37-4552-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eduskunnan kirjasto: Mikä oli Suomen EU-jäsenyydestä järjestetyn kansanäänestyksen tulos? Usein kysytyt kysymykset. Viitattu 9.9.2009.
  2. Suomen EU-kansanäänestys 1994, s. 15–17
  3. a b c Markku Reimaa: Valmistautuminen EU-jäsenyyteen loi uusia toimintatapoja. EU-kansalaistiedotus Suomessa 1992-1997
  4. a b Tapio Raunio: EU:n vaikutus Suomen poliittiseen järjestelmään Viitattu 13.4.2012.
  5. http://www.bilderberg.org/1994.htm
  6. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012060215660719_uu.shtml
  7. http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2013/09/02/professori-motlle-bilderberg-oli-luomassa-euroa/201312021/12
  8. EU-kansanäänestys Suomi Euroopan unioniin ja eurovaluuttaan. Yle Elävä arkisto. Viitattu 7.2.2012.
  9. Dataset: Finland 1994: Referendum on Accession to the European Union EU Related Referendums. EUROPEAN ELECTION DATABASE. Viitattu 15.6.2014.
  10. Pasi Natri: Valtionhallinto kohtasi haasteen EU-kansanäänestyksessä. EU-kansalaistiedotus Suomessa 1992-1997.
  11. Suomen EU-kansanäänestys 1994, s. 42
  12. https://www.eduskunta.fi/pdf/sekalaiset/VN-tiedote_EUkansan%C3%A4%C3%A4nestys_16101994.pdf
  13. a b Suomen EU-kansanäänestys 1994, s. 50–54.
  14. Dataset: Finland 1994: Referendum on Accession to the European Union EU Related Referendums. EUROPEAN ELECTION DATABASE. Viitattu 15.6.2014.
  15. a b Euroopan yhdentymisen kronologia, s. 36. Ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus 2003. Viitattu 13.11.2011.
  16. a b Hentilä 2008, s. 163–164.
  17. Hentilä 2008, s. 160, 163.
  18. Ahvenanmaa Euroopan unionissa, s. 21–22. Ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotus 2005. Viitattu 13.11.2011.
  19. http://www.vapaansuomenliitto.fi/pub/tavoitteet/kysymyksia_ipulle

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]