Ahon hallitus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ahon hallitus oli Suomen tasavallan 65. hallitus ja samalla porvarihallitus, jonka muodostivat Keskusta, Kokoomus, RKP ja SKL. 1991 eduskuntavaalien tuloksen perusteella muodostettu hallitus toimi koko vaalikauden 26. huhtikuuta 199113. huhtikuuta 1995. Ahon hallituksen aikana Suomi liitettiin EU:hun eli Euroopan unioniin.

Kokoonpano oli seuraava: Keskusta 8 ministeriä, Kokoomus 6 ministeriä, RKP 2 ministeriä ja SKL 1 ministeri, yhteensä 17 ministeriä.

Hallituksen muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitusta muodostettaessa oli ensimmäistä kertaa voimassa eduskunnan hyväksymä hallitusmuodon muutos, jonka mukaan tasavallan presidentin on uutta hallitusta muodostettaessa kuultava eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä. Itse asiassa muutos kuitenkin vain virallisti jo vakiintuneen käytännön. Jo ennen kuulemiskierrosta presidentti Mauno Koivisto oli ilmoittanut antavansa vapaat kädet hallituksen muodostamisessa ja heti sen jälkeen hän antoi vaalivoittajan Keskustan puheenjohtajalle, eduskunnan puhemieheksi valitulle Esko Aholle tehtäväksi tunnustella enemmistöhallituksen muodostamista. Vaalitappion kärsineen SDP:n puheenjohtaja Pertti Paasio ilmoitti puolueen jäävän puoluetoimikunnan heti vaalien jälkeen tekemän päätöksen nojalla oppositioon. Näin SDP:n johto käsitteli asian jo ennen kuin puolueen eduskuntaryhmä ehti kokoontua.[1]

Varsinaisiin hallitusneuvotteluihin osallistuivat Keskusta, Kokoomus, RKP, Vihreä Liitto ja SKL. Vihreä Liitto vetäytyi neuvotteluista, koska se ei löytänyt yhteistä energiapoliittista linjaa Keskustan ja Kokoomuksen kanssa. Hallitusneuvottelujen kiperin kysymys syntyi valtiovarainministerin salkusta, jota molemmat päähallituspuolueet halusivat itselleen. Kiista ratkesi, kun päädyttiin antamaan valtiovarainministerin paikka Kokoomukselle ja ulkoministerin paikka Keskustalle. 36-vuotiaasta Esko Ahosta tuli Suomen nuorin pääministeri hänen ohitettuaan Ahti Karjalaisen, joka oli noussut pääministeriksi 39-vuotiaana vuonna 1962.[2]

Hallitusohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahon hallitus asetti päätavoitteekseen Suomen talouden tervehdyttämisen vaihtotaseen alijäämää pienentämällä, ulkomaisen velkaantumisen pysäyttämisellä, työllisyyden turvaamistoimilla, tehostamalla julkista taloutta ja kääntämällä avoimen sektorin kansantuoteosuus nousuun. Ulkopoliittisiksi tavoitteikseen hallitus nimesi Suomen kansallisten etujen turvaamisen ja kansainvälisen aseman vahvistamisen.[2]

Osana energiapoliittista linjaansa Ahon hallitus antoi toukokuussa 1991 kauppa- ja teollisuusministeriölle valtuudet alkaa valmistella yli 30 vuotta kiistellyn Vuotoksen altaan rakentamista Itä-Lappiin ja kumosi Sorsan kolmannen hallituksen vuonna 1982 tekemän päätöksen, jonka mukaan allasta ei rakenneta.[3] Kesäkuussa 1992 hallitus myönsi Kemijoki Oy:lle luvan hakea varsinaista altaan rakennuslupaa. Hallituksen päätös ei ollut yksimielinen, sillä ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, puolustusministeri Elisabet Rehn ja kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi vastustivat altaan rakentamista.[4]

Ahon hallituksen toimikaudella Suomen kansainvälispoliittinen toimintaympäristö mullistui ennen kokemattomalla tavalla. Neuvostoliitto luhistui ja lakkasi olemasta vuoden 1991 lopussa, ja Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden perustana ollut YYA-sopimus haudattiin vähin äänin.[5] Kesällä 1991 Ruotsin valtiopäivät asettivat Ruotsin ulkopoliittiseksi tavoitteeksi Euroopan yhteisön jäsenyyden, ja pääministeri Esko Aho taivutti oman puolueensa EY-jäsenyyden kannalle. Tammikuussa 1992 hallitus päätti, että Suomen mahdollisesta EY-jäsenyydestä järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys. Suomen pääneuvottelijana EY-jäsenyysneuvotteluissa oli ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen.[6]

Ministerinvaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahon hallituksessa tapahtui sen toimikaudella useita ministerinvaihdoksia.


ministeri tehtävässä puolue
Pääministeri
Esko Aho

26.4.1991 – 13.4.1995
 
Kesk.
Ulkoasiainministeri
Paavo Väyrynen
Heikki Haavisto
Paavo Rantanen

26.4.1991 – 5.5.1993
5.5.1993 – 3.2.1995
3.2.1995 – 13.4.1995
 

Kesk.
  (amm.)
Ministeri ulkoasiainministeriössä, ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
(kauppaosasto)
[16], pääministerin sijainen[17] (ulkomaankauppaministeri)
Pertti Salolainen

26.4.1991 – 13.4.1995
 
Kok.
Ministeri ulkoasiainministeriössä, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä
(kehitysyhteistyöministeri)

Toimi Kankaanniemi

26.4.1991 – 28.6.1994
 
SKL
Oikeusministeri, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä[18]
Hannele Pokka
Anneli Jäätteenmäki

26.4.1991 – 30.4.1994
1.5.1994 – 13.4.1995
 
Kesk.
Sisäasiainministeri
Mauri Pekkarinen

26.4.1991 – 13.4.1995
 
Kesk.
Puolustusministeri, ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä[19]
Elisabeth Rehn
Jan-Erik Enestam

26.4.1991 – 1.1.1995
2.1.1995 – 13.4.1995
 
RKP
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen

26.4.1991 – 13.4.1995
 
Kok.
Opetusministeri
Riitta Uosukainen
Olli-Pekka Heinonen

26.4.1991 – 11.2.1994
11.2.1994 – 13.4.1995
 
Kok.
Kulttuuriministeri
Tytti Isohookana-Asunmaa

26.4.1991 – 13.4.1995
 
Kesk.
Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura
Mikko Pesälä

26.4.1991 – 12.4.1994
12.4.1994 – 13.4.1995
 
Kesk.
Liikenneministeri
Ole Norrback

26.4.1991 – 13.4.1995
 
RKP
Kauppa- ja teollisuusministeri, ministeri ulkoasiainministeriössä[20]
Kauko Juhantalo
Pekka Tuomisto
Seppo Kääriäinen

26.4.1991 – 3.8.1992
3.8.1992 – 31.7.1993
1.8.1993 – 13.4.1995
 
Kesk.
Sosiaali- ja terveysministeri
Eeva Kuuskoski
Jorma Huuhtanen

26.4.1991 – 24.4.1992
24.4.1992 – 13.4.1995
 
Kesk.
Työministeri, ministeri valtiovarainministeriössä (hallinnon kehittäminen),
pääministerin sijainen
[17]
Ilkka Kanerva

26.4.1991 – 13.4.1995
 
Kok.
Ympäristöministeri
Sirpa Pietikäinen

26.4.1991 – 13.4.1995
 
Kok.
Ministeri ympäristöministeriössä (asuntoministeri)
Pirjo Rusanen
Anneli Taina

26.4.1991 – 2.1.1995
2.1.1995 – 13.4.1995
 
Kok.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esko Rekola: Viran puolesta, s. 299. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998.
  2. a b Unto Hämäläinen: Ahon hallitus. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 200. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11839-0.
  3. Mitä-Missä-Milloin 1992, s. 73.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 82. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
  5. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: 90 vuotta kansakunnan elämästä, s. 303. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21474-8.
  6. Tarkka & Tiitta, 2007, s. 304–305.
  7. Mitä-Missä-Milloin 1993, s. 68.
  8. Mitä-Missä-Milloin 1993, s. 92.
  9. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1994, s. 133. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12765-9.
  10. Mitä-Missä-Milloin 1994, s. 100.
  11. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 58. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13788-3.
  12. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995, s. 58. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.
  13. a b Mitä-Missä-Milloin 1995, s. 77.
  14. Mitä-Missä-Milloin 1995, s. 99.
  15. Mitä-Missä-Milloin 1996, s. 45.
  16. 2.1.1995 saakka.
  17. a b Pääministerin sijaisena toimi ensin Ilkka Kanerva 26.4.1991 - 23.8.1991, sen jälkeen 23.8.1991 - 13.4.1995 Pertti Salolainen.
  18. 3.5.1991 – 17.5.1991
  19. 17.5.1991 alkaen.
  20. 3.5.1991 alkaen.


Suomi Edeltäjä:
Holkerin hallitus
Suomen valtioneuvosto
26. huhtikuuta 199113. huhtikuuta 1995
Seuraaja:
Lipposen I hallitus