Ahon hallitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ahon hallitus

Suomen tasavallan 65. valtioneuvosto
Pääministeri Esko Aho
Toimikausi alkoi 26. huhtikuuta 1991
Toimikausi päättyi 13. huhtikuuta 1995
Valtionpäämies
Jäsenet
Hallituksen johtaja Esko Aho
Ministerien lukumäärä 17
Hallituspuolueet
Hallituksen asema enemmistöhallitus
107 / 200
Oppositiopuolueet
Historia
Vaalit Eduskuntavaalit 1991
Edellinen Holkerin hallitus
Seuraava Lipposen I hallitus

Ahon hallitus oli Suomen tasavallan 65. hallitus ja samalla porvarihallitus, jonka muodostivat Keskusta, Kokoomus, RKP ja SKL. 1991 eduskuntavaalien tuloksen perusteella muodostettu hallitus toimi koko vaalikauden 26. huhtikuuta 1991 – 13. huhtikuuta 1995. Ahon hallituksen aikana Suomi liittyi Euroopan unioniin.

Kokoonpano oli seuraava: Keskusta 8 ministeriä, Kokoomus 6 ministeriä, RKP 2 ministeriä ja SKL 1 ministeri, yhteensä 17 ministeriä.

Hallituksen muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitusta muodostettaessa oli ensimmäistä kertaa voimassa eduskunnan hyväksymä hallitusmuodon muutos, jonka mukaan tasavallan presidentin on uutta hallitusta muodostettaessa kuultava eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä. Itse asiassa muutos kuitenkin vain virallisti jo vakiintuneen käytännön. Jo ennen kuulemiskierrosta presidentti Mauno Koivisto oli ilmoittanut antavansa vapaat kädet hallituksen muodostamisessa ja heti sen jälkeen hän antoi vaalivoittajan Keskustan puheenjohtajalle, eduskunnan puhemieheksi valitulle Esko Aholle tehtäväksi tunnustella enemmistöhallituksen muodostamista. Vaalitappion kärsineen SDP:n puheenjohtaja Pertti Paasio ilmoitti puolueen jäävän puoluetoimikunnan heti vaalien jälkeen tekemän päätöksen nojalla oppositioon. Näin SDP:n johto käsitteli asian jo ennen kuin puolueen eduskuntaryhmä ehti kokoontua.[1]

Varsinaisiin hallitusneuvotteluihin osallistuivat Keskusta, Kokoomus, RKP, Vihreä liitto ja SKL. Vihreä liitto vetäytyi neuvotteluista, koska se ei löytänyt yhteistä energiapoliittista linjaa Keskustan ja Kokoomuksen kanssa. Hallitusneuvottelujen kiperin kysymys syntyi valtiovarainministerin salkusta, jota molemmat päähallituspuolueet halusivat itselleen. Kiista ratkesi, kun päädyttiin antamaan valtiovarainministerin paikka Kokoomukselle ja ulkoministerin paikka Keskustalle. Keskustan ulkoministeriksi valittiin Paavo Väyrynen. Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen jäi sivuun hallituksesta, mutta valtiovarainministeriksi nousi Iiro Viinanen.[2] 36-vuotiaasta Esko Ahosta tuli Suomen nuorin pääministeri hänen ohitettuaan Ahti Karjalaisen, joka oli noussut pääministeriksi 39-vuotiaana vuonna 1962.[3]

Hallitusohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahon hallitus asetti päätavoitteekseen Suomen talouden tervehdyttämisen vaihtotaseen alijäämää pienentämällä, ulkomaisen velkaantumisen pysäyttämisellä, työllisyyden turvaamistoimilla, tehostamalla julkista taloutta ja kääntämällä avoimen sektorin kansantuoteosuus nousuun. Ulkopoliittisiksi tavoitteikseen hallitus nimesi Suomen kansallisten etujen turvaamisen ja kansainvälisen aseman vahvistamisen.[3]

Osana energiapoliittista linjaansa Ahon hallitus antoi toukokuussa 1991 kauppa- ja teollisuusministeriölle valtuudet alkaa valmistella yli 30 vuotta kiistellyn Vuotoksen altaan rakentamista Itä-Lappiin ja kumosi Sorsan kolmannen hallituksen vuonna 1982 tekemän päätöksen, jonka mukaan allasta ei rakenneta.[4] Kesäkuussa 1992 hallitus myönsi Kemijoki Oy:lle luvan hakea varsinaista altaan rakennuslupaa. Hallituksen päätös ei ollut yksimielinen, sillä ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, puolustusministeri Elisabet Rehn ja kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi vastustivat altaan rakentamista.[5]

Ahon hallituksen toimikaudella Suomen kansainvälispoliittinen toimintaympäristö mullistui ennen kokemattomalla tavalla. Neuvostoliitto luhistui ja lakkasi olemasta vuoden 1991 lopussa, ja Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden perustana ollut YYA-sopimus haudattiin vähin äänin.[6] Kesällä 1991 Ruotsin valtiopäivät asettivat Ruotsin ulkopoliittiseksi tavoitteeksi Euroopan yhteisön jäsenyyden, ja pääministeri Esko Aho taivutti oman puolueensa EY-jäsenyyden kannalle. Tammikuussa 1992 hallitus päätti, että Suomen mahdollisesta EY-jäsenyydestä järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys. Suomen pääneuvottelijana EY-jäsenyysneuvotteluissa oli ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen.[7]

Ministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salkku Ministeri Aloitti tehtävässä Lopetti tehtävässä Puolue
Valtioneuvoston kanslia
Pääministeri Esko Aho26.4.199113.4.1995Keskusta
Pääministerin sijainen Ilkka Kanerva26.4.199123.8.1991Kokoomus
 Pertti Salolainen23.8.199113.4.1995Kokoomus
Ulkoasiainministeriö
Ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen26.4.19915.5.1993Keskusta
 Heikki Haavisto5.5.19933.2.1995Keskusta
 Paavo Rantanen3.2.199513.4.1995Ammattiministeri
Ministeri ulkoasiainministeriössä (ulkomaankauppaministeri)[a] Pertti Salolainen26.4.199113.4.1995Kokoomus
Ministeri ulkoasiainministeriössä (kehitysyhteistyöministeri)[b] Toimi Kankaanniemi26.4.199128.6.1994Kristillinen Liitto
Oikeusministeriö
Oikeusministeri[c] Hannele Pokka26.4.199130.4.1994Keskusta
 Anneli Jäätteenmäki1.5.199413.4.1995Keskusta
Sisäasiainministeriö
Sisäasiainministeri Mauri Pekkarinen26.4.199113.4.1995Keskusta
Puolustusministeriö
Puolustusministeri[d] Elisabeth Rehn26.4.19911.1.1995Ruotsalainen kansanpuolue
 Jan-Erik Enestam2.1.199513.4.1995Ruotsalainen kansanpuolue
Valtiovarainministeriö
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen26.4.199113.4.1995Kokoomus
Opetusministeriö
Opetusministeri Riitta Uosukainen26.4.199111.2.1994Kokoomus
 Olli-Pekka Heinonen11.2.199413.4.1995Kokoomus
Ministeri opetusministeriössä (kulttuuriministeri) Tytti Isohookana-Asunmaa26.4.199113.4.1995Keskusta
Maa- ja metsätalousministeriö
Maa- ja metsätalousministeri Martti Pura26.4.199112.4.1994Keskusta
 Mikko Pesälä12.4.199413.4.1995Keskusta
Liikenneministeriö
Liikenneministeri Ole Norrback26.4.199113.4.1995Ruotsalainen kansanpuolue
Kauppa- ja teollisuusministeriö
Kauppa- ja teollisuusministeri[e] Kauko Juhantalo26.4.19913.8.1992Keskusta
 Pekka Tuomisto3.8.199231.7.1993Keskusta
 Seppo Kääriäinen1.8.199313.4.1995Keskusta
Sosiaali- ja terveysministeriö
Sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski26.4.199124.4.1992Keskusta
 Jorma Huuhtanen24.4.199213.4.1995Keskusta
Työministeriö
Työministeri[f] Ilkka Kanerva26.4.199113.4.1995Kokoomus
Ympäristöministeriö
Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen26.4.199113.4.1995Kokoomus
Ministeri ympäristöministeriössä (asuntoministeri) Pirjo Rusanen26.4.19912.1.1995Kokoomus
 Anneli Taina2.1.199513.4.1995Kokoomus
Huomioita
  1. Salkkuun kuului lisäksi asioita kauppa- ja teollisuusministeriössä.
  2. Salkkuun kuului lisäksi asioita sosiaali- ja terveysministeriössä (alkoholiasiat).
  3. Salkkuun kuului asioita sosiaali- ja terveysministeriössä 17.5.1991 saakka.
  4. Salkkuun kuului lisäksi asioita sosiaali- ja terveysministeriössä 17.5.1991 alkaen.
  5. Salkkuun kuului lisäksi asioita ulkoasiainministeriössä.
  6. Salkkuun kuului lisäksi asioita valtiovarainministeriössä (hallinnon kehittäminen).

Ministerivaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahon hallituksessa tapahtui sen toimikaudella useita ministerivaihdoksia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esko Rekola: Viran puolesta, s. 299. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998.
  2. Aho, Esko: 1991 Mustien joutsenten vuosi, s. 112. Otava, 2020.
  3. a b Unto Hämäläinen: Ahon hallitus. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 200. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11839-0.
  4. Mitä-Missä-Milloin 1992, s. 73.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 82. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
  6. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: 90 vuotta kansakunnan elämästä, s. 303. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21474-8.
  7. Tarkka & Tiitta, 2007, s. 304–305.
  8. Mitä-Missä-Milloin 1993, s. 68.
  9. Mitä-Missä-Milloin 1993, s. 92.
  10. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1994, s. 133. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12765-9.
  11. Mitä-Missä-Milloin 1994, s. 100.
  12. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 58. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13788-3.
  13. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995, s. 58. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.
  14. a b Mitä-Missä-Milloin 1995, s. 77.
  15. Mitä-Missä-Milloin 1995, s. 99.
  16. Mitä-Missä-Milloin 1996, s. 45.


Suomi Edeltäjä:
Holkerin hallitus
Suomen valtioneuvosto
26. huhtikuuta 199113. huhtikuuta 1995
Seuraaja:
Lipposen I hallitus