Pertti Salolainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pertti Salolainen
Pertti Salolainen Valtiosalissa
Pertti Salolainen Valtiosalissa
Pääministerin sijainen
Ahon hallitus
23.8.1991–13.4.1995[1]
Edeltäjä Ilkka Kanerva
Seuraaja Sauli Niinistö
Ministeri ulkoasiainministeriössä,
ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri)
Holkerin hallitus
30.4.1987–26.4.1991[1]
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995[1]
Edeltäjä Jermu Laine
Seuraaja Ole Norrback
Kansanedustaja
23.3.1970–1.10.1996
21.3.2007–[2]
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 19. lokakuuta 1940 (ikä 75)
Helsinki
Puolue Kansallinen Kokoomus
Puoliso Anja Orvokki Salolainen
(1964–2005†)
Koulutus kauppatieteiden maisteri (1969)
Uskonto luterilaisuus (panteisti[3]
Arvonimet ministeri (2004)

Pertti Edvard Salolainen (s. 19. lokakuuta 1940 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut kokoomuksen kansanedustajana (1970–1996, 2007–) ja puheenjohtajana (1991–1994) sekä ministerinä (1987–1995).[2]

Salolainen työskenteli ennen eduskuntaa Yleisradiossa 1962–1969 toimittajana ja tuottajana. Vuosina 1996–2004 hän oli Suomen suurlähettiläs Lontoossa.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salolainen syntyi 19. lokakuuta 1940 Helsingissä välirauhan aikana ylikonstaapeli Edvard Salolaisen ja liikkeenharjoittaja Ella Salolaisen (o.s. Lundqvist) perheeseen. Hän valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1965 ja kauppatieteiden maisteriksi 1969.[2]

Salolainen aloitti uransa Yleisradion tv-uutisten lukijana ja toimittajana 1962–1965. Hän oli Ylen taloudellisten ohjelmien tuottaja 1965–1966, BBC:n maailmanpalvelun suomenkielisen toimituksen toimittaja Lontoossa 1966 ja Ylen Lontoon-kirjeenvaihtaja 1966–1969.[2]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salolainen valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Eduskunnassa hän toimi muun muassa sosiaalivaliokunnan varapuheenjohtajana (1970–1975) ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana (1979–1987). Salolainen oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1972–1984.[2]

Salolainen toimi Holkerin hallituksen ministerinä ulkosiainministeriössä sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri) vuosina 1987–1991.[1] Hän sai kyseenalaista julkisuutta 1989 olemalla Kiinan ensimmäinen länsimainen valtiovieras Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Päätös matkasta tehtiin hallituksessa ja sillä oli tasavallan presidentti Mauno Koiviston hyväksyntä.[4][5]

Salolainen jatkoi ulkomaankauppaministerinä Ahon hallituksessa toimien myös pääministerin sijaisena 1991–1995.[1] 1990-luvun alussa hän vastasi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista.[6] Salolainen oli ETA-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja 1990–1993 ja Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja ja neuvottelevana ministeri 1993–1995.[2] Salolainen on kertonut myöhemmin häneen ja muihin silloisen hallituksen ministereihin kohdistuneista tappouhkauksista Suomen neuvotellessa EU-jäsenyydestä. Hän on kertonut joutuneensa tuolloin Suojelupoliisin suojelukseen, koska uhkauksia pidettiin vakavina.[6]

Vuonna 1991 Salolainen valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi Ilkka Suomisen seuraajaksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1994, jolloin häntä seurasi Sauli Niinistö. Salolainen jätti eduskunnan lokakuussa 1996 siirryttyään Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2004. Hänen tilalle eduskuntaan nousi Pirjo-Riitta Antvuori.[2]

Paluu eduskuntaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2007 Salolainen asettui kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen toivomuksesta puolueen ehdokkaaksi Helsingissä, vaikka oli ehtinyt jo kieltäytyä ehdokkuudesta.[7] Hän palasi eduskuntaan kokoomuksen Helsingin ehdokkaista neljänneksi suurimmalla äänimäärällä (8 621 ääntä).[8] Aiemmissa vaaleissaan Salolainen oli ollut suurimpia ääniharavia.lähde? Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Salolainen valittiin jatkokaudelle 6 205 äänellä.[9]

Salolainen on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja 2007–2011 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2011.[2] Simon Wiesenthal -keskus vaati joulukuussa 2012 Salolaisen erottamista ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan tehtävästä, kun Salolainen oli Ylen Aamu-tv:n keskustelussa esittänyt, ettei Yhdysvallat voi ottaa näkyvämpää roolia Lähi-idän rauhanneuvotteluissa maan vaikutusvaltaisen juutalaisvähemmistön vuoksi. Järjestön mukaan Salolainen toisti "antisemitististä uutisankkaa juutalaisten salakerhoista".[10] Salolainen itse piti väitettään puhtaasti ulkopoliittisena analyysinä ja totesi, ettei hänellä ole mitään tekemistä antisemitismin kanssa.[11] Hän on ollut eduskunnan ikäpuhemies vuodesta 2015 lähtien.

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1970 Helsinki 19 641 Valittu
1972 Helsinki 12 402 Valittu
1975 Helsinki 17 977 Valittu
1979 Helsinki 26 562 Valittu
1983 Helsinki 20 202 Valittu
1987 Helsinki 18 324 Valittu
1991 Helsinki 18 515 Valittu
1995 Helsinki 16 002 Valittu
2007 Helsinki 8621 Valittu
2011 Helsinki 6205 Valittu
2015 Helsinki 4502 Valittu

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salolainen on ollut pitkään mukana WWF:n toiminnassa. Hän toimi WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvostossa ja rahaston varapuheenjohtajana 1972–1989 sekä myöhemmin puheenjohtajana 2006–2009.[12] Salolainen on myös rahaston kunniaperustaja vuodelta 1972.[2]

Lontoon City myönsi Salolaiselle vapaakansalaisen arvon 1998. Suomessa hän sai ministerin arvonimen vuonna 2004. Salolaiselle on myönnetty myös Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi 1994 ja Suomen Luonnonsuojeluliiton kultainen ansiomerkki.[2][12]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salolaisen puoliso oli vuodesta 1964 laboratorionhoitaja Anja Salolainen (o.s. Sonninen),[2] joka sairastui luusyöpään vuonna 2000 ja kuoli helmikuussa 2005.[13] Heille syntyi kaksi lasta. Salolainen on sotilasarvoltaan majuri (2000).[2]

Salolaisen harrastuksia ovat muun muassa luonnonsuojelu, valokuvaus, uinti, hiihto ja tennis.lähde? Salolainen joutui ryöstön uhriksi tammikuussa 2014 Rio de Janeirossa Brasiliassa, missä hän oli loma- ja kuvausmatkalla. Hän ei saanut tilanteessa vakavia fyysisiä vammoja.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ministerin tiedot: Salolainen, Pertti Edvard Valtioneuvosto. Viitattu 10.4.2016.
  2. a b c d e f g h i j k l m Pertti Salolainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Konttinen, Jussi: Körtti, juutalainen, muslimi – HS selvitti kansanedustajien uskonnolliset vakaumukset Helsingin Sanomat. 17.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  4. Suokas, Janne: Suomi ja Kiina – 60 vuotta kumppanuutta gbtimes.com. 25.10.2010. GBTimes. Viitattu 26.6.2014.
  5. Liukkonen, Mauri: Pallo omassa nilkassa Savon Sanomat. 8.6.2014. Viitattu 26.6.2014.
  6. a b Tanner, Matti: EU-jäsenyydestä neuvotellut Salolainen: Sain tappouhkauksia Iltalehti.fi. 11.1.2011. Viitattu 26.6.2014.
  7. Anttila, Timo J.: Pertti Salolainen sittenkin vaaleihin Iltasanomat.fi. 26.1.2007. Viitattu 26.1.2007.
  8. Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
  9. Eduskuntavaalit 17.4.20011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
  10. Nuutinen, Anna: Natsien metsästäjät hermostuivat Pertti Salolaisen puheista Ilta-Sanomat. 1.12.2012. Viitattu 25.6.2014.
  11. Suomalaispoliitikon kommentti suututti juutalaiset Iltalehti. 1.12.2012. Viitattu 25.6.2014.
  12. a b Curriculum perttisalolainen.fi. 2008. Pertti Salolainen. Viitattu 25.6.2014.
  13. Nieminen, Arja: Pertti Salolainen puhuu vaimonsa tuskaisesta kuolemasta Iltalehti. 17.3.2012. Viitattu 25.6.2014.
  14. Kansanedustaja Pertti Salolainen ryöstettiin väkivaltaisesti Brasiliassa – menetti tajuntansa Yle Uutiset. 21.1.2014. Viitattu 21.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]