Olli-Pekka Heinonen
| Olli-Pekka Heinonen | |
|---|---|
 Olli-Pekka Heinonen heinäkuussa 2013. |
|
| Opetushallituksen pääjohtaja | |
|
15.10.2016–1.5.2021
|
|
| Edeltäjä | Aulis Pitkälä |
| Seuraaja | Minna Kelhä |
| Suomen liikenne- ja viestintäministeri | |
|
Lipposen II hallitus
1.9.2000–3.1.2002 |
|
| Seuraaja | Kimmo Sasi |
| Suomen liikenneministeri | |
|
Lipposen II hallitus
15.4.1999–31.8.2000 |
|
| Edeltäjä | Kimmo Sasi |
| Suomen opetusministeri | |
| Edeltäjä | Riitta Uosukainen |
| Seuraaja | Maija Rask |
| Kansanedustaja | |
|
24.3.1995–31.1.2002
|
|
| Ryhmä/puolue | Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Satakunnan vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. kesäkuuta 1964 Eurajoki |
| Puoliso | Taina Tikka (2012–) |
| Tiedot | |
| Puolue | Kokoomus |
| Koulutus | oikeustieteen kandidaatti (1990) |
Olli-Pekka Heinonen (s. 25. kesäkuuta 1964 Eurajoki)[1] on suomalainen viestintäjohtaja, poliitikko ja entinen virkamies. Puoluetaustaltaan hän on kokoomuslainen. Heinonen toimi maaliskuusta 2012[2] kesäkuuhun 2014 pääministeri Jyrki Kataisen valtiosihteerinä. Hän jatkoi tehtävässä myös Alexander Stubbin pääministerikaudella.[3] Heinonen toimi Opetushallituksen pääjohtajana[4] vuodet 2016–2021, jonka jälkeen hän siirtyi International Baccalaureate Organizationin pääjohtajaksi.[5]
Heinonen oli kansanedustajana vuosina 1995–2002. Hän toimi opetusministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1994–1995 ja Lipposen I hallituksessa vuosina 1995–1999. Lipposen II hallituksessa hän toimii liikenneministerinä vuosina 1999–2000 sekä liikenne- ja viestintäministerinä vuosina 2000–2002. Kaikkiaan hän toimi ministerinä 2885 päivää.[6]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1990. Vuosina 1990–1991 hän työskenteli kokoomuksen eduskuntaryhmän suunnittelusihteerinä ja vuosina 1991–1994 opetusministeri Riitta Uosukaisen erityisavustajana.[1]
Vuosina 1994–1995 Heinonen toimi Ahon hallituksen opetusministerinä hänen edeltäjänsä Uosukaisen siirryttyä eduskunnan puhemieheksi. Tietotekniikan Liitto palkitsi hänet Vuoden atk-vaikuttaja -palkinnolla vuonna 1995. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Heinonen valittiin kansanedustajaksi Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Vaalien jälkeen hän jatkoi opetusministerinä Lipposen I hallituksessa. Vuoden 1999 vaaleissa Heinonen valittiin jatkokaudelle. Lipposen II hallituksessa hän hoiti liikenneministerin ja syyskuusta 2000 lähtien myös viestintäministerin tehtäviä.[1]
Heinosen ollessa liikenneministerinä Sonera osti Saksasta 3G-oikeudet noin 3,5 miljardilla eurolla tiettyihin taajuusalueisiin. Nämä osoittautuivat myöhemmin arvottomiksi. Valtion omistus Sonerassa oli liikenne- ja viestintäministeriön hallussa. Oikeuskansleri Paavo Nikula selvitti Soneran kauppoja ja hallituksen toimintaa syksyllä 2002. Hän totesi päätöksessään, etteivät ministerit tai liikenne- ja viestintäministeriöiden virkamiehet rikkoneet virkavelvollisuuksiaan tai toimineet lainvastaisesti. Selvityksessä ei ilmennyt, että kaupoista olisi keskusteltu hallituksen piirissä tai hallituksen ja Soneran edustajien välillä.[7]
Heinonen joutui UMTS-kohussa suurimpaan vastuuseen ja hän ilmoittikin lokakuussa 2001 jättävänsä politiikan. Heinonen siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi.[2] Hänen seuraajakseen kansanedustajaksi nousi Anne Holmlund.[1]
Ylellä Heinonen toimi myöhemmin Asia- ja kulttuuri -ohjelmistoalueen johtajana, josta hän siirtyi yhtiön organisaatiouudistuksen yhteydessä vuonna 2011 Yle Julkaisujen johtajaksi.
Tammikuussa 2012 Heinonen ilmoitti jättävänsä Ylen pääministeri Jyrki Kataisen tiedusteltua hänen halukkuuttaan valtiosihteerin tehtävään. Heinonen aloitti 1. maaliskuuta 2012 Kataisen valtiosihteerinä.[2]
Toukokuussa 2015 valtiovarainministeri Alexander Stubb nimitti Heinosen poliittiseksi valtiosihteerikseen. Lokakuussa 2016 Heinonen valittiin Opetushallituksen pääjohtajaksi.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen oli vuosina 1988–2008[8] naimisissa Päivi Heinosen kanssa ja heillä on kaksi poikaa ja yksi tytär.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Olli-Pekka Heinonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ a b c Salokorpi, Jussi: Olli-Pekka Heinosesta Kataisen valtiosihteeri Yle Uutiset. 27.1.2012. Viitattu 21.7.2012.
- ↑ Luukka, Teemu: Ujo ja utelias valtiosihteeri HS.fi. 25.6.2014. Viitattu 29.10.2014.
- ↑ a b Olli-Pekka Heinonen Opetushallituksen pääjohtajaksi Opetushallitus. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 2.3.2017.
- ↑ International Baccalaureate Organization: International Baccalaureate appoints Olli-Pekka Heinonen as eighth Director General International Baccalaureate®. Viitattu 25.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Ministerin tiedot: Heinonen, Olli-Pekka Valtioneuvosto. Arkistoitu 29.10.2014. Viitattu 26.2.2010.
- ↑ Valtioneuvostolla ei osuutta Soneran UMTS-kaupoista päätettäessä 8.10.2002. Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 29.10.2014. Viitattu 29.10.2014.
- ↑ Yllätysero! Iltalehti.fi. 7.3.2008. Viitattu 8.11.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olli-Pekka Heinonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Olli-Pekka Heinonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: Riitta Uosukainen |
Suomen opetusministeri 1994−1999 |
Seuraaja: Maija Rask |
| Edeltäjä: Kimmo Sasi |
Suomen liikenne- ja viestintäministeri 1999−2002 1. syyskuuta 2000 saakka liikenneministeri |
Seuraaja: Kimmo Sasi |
