Anne Holmlund

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anne Elisabeth Holmlund
Anne Holmlund.jpg
Suomen sisäasiainministeri
Vanhasen II hallitus
19. huhtikuuta 2007 – 22. kesäkuuta 2010
Kiviniemen hallitus
22. kesäkuuta 2010 – 22. kesäkuuta 2011
Edeltäjä Kari Rajamäki
Seuraaja Päivi Räsänen
Kansanedustaja
2002–2015
Tiedot
Syntynyt 18. huhtikuuta 1964 (ikä 51)
Pori
Puolue kokoomus
Puoliso Jarmo Peltomaa
Ammatti taloussihteeri

Anne Elisabeth Holmlund (s. 18. huhtikuuta 1964 Pori)[1] on suomalainen poliitikko. Hän oli kokoomuksen kansanedustaja vuosina 2002–2015 ja toimi vuosina 2007–2011 sisäasiainministerinä Vanhasen toisessa hallituksessa ja Kiviniemen hallituksessa.

Holmlund on ollut Ulvilan kaupunginvaltuustossa vuodesta 1989 ja toimi valtuuston puheenjohtajana vuosina 2001–2002 ja 2005–2007. Kaupunginhallituksessa hän oli vuosina 1993–2000 ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja 2003–2004.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmlund valmistui ylioppilaaksi Porin Lyseosta vuonna 1983, minkä jälkeen hän työskenteli myyntisihteerinä isänsä Kauppahuone Ilmari Holmlundilla. Vuonna 1987 hän valmistui ylioppilasmerkonomiksi Porin kauppaoppilaitoksesta.[1]

Vuoden 1988 kunnallisvaaleissavaaleissa Holmlund nousi ääniharavana Ulvilan valtuustoon.[2] Eduskuntaan hän nousi vuonna 2002 varasijalta Satakunnan vaalipiiristä Olli-Pekka Heinosen siirtyessä johtajaksi Yleisradioon.[3]

Vaalikaudella 2011–2015 Holmlund oli lakivaliokunnan puheenjohtaja. Hän oli valiokunnan jäsen myös vuosina 2006–2007.[1] Holmlundin ollessa puheenjohtajana valiokunta käsitteli muun muassa sukupuolineutraalia avioliittolakia, jota Holmlund vastusti adoptio-oikeuden vuoksi.[4] Holmlund on ollut jäsen myös hallintovaliokunnassa (2014–2015), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (2002–2007, varapuheenjohtaja 2003–2007, puheenjohtaja 2007), sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (2006) ja ympäristövaliokunnassa (2002–2003).[1]

Holmlundin muita luottamustehtäviä eduskunnassa ovat olleet muun muassa valtion asuntoneuvoston jäsenyys (2002–2003), Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsenyys (2003–2004) ja Kelan valtuuston varajäsenyys (2003–2006) ja jäsenyys (2006–2007). Vuosina 1997–2005 Holmlund oli Suomen Kuntaliiton hallituksen varajäsen.[1]

Sisäasiainministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 kokoomuksen eduskuntaryhmä ja puoluehallitus valitsivat eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana toimineen Holmlundin sisäministeriksi Vanhasen II hallitukseen (2007–2010). Hän jatkoi tehtävässä Kiviniemen hallituksessa (2010–2011).

Hallitustaipaleen alussa Holmlund nimitti erityisavustajakseen varatuomari Ilkka Salmen, joka oli entinen Ville Itälän erityisavustaja. Suojelupoliisin johtaja Seppo Nevalan jättäessä virkansa Holmlund nimitti Salmen Supon johtoon, minkä jälkeen erityisavustajaksi valittiin Sami Paatero. Paatero on Holmlundin poliisiylijohtajan virkaan nimittämän Mikko Paateron poika. Mikko Paatero kiisti Ilta-Sanomissa jo ennen nimitystään olevansa asiassa jäävi. Sekä Paaterot että Salmi ovat kotoisin Holmlundin kotiseuduilta Länsi-Suomesta. Savon Sanomien pääkirjoituksessa toimittaja Hannu Virtanen arvosteli Holmlundin suosineen virkanimityksissä kokoomusta.[5] Salmea ja Paateroa tehtävässä seuranneet Kristiina Kokko ja Karoliina Vuopala ovat kotoisin Uudeltamaalta. Holmlundin valtiosihteerinä toimi vuoden 2009 alusta OTK, ylijohtaja Antti Pelttari.

Vuonna 2008 Kauhajoen koulusurmien jälkeen SDP:n Liisa Jaakonsaari[6] ja vasemmistoliiton Annika Lapintie vaativat Holmlundin eroa,[7] koska Holmlund ei heidän mielestään ryhtynyt uudistamaan aselainsäädäntöä tarpeeksi nopeasti Jokelan koulusurmien jälkeen.[8] Uudistettu aselaki astui voimaan vuonna 2011. Sen myötä uusien käsiaselupien myöntämisperusteita tiukennettiin merkittävästi. Uudistus ei koske vanhoja lupia.[9]

Maaliskuussa 2010 Holmlund teki päätöksen hätäkeskusten sijoituspaikoista. Tampereen hätäkeskus lakkautettiin ja sen toiminnot siirrettiin Holmlundin kotiseudulle Poriin.[10] Hätäkeskusten uudet paikkakunnat valittiin ennalta määriteltyjen kriteerien mukaisesti. Hätäkeskusten oli muun muassa oltava riittävän suuria, jotta työtilaa riittää kaikille päivystäjille. Hätäkeskuksien toimintamenoja ei haluttu käyttää suurempien toimitilojen rakentamiseen vaan toiminnan kehittämiseen. Porin valintaan vaikutti myös siellä sijaitseva valtakunnallinen hätäkeskus, joka ohjaa muiden yksiköiden toimintaa. Porin hätäkeskuksen johtaja tyrmäsi Satakunnan Kansassa tamperelaisten väitteet suuremmista tiloista ja kotiinpäin vetämisestä.[11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne Holmlundin isä oli porilainen kunnallispoliitikko ja leipomoalan yrittäjä Ilmari Holmlund. Holmlund on naimisissa maalaamoyrittäjä Jarmo Peltomaan kanssa. He muuttivat Ulvilaan vuonna 1986 ja avioituivat vuonna 1991.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Anne Holmlund Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b Anne: Perhetaustaa ja välähdyksiä lapsuudesta (Arkistoitu sivu) Anneholmlund.fi. Viitattu 14.7.2015.
  3. Kokko, Karri: Anne Holmlund Suomen Kuvalehti. 30.10.2007. Viitattu 14.7.2014.
  4. Lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlund ei edelleenkään kannata aloitetta TS.fi. 20.11.2014. Viitattu 20.11.2014.
  5. Virtanen, Hannu: Isä johtaa, poika neuvoo Savon Sanomat. 28.6.2008. Viitattu 29.6.2008.
  6. Kallioniemi, Eila & Lehto, Mika: Liisa Jaakonsaari: Eroa, Anne Holmlund! Iltasanomat.fi. 24.9.2008. Viitattu 14.7.2014.
  7. Kaarto, Hanna: Sisäministerin eroa vaadittiin – Katainen tukee Holmlundia (Arkistoitu sivu) HS.fi. 25.9.2008. Viitattu 14.7.2015.
  8. Kaarto, Hanna: Holmlund ei ole harkinnut eroa (Arkistoitu sivu) HS.fi. 24.9.2008. Viitattu 14.7.2015.
  9. Aselain muutokset astuvat pian voimaan 28.10.2010. Viitattu 14.7.2015.
  10. Holmlund päätti hätäkeskusten sijainnista Yle Uutiset. 9.3.2010. Viitattu 14.7.2015.
  11. Satakunnan Kansa 12.3.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Kari Rajamäki
Suomen sisäasiainministeri
20072011
Seuraaja:
Päivi Räsänen