Kunnanvaltuusto Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kunnanvaltuusto on Suomen kunnissa kuntalain mukainen ylintä päätösvaltaa käyttävä elin, jonka jäsenet eli valtuutetut valitaan neljän vuoden välein kuntavaaleilla. Kaupungeissa siitä voidaan käyttää myös kaupunginvaltuusto-nimeä.

Kunnanvaltuuston toimikausi alkaa vaalivuoden kesäkuun alusta.[1]

Kunnanvaltuuston edeltäjä suomalaisessa paikallishallinnossa oli kuntakokous.

Kunnanvaltuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta sekä valvoo kunnan toimielinten toiminnan lain- ja tarkoituksenmukaisuutta. Lisäksi se hoitaa kunnan hallinnon järjestämisen, käyttää kunnan taloudellista valtaa ja ilmaisee sen mielipiteen ja valitsee muiden toimielinten jäsenet. Kunnanvaltuusto muodostuu eri poliittisia kantoja edustavista valtuustoryhmistä.

Kokoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän kaupunginvaltuuston 50-vuotisjuhlakokous vuonna 1925

Toimikauden alussa kunnanvaltuusto valitsee itselleen puheenjohtajan, jonka tehtävä on kutsua koolle valtuuston kokoukset ja johtaa niissä puhetta. Valtuusto kokoontuu tarpeen vaatiessa; tavallisesti pidetään noin 10-20 kokousta vuosittain. Ollakseen päätösvaltainen kokouksessa pitää olla paikalla vähintään kaksi kolmasosaa kaikista valtuutetuista. Kunnanvaltuuston kokoukset ovat säännönmukaisesti julkisia. Kokouksissa tehtäviin päätöksiin tarvitaan ääntenenemmistö. Aikaisemmin taloudenpitoa koskevat määräenemmistövaatimukset poistettiin vuonna 1995 säädetyssä kuntalaissa.[2]

Kunnanvaltuuston tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuuston tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtävänä on päättää[3]:

  • kuntastrategiasta,
  • hallintosäännöstä,
  • talousarviosta ja taloussuunnitelmasta,
  • omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta,
  • liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista,
  • varallisuuden hoidon ja sijoitustoiminnan perusteista,
  • sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista,
  • palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista,
  • takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta,
  • jäsenten valitsemisesta toimielimiin, jollei jäljempänä toisin säädetä,
  • luottamushenkilöiden taloudellisten etuuksien perusteista,
  • tilintarkastajien valitsemisesta,
  • tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta,
  • muista valtuuston päätettäviksi säädetyistä ja määrätyistä asioista.

Valtuutetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuuston vähimmäiskoko riippuu kunnan asukasmäärästä (vaalivuotta edeltävän marraskuun 30. päivän tiedon mukaan). Jollei valtuusto tee päätöstä valtuutettujen lukumäärästä, valtuutettuja valitaan laissa säädetty vähimmäismäärä. Lukumäärä on aina pariton.[4]

Asukkaita Valtuutettuja vähintään
enintään 5 000 13
5 001–20 000 27
20 001–50 000 43
50 001–100 000 51
100 001–250 000 59
250 001–500 000 (vain Espoo) 67
yli 500 000 (vain Helsinki) 79

Kunnallisvaaleissa vaalikelpoisia ovat tietyin poikkeuksin kaikki kunnan asukkaat, joilla on kyseisissä vaaleissa äänioikeus. Nämä kuntalaissa määrätyt poikkeukset ovat:[5]

  1. valtion virkamies, joka hoitaa välittömästi kunnallishallintoa koskevia valvontatehtäviä;
  2. kunnan palveluksessa oleva henkilö, joka toimii kunnanhallituksen tai lautakunnan tehtäväalueen johtavassa tehtävässä tai sellaiseen rinnastettavassa vastuullisessa tehtävässä;
  3. kunnan määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa oleva henkilö, joka asemaltaan voidaan rinnastaa 2 kohdassa tarkoitettuun kunnan palveluksessa olevaan henkilöön;
  4. kuntayhtymän jäsenkunnan valtuuston osalta kuntayhtymän palveluksessa oleva henkilö, joka asemaltaan voidaan rinnastaa kohdassa 2 tarkoitettuun kunnan palveluksessa olevaan henkilöön.

Kainuun maakunnan hallintokokeilussa osa kunnanvaltuustojen vallasta siirrettiin vaaleissa valittavalle maakuntavaltuustolle.

Kaupunginvaltuustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuustojen perustaminen tuli mahdolliseksi Suomen maalaiskunnissa vuoden 1865 kunnallisasetuksen nojalla. Asetuksen mukaan päätösvaltaa maalaiskunnissa käytti kuntakokous, joka halutessaan saattoi siirtää osan vallastaan kolmivuotiskaudeksi nimitettäville kunnanvaltuutetuille. Valtuuston perustaminen pysyi vapaaehtoisena myös vuoden 1898 kunnallisasetuksessa, mutta asetus helpotti valtuuston asettamista kuntakokouksissa.

Kaupunkikunnissa valtuustojen perustamisesta säädettiin vuoden 1873 asetuksella kaupunkien kunnallishallinnosta. Asetus velvoitti kaikki yli 2000 asukkaan kaupungit asettamaan kaupunginvaltuuston.

Maalaiskunnissa kunnanvaltuustojärjestelmän käyttöönotto yleistyi vasta vuoden 1905 suurlakon jälkeen.[6] Vuoteen 1917 mennessä valtuusto asetettiin vapaaehtoisesti lähes sataanviiteenkymmeneen maalaiskuntaan.

Marraskuussa 1917 säädetyt kunnallislait tekivät kunnanvaltuustojen asettamisesta pakollista niin kaupungeissa kuin maalaiskunnissa. Kunnallislait määräsivät valtuuston valittavaksi yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella.

Ensimmäiset uusien kunnallislakien mukaiset kunnanvaltuustojen vaalit määrättiin pidettäväksi maaliskuussa 1918, ja eräissä kunnissa nämä vaalit myös järjestettiin käynnissä olevasta sisällissodasta huolimatta. Koko maan laajuisesti uudenmuotoiset kunnallisvaalit pidettiin kuitenkin vasta vuosien 1918 ja 1919 vaihteessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuntalaki 410/2015 (15 §) Finlex Ajantasainen lainsäädäntö. Edita Publishing Oy. Viitattu 24.8.2018.
  2. Nousiainen, Jaakko: Suomen poliittinen järjestelmä. 10. uudistettu p.. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22759-5.
  3. Kuntalaki 410/2015 Finlex. Edita Publishing Oy.
  4. Kuntalaki (16 §) Finlex. 10.4.2015. Helsinki: Edita Publishing Oy. Viitattu 13.4.2017.
  5. Kuntalaki (72 §) Finlex. 10.4.2015. Helsinki: Edita Publishing Oy. Viitattu 13.4.2017.
  6. Hannu Soikkanen: Kunnallinen itsehallinto kansanvallan perusta. Maalaiskuntien itsehallinnon historia, s. 460–461. Maalaiskuntien Liitto, 1966.