Iisalmi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iisalmi
Idensalmi
Iisalmi.vaakuna.svg Iisalmi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°33′40″N, 027°11′20″E
Maakunta Pohjois-Savon maakunta
Seutukunta Ylä-Savon seutukunta
Kuntanumero 140
Hallinnollinen keskus Iisalmen keskustaajama
Perustettu 1627
– kaupungiksi 1891
Kuntaliitokset Iisalmen mlk (1970)
Kokonaispinta-ala 872,20 km²
128:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 763,03 km²
– sisävesi 109,17 km²
Väkiluku 21 393
48:nneksi suurin 31.8.2019 [2]
– väestötiheys 28,04 as./km² (31.8.2019)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 15,5 %
– 15–64-v. 60,9 %
– yli 64-v. 23,6 %
Äidinkieli 2016 [4]
– suomenkielisiä 97,6 %
– muut 2,4 %
Kunnallisvero 20,50 %
207:nneksi suurin 2019 [5]
Kaupunginjohtaja Jarmo Ronkainen
Kaupunginvaltuusto 43 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Vas.
 • Kok.
 • Vihr.
 • Ps.
 • KD
15
8
7
6
3
2
2
www.iisalmi.fi
Kustaa Aadolfin kirkko valmistui 1779.
Koljonvirta
Iisalmen rautatieasema
Porovesi

Iisalmi (ruots. Idensalmi[7]) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa. Kaupunki perustettiin vuonna 1891 (kauppala 1860), jolloin se erotettiin ympäröivästä Iisalmen maalaiskunnasta. Kauppalana Iisalmi oli epäitsenäinen kauppala ja kuului Iisalmen maalaiskuntaan. Kaupungin perustamiseen vaikutti itseoppinut kansanmies Petter Kumpulainen. Hän esitti kenraalikuvernööri Fredrik Vilhelm von Bergille osoittamassaan anomuskirjelmässä Ylä-Savon suurimpia puutteita, joita olivat oman kaupungin puuttuminen ja vesireitin kanavoimattomuus. Iisalmi on tunnettu 2010-luvulla vientiteollisuuskaupunkina[8][9], sekä seudun opiskelukaupunkina.[10]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iisalmen rajanaapureita ovat Kiuruvesi, Lapinlahti, Kuopio, Pielavesi, Sonkajärvi ja Vieremä.

Iisalmen Natura-kohteita ovat Iisalmen lintuvedet: Ylemmäinen, Keskimmäinen, Tismiö, Savonselkä-Haukilahti, Vedenpäänlahti sekä Säyneenluhta. Järvet ovat arvokas lintuvesikohde, koska ne toimivat muuton aikana levähdyspaikkana.[11]

Kaupunginosat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmo, Huotari, Haapasaari, Hernejärvi, Iisalmi, Jokela, Jordan, Kangas, Kangaslampi, Kihmula, Kilpisaari, Kirma, Kirkonsalmi, Kotikylä, Kurenpolvi, Kääriänsaari, Lappetelä, Lintukylä, Luuniemi, Makkaralahti, Marjahaka, Nerkoo, Nerkoonniemi, Niemisjärvi, Ohenmäki, Paloinen, Pappila, Partala, Peltosalmi, Pihlajaharju, Pitolamminmäki, Porosuo, Pölönmäki, Pöllösenlahti, Pörsänmäki, Rohmula, Ruotaanlahti, Runni, Ruotaanmäki, Ryhälänmäki, Sankariniemi, Savipelto, Soinlahti, Sourunsalo, Touhula, Ulmala, Valkeamäki, Varpanen, Vieremäjärvi, Viitaa.

Suurin lähiö on Lippuniemi (2 700 asukasta).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutusta alueella on ollut 1500-luvusta ja seudulle suunniteltiin Pohjois-Savon kaupallista keskusta jo 1700-luvulla (toteutui vasta 1856). Iisalmi kasvoi hitaasti. Kaupunkioikeuksien myöntämisen aikaan asukkaita oli noin tuhat ja vuonna 1959 noin 6 000.[12]

Iisalmen maalaiskunta liitettiin kaupunkiin vuoden 1970 alusta. Asukasluku on 21 393[2] ja pinta-ala 872,20 km2, josta maata on 763,03 km2 ja vettä 109,17 km².[1] Rantaviivan pituus on 495 kilometriä.

Rautatien tulo Iisalmeen vuonna 1902 oli eräs ratkaisevista kasvun edellytyksistä. Iisalmen rautatieasema oli pitkään useiden VR:n pikajunien pohjoinen pääteasema, koska sähköistetty rata päättyi sinne. Sähköistys Iisalmesta Kontiomäen kautta Ouluun valmistui 2006.

Iisalmen historian kuuluisimpia tapahtumia on vuonna 1808 käyty Koljonvirran taistelu, jota J.L. Runeberg kuvaa Vänrikki Stoolin tarinoissaan. Kaupungin lähihistorian dramaattisin hetki on Putkolan pamauksen nimellä tunnettu onnettomuus, jossa Iisalmen keskustassa sijainnut tavaratalo Putkola tuhoutui maali-, lakka- ja kaasupullovaraston räjähdettyä 14. syyskuuta 1965.

Iisalmen Peltosalmella Ohenmäen alueella toimi kymmeniä vuosia Puolustusvoimien Iisalmen Asevarikko (IisAseV, ent. Asevarikko 9 AseV 9), joka lakkautettiin puolustuspoliittisen selonteon perusteella vuoden 2003 alussa.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iisalmen kaupunginjohtaja vuodesta 2013 on Jarmo Ronkainen.

Kaupunginvaltuustossa on 46 paikkaa. Paikat jakautuvat kunnallisvaalien 2016 jälkeen seuraavasti (suluissa paikkaluvun muutos edelliseen valtuustoon nähden)[6]:

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunnan tunnetuimmat yritykset ovat olutta ja muita mietoja alkoholijuomia sekä virvoitusjuomia valmistava Olvi Oyj, kaiutinvalmistaja Genelec ja erikoisajoneuvoja tuottava Profile Vehicles sekä kaivosajoneuvojen valmistuksesta tunnettu Normet Group Oy. Muita tunnettuja iisalmelaisia yrityksiä ovat lämpöpuun tuottaja Lunawood, nurmikkosiementen tuottaja Savon Siemen, betoniteollisuusyritys Betonimestarit, rautavalujen toimittaja Suomivalimo sekä opetusväline- ja -kalustovalmistaja Is-vet. Iisalmessa sijaitsevat myös maailman pieninlähde? ravintola, Ravintola Kuappi ja panimomuseo.

Lähes kaikki alueen yritykset ovat jäseniä Iisalmen Yrittäjissä, joka on Savon Yrittäjien paikallisyhdistys.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Väestötietojärjestelmä[13]
Iisalmen väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 22 648
1985
  
 23 612
1990
  
 23 979
1995
  
 24 042
2000
  
 23 113
2005
  
 22 482
2010
  
 22 095
2015
  
 22 083

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Iisalmessa oli 21 639 asukasta, joista 16 385 asui taajamissa, 5 103 haja-asutusalueilla ja 151 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Iisalmen taajama-aste on 76,3 %.[14] Iisalmen taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[15]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Iisalmen keskustaajama 15 293
2 Peltosalmi 798
3 Soinlahti 294

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Ilmastokuormitus ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 laskelmien mukaan asukaskohtainen hiilijalanjälki oli Iisalmessa Pohjois-Savon kolmanneksi pienin: 10 500 CO2-ekv./asukas. Laskelmissa on huomioitu mm. lämmitys, sähkön kulutus, teollisuuden ym. polttoaine, liikenne ja maatalous. Pohjois-Savossa keskimääräinen hiilijalanjälki oli 12 700 CO2-ekv./asukas. Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki oli 13 900 CO2-ekv.[16]

Iisalmen alueella on 111 järveä, joista suurimmat ovat Onkivesi, Haapajärvi, Porovesi ja Nerkoonjärvi.[17]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iisalmessa toimii kaksi aktiivista harrastajateatteriryhmää, In-teatteri ja Iisalmen teatteri. Koljonvirta teatteri esiintyy kesäisin Mansikkaniemellä.

Galleria Art Annan lopetettua Iisalmessa ei ole varsinaista taidegalleriaa, mutta Iisalmen kulttuurikeskuksessa on usein esillä kuvataidetta ja paikallisten keräilijöiden kokoelmia. Kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen on syntynyt Iisalmessa. Kuvataiteilija Osmo Monto asui ja työskenteli Iisalmessa.

Juhani Ahon museo Mansikkaniemellä on kuuluisan kirjailijan lapsuudenkoti. Iisalmessa sijaitsee myös Ylä-Savon Kotiseutumuseo.

Iisalmen kaupunginkirjasto sijaitsee kulttuurikeskuksessa. Kokoelmien ohella kirjasto tarjoaa tiloja opiskeluun ja oleiluun ja järjestää tapahtumia. Iisalmen kaupunginkirjasto on osa Ylä-Savon kirjastoverkko Rutakkoa.

Iisalmi oli 1980- ja 1990-luvun vaihteessa merkittävä Suomen tietokoneharrastajien demoskene -kulttuurille.[18] Tunnetuin Iisalmen demoryhmä, Byterapers, perustettiin vuonna 1986.

1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat nimikkoruoat. Iisalmen perinneruoaksi valittiin muurinpohjaletut.[19]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin tunnetuimmat urheiluseurat ovat jääkiekkoseura Iisalmen Peli-karhut eli IPK (Mestis), jalkapalloseurat PK-37 (Kakkonen), Iisalmen Pallo-Veikot eli PAVE (4. divisioona) ja Klubi-36 (Naisten kakkonen), salibandyseura FBI (3. divisioona), , uimaseura Iisalmen Uimarit sekä lähinnä yleisurheiluun ja hiihtoon keskittyvä Iisalmen Visa. Myös Iisalmen naisvoimistelijat (Iina), Iisalmen Urheilu-Vesat (IUV), ratsastusseura Koljonvirran ratsastajat (KvR) ja melkein tuhannen jäsenen ulkoiluun keskittynyt Iisalmen Latu ovat tunnettuja ja toiminnassaan aktiivisia urheiluseuroja.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Iisalmessa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[20]

Seurakunta kuuluu Ylä-Savon seurakuntayhtymään.

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Iisalmen kaupungin nykyisellä alueella.[20]

Herätysliikkeet ja muut kirkkokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii herännäisyys[21] sekä lestadiolaiset uusheräys[22] ja vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Iisalmen rauhanyhdistys[23]. Viidesläisyyttä edustaa paikkakunnalla Kansanlähetys[24]. Iisalmella toimii myös Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Danielin luterilainen seurakunta[25].

Muita kirkkokuntia edustavat Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluva Iisalmen ortodoksinen seurakunta, jonka toimialueena on Iisalmen lisäksi Sonkajärven, Vieremän ja Lapinlahden kunnat[26], helluntaiherätykseen lukeutuva Iisalmen helluntaiseurakunta[27], Suomen vapaakirkkoon kuuluva Iisalmen Vapaaseurakunta[28] sekä Suomen Adventtikirkon Iisalmen adventtiseurakunta[29].

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [30]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2019M01*-2019M08* 31.8.2019. Tilastokeskus. Viitattu 8.10.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ a b Kuntavaalit 2017, Iisalmi Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ Mikko Heikkilä: Iidesjärvi ja Iisalmi pisteenä Iin päälle - tutkielma Suomen Ii-alkuisten paikannimien alkuperästä ja suhteesta lapinrauniohin. Muinaistutkija, , nro 3/2015, s. 30-48. Suomen arkeologinen seura.
  8. ↑ Luulitko, että Itä-Suomella menee huonosti? Iisalmen ihme imee enemmän työntekijöitä kuin seudulla riittää väkeä Helsingin Sanomat. 6.6.2018. Viitattu 11.9.2018.
  9. ↑ Iisalmen seudulla löytyi keino saada vienti vetämään ja tilauskirjat täyteen – Ylä-Savoon syntyi oikea suomalainen talousihme Ilta-Sanomat. 10.12.2017. Viitattu 11.9.2018.
  10. ↑ Opiskelijaelämää - Ylä-Savo www.yla-savo.fi. Viitattu 11.9.2018.
  11. ↑ Natura 2000 -alueet Pohjois-Savossa (myös linkitetyt aluekohtaiset sivut) Ympäristö.fi. Viitattu 17.1.2018.
  12. ↑ "Tämä on Iisalmea 1–2". Oy Suomen Filmiteollisuus, 1959.
  13. ↑ Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 30.04.2015. Väestötietojärjestelmä. Viitattu 9.7.2015.
  14. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  15. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  16. ↑ Kuntakoko ei kerro kaikkea. Savon Sanomat, 9.5.2012, s. 5.
  17. ↑ Iisalmen järvet. Järviwiki. Viitattu 5.9.2016.
  18. ↑ "Iisalmi - Oluen ja demojen kaupunki", Byterapers-ryhmän laatima dokumenttifilmi, 2014
  19. ↑ Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  20. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  21. ↑ Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 24.1.2012.
  22. ↑ Lestadiolainen Uusheräys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 24.1.2012.
  23. ↑ Iisalmen Rauhanyhdistys ry Iisalmen Rauhanyhdistys ry. Viitattu 24.1.2012.
  24. ↑ Iisalmen tapahtumat Pohjois-Savon Ev.Lut. Kansanlähetys. Viitattu 24.1.2012.
  25. ↑ Danielin luterilainen seurakunta LHPK. Viitattu 4.6.2015.
  26. ↑ Iisalmen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 24.1.2012.
  27. ↑ Iisalmen helluntaiseurakunta Iisalmen helluntaiseurakunta. Viitattu 24.1.2012.
  28. ↑ Iisalmen Vapaaseurakunta Iisalmen Vapaaseurakunta. Viitattu 24.1.2012.
  29. ↑ Iisalmen adventtiseurakunta Iisalmen adventtiseurakunta. Viitattu 24.1.2012.
  30. ↑ Ystävyyskaupungit iisalmi.fi. Iisalmen kaupunki. Viitattu 17.12.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Klinge: Iisalmen ruhtinaskunta, 2006, ISBN 951-746-841-5.
  • Sirkku Muilu ym. (toim.): Samasta veräjästä : Lounais-Iisalmen kylät ry kylähistoriikki. Iisalmi: Lounais-Iisalmen kylät, 2004.
  • Tauno Räisänen: Iisalmen kauppalan ja kaupungin historia 1860–1930, Kuopio 1959.
  • Anja Tsokkinen: Iisalmen kaupungin historia 1930–1969, 1996, ISBN 952-90-7441-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iisalmi&oldid=18583678”