Kuntajakolaki

Kuntajakolaki (SDK 1196/1997) oli Suomen laki, jossa säädettiin kuntajaon muutoksista, niiden edellytyksistä, asian käsittelyjärjestyksestä ja tällaisten muutosten vaikutuksista. Aikoinaan kuntajako oli maaseudulla sidoksissa seurakuntajakoon. Vuonna 1925 säädettiin ensimmäinen laki kunnallisen jaoituksen muuttamisesta (180/1925), niin että kuntajakoa voitiin muuttaa seurakuntajaosta riippumatta. Vuonna 1977 sen korvasi laki kuntajaosta (73/1977). Kuntajakolaki säädettiin vuonna 1997, ja se tuli voimaan seuraavan vuoden alussa. Vuonna 2007 siihen tehtiin erinäisiä lisäyksiä ja muutoksia vireillä olevan kunta-ja palvelurakenneuudistuksen vuoksi. Kuntajakolaki kumottiin kuntarakennelailla (1698/2009), joka astui voimaan 1. tammikuuta 2010.

Laki koski kaikkia kuntajaon muutoksia, olipa kysymys kuntaliitoksista, uuden kunnan perustamisesta vai vain pienen raja-alueen siirtämisestä kunnasta toiseen. Muutokset edellyttivät aina valtioneuvoston tai ministeriön päätöstä.

Kuntajaon muuttamisen edellytykset

Lain mukaan kuntajakoa voitiin muuttaa, jos muutos

1. edistää palvelujen järjestämistä alueen asukkaille
2. parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita
3. parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia tai
4. edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta.

Kuntajaon muutos edellytti yleensä kunnanvaltuustojen esitystä. Uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä tarkoittava kuntajaon muutos voitiin tehdä asianomaisten kuntien valtuustojen yhteisestä esityksestä. Esitys voitiin tällöin hylätä, jos kuntajaon muutos olisi vastoin jotakin kuntajaon muutokselle laaissa säädettyä edellytystä. Jos jossakin yhdistettäviksi ehdotetuista kunnista valtuusto vastusti muutosta, muutos voitiin kuitenkin tehdä, jos asiasta oli tehty selvitys, joka oli saanut enemmistön kannatuksen kunnallisessa kansanäänestyksessä. Erityisen painavista syistä valtioneuvosto voi päättää pakkoliitoksista.

Jos kysymys oli kuntien välisen rajan siirrosta siten, että kuntien lukumäärä ei muuttunut, voitiin tällainen muutos tehdä, jos minkään asianomaisen kunnan valtuusto ei sitä vastustanut tai jos minkään kunnan pinta-ala ei tällöin muuttunut yli 10 prosenttia tai asukasluku yli 5 prosenttia entisestään. Muussa tapauksessa tällainen muutos voitiin tehdä vain erityisen painavista syistä.

Kuntajaon muutospäätös

Kuntajaon muuttamisesta päätti kuntien esityksestä valtioneuvosto. Kuntajaon muutokset tulivat aina voimaan kalenterivuoden alussa, ja niistä oli päätettävä edellisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Niitä koskevat päätökset julkaistiin Suomen säädöskokoelmassa. Jos päätös astui voimaan kunnallisvaaleja seuraavan vuoden alussa, äänioikeus vaaleissa määräytyi sen mukaan, mihin kuntaan kunkin asuinpaikka seuraavan vuoden alusta lähtien kuuluu. Jos muutos merkitsi uuden kunnan perustamista kesken kunnallisen vaalikauden, pidettiin tietyissä tapauksissa ylimääräiset kunnallisvaalit.

Muutoksen vaikutukset

Kuntajakolaissa oli yksityiskohtaisia säännöksiä myös kuntajaon muutoksen vaikutuksista muun muassa henkilöstön asemaan ja kuntien omaisuuden jakoon. Jos kuntaliitoksessa lakkautettava kunta oli jonkin rekisteriin merkityn yhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai muun yhteisön taikka säätiön yhtiöjärjestyksessä tai säännöissä määrätty kotipaikka, sen uudeksi kotipaikaksi tuli se kunta, johon entinen kotipaikka liitettiin.

Yhdistymisavustus

Vuonna 2007 kuntajakolakiin lisättiin säännökset, joiden mukaan kuntaliiksissa yhdistyville kunnille maksetaan valtion varoista yhdistymisavustuksia. Nämä säännökset koskivat vain vuosien 2008-2013 alussa voimaan tulevia kuntaliitoksia. Avustukset suoritettiin kolmen vuoden aikana kuntaliitoksen voimaantulosta.

Aiheesta muualla

• Laki kuntajaosta (21.1.1977/73).
• Kuntajakolaki (19.12.1997/1196).
• Kuntarakennelaki (29.12.2009/1698).

Suomen kunnat