Säädös
Säädös on oikeusohjeita sisältävä tekstikokonaisuus.[1] Säädöksiä ovat eduskunnan antamat lait, tasavallan presidentin, hallituksen ja ministeriöiden antamat asetukset ja alempien viranomaisten normipäätökset sekä myös Ahvenanmaan maakuntalainsäädäntöön ja kunnallislainsäädäntöön liittyvät normipäätökset.[2]
Säädös on vanha suomen kielen sana, mutta nykyisessä merkityksessään se otettiin käyttöön vasta 1950-luvulla Reino Kuuskosken ja Veli Merikosken Suomen kielen lautakunnalle tekemästä ehdotuksesta.[3]
Suomen säädösten rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa säädökset kirjoitetaan tietyn vakiorakenteen mukaan. Jokaisessa säädöksessä on nimike, johtolause, yksi tai useampi lainkohta eli pykälä mahdollisine momentteineen, kohtineen ja alakohtineen sekä voimaantulosäännös.[4]
Säädöksen nimike on säädöksen virallinen nimi eli säädöksen otsikko. Lakien ja asetusten nimikkeet ovat joko yhdyssananimikkeitä (esim. osakeyhtiölaki) tai "laki siitä ja siitä" -tyyppisiä nimikkeitä (esim. asetus oikeusministeriöstä), kun taas valtioneuvoston ja ministeriön päätöksille eivät sovi yhdyssananimikkeet. Aikaisemmin annetun säädöksen osittaista muuttamista koskevan säädöksen nimike on pääsääntöisesti "säädös sen ja sen säädöksen muuttamisesta". Usein säädöksestä käytetään lyhempää kutsumanimeä, kuten "oikeustoimilaki" varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetusta laista. Joistain säädöksistä käytetään myös vakiintuneita lyhenteitä, kuten "RL" rikoslaista.[5]
Säädöksen johtolause on säädöksen alussa oleva lausuma, jossa kuvataan säätämistoimi. Lain johtolause on perusmuodossaan "Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään". Jos kysymys on perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetystä laista, johtolause on muotoa "Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain 73 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään"[6][7]. Esityksen antamisesta päättäessään valtioneuvosto ottaa esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen johtolauseen välityksellä alustavan kannan ehdotuksen suhteeseen perustuslakiin. Eduskunta päättää lakiehdotuksen johtolauseesta sen ensimmäisessä käsittelyssä. Asetuksen johtolauseessa ilmaistaan säädöksen antanut elin, ja usein myös lainkohta, johon säädöksen antamisvaltuus perustuu.[8]
Säädökset jaetaan pykäliin. Pykälät jakautuvat edelleen momentteihin, momentit kohtiin ja kohdat alakohtiin. Pykälät voidaan ryhmitellä luvuiksi ja luvut osiksi.[9]
Säädöksen voimaantulosäännöksessä määrätään, milloin säädös tulee muodollisesti voimaan. Säädös ei välttämättä tule sellaisenaan sovellettavaksi voimaantuloajankohdasta, vaan voimaantulosäännökseen liittyvissä siirtymässäännöksissä voidaan säätää säädöksen tai sen tiettyjen lainkohtien soveltaminen alkavaksi jo ennen voimaantuloa tai vasta voimaantulon jälkeen.[10]
Muutossäädöksessä, jolla muutetaan jotakin aikaisempaa säädöstä, noudatetaan alkuperäisen säädöksen perusrakennetta, mutta sen nimikkeessä ilmaistaan, että kyse on säädöksen muuttamisesta, sen johtolauseessa yksilöidään tehtävät muutokset ja pykäliin otetaan vain ne lainkohdat, joita muutetaan tai jotka lisätään.[9]
Säädöskokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Säädöskokoelma on julkaisu, joka sisältää julkisyhteisön säädöksiä pääasiassa ajanluvun mukaisessa järjestyksessä. Säädöskokoelmalla viitataan yleensä aikakausijulkaisuun, mutta välillä sillä tarkoitetaan myös kertaluonteista, lähinnä systemaattisesti koottua julkaisua. Säädöskokoelmat sisältävät tavallisesti valtion säädöksiä, mutta samanlaisia kokoelmia julkaisevat myös muut julkisyhteisöt tai ylikansalliset yhteisöt. Julkaisu on yleensä luonteeltaan virallinen, mutta myös puolivirallisia tai yksityisiä säädöskokoelmia esiintyy.[11] Nykyisin yhä useampia säädöskokoelmia voidaan käyttää sähköisessä muodossa, jolloin niitä kutsutaan säädöstietopankiksi.[12]
Suomessa tärkeimmät säädökset julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa.
EU-säädökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EU-säädöksillä tarkoitetaan Euroopan unionin johdettua oikeutta eli EU:n toimielinten antamia asetuksia, direktiivejä ja päätöksiä. EU:n toimielimet voivat antaa jäsenvaltioita ja niiden viranomaisia sekä yksityisiä tahoja velvoittavia säädöksiä perussopimuksissa EU:lle annetun toimivallan rajoissa ja niissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. EU:ssa voidaan antaa säädöksiä sekä lainsäätämisjärjestyksessä että alemmantasoisina säädöksinä. Säädösten lisäksi EU:lla on myös muita instrumentteja, kuten suosituksia, lausuntoja, julistuksia ja päätöslauselmia.[13]
EU-säädöksissä on johdanto-osa sekä varsinainen säädösosa artikloineen. Johdanto-osassa esitetään säädöksen tavoitteet ja perustelut, ja siitä ilmenee myös säädöksen oikeusperusta eli se perussopimuksen määräys tai perussäädöksen artikla, johon säädös perustuu. Oikeudellisesti sitovat säännökset sisältyvät säädöksen artikloihin.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mattila, Heikki E.S. (päätoim.): Encyclopædia Iuridica Fennica V: Julkisoikeus. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1997.
- Mattila, Heikki E.S. (päätoim.): Encyclopædia Iuridica Fennica VII: Oikeuden yleistieteet. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1999.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mattila (päätoim.) 1997, palsta 869
- ↑ Oikeustiede:säädös – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 6.10.2023.
- ↑ Mattila (päätoim.) 1997, palsta 870
- ↑ Mattila (päätoim.) 1997, palstat 866–867
- ↑ Mattila (päätoim.) 1997, palstat 865–866
- ↑ Valmiuslaki 1552/2011 www.finlex.fi. Viitattu 6.10.2023.
- ↑ Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta 211/2006 www.finlex.fi. Viitattu 6.10.2023.
- ↑ Oikeustiede:säädöksen johtolause – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 6.10.2023.
- ↑ a b Mattila (päätoim.) 1997, palsta 867
- ↑ Mattila (päätoim.) 1997, palsta 868
- ↑ Mattila (päätoim.) 1999, palstat 1121–1122
- ↑ Mattila (päätoim.) 1999, palsta 1124
- ↑ a b Oikeusministeriö: 6.3 EU-säädökset Lainkirjoittajan opas. Viitattu 6.10.2023.