Siirry sisältöön

Arto Satonen

Wikipediasta
Arto Satonen
Satonen syyskuussa 2023.
Satonen syyskuussa 2023.
Suomen työministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–6.5.2025
Edeltäjä Tuula Haatainen
Seuraaja Matias Marttinen
Kansanedustaja
19.3.2003–
Ryhmä/puolue Kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Pirkanmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt20. lokakuuta 1966 (ikä 59)
Vammala
Kansalaisuus suomalainen
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Sotilaspalvelus
Puolustushaara Suomen maavoimat
Palvelusvuodet 1986–1987
Sotilasarvo Alikersantti
Joukkoyksikkö Porin prikaati
Aiheesta muualla
Kotisivu

Arto Olavi Satonen (s. 20. lokakuuta 1966 Vammala) on suomalainen kokoomuslainen poliitikko. Satonen on toiminut kansanedustajana vuoden 2003 eduskuntavaaleista alkaen ja Orpon hallituksen työministerinä 20. kesäkuuta 2023 – 6. toukokuuta 2025.[1][2]

Satonen toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2014–2016. Hän on myös toiminut eduskunnan toisena varapuhemiehenä vuosina 2016–2018, useiden eduskunnan valiokuntien puheenjohtajana ja Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana vuosina 2019–2023.[3]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satonen kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985 ja valmistui ylioppilasmerkonomiksi Etelä-Satakunnan kauppaoppilaitoksesta vuonna 1989. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi hän valmistui Lapin yliopistosta vuonna 1997.[3] Satosen pro gradu -tutkielma käsitteli thatcherismia ja sen vaikutusta Ahon hallituksen politiikkaan.[4] Hänellä on myös täydentäviä opintoja Cambridgen yliopistosta, jossa hänen pääaineensa oli Britannian talous ja politiikka.

Satonen käsittelee thatcherismia hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppina pamfletissaan ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi: 16 murrettua myyttiä”, jossa hyvinvointivaltion käsitteestä on luovuttu.[5] Raportissaan ”Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen: Kansanedustaja Arto Satosen raportti” Satonen yhdistää turvapaikkapolitiikkaa ja maahanmuuttoa.[6]

Satonen toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän talouspoliittisena sihteerinä vuonna 1997, jolloin valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla valmisteltiin Suomen liittymistä Euroopan unionin talous- ja rahaliitto EMU:hun ja yhteisvaluutta euroon.[7]

Eduskunnan lisäksi Satonen on työskennellyt opettajana TAMK:n liiketaloudellisessa yksikössä ja opettanut myös HAMK:n Valkeakosken, PirAMK:n Ikaalisten ja SAMK:n Huittisten yksiköissä vuosina 1999–2003.[3] Vuonna 1998 hän toimi myös vierailevana tutkijana Waikaton yliopistossa Uudessa-Seelannissa sekä vierailevana luennoitsijana Unkarissa, Virossa ja Latviassa vuonna 2000. Lisäksi Satonen on suorittanut ammatillista koulutusta ja toiminut useita vuosia yrittäjänä kaupan ja kiinteistöjen alalla.

Satonen suoritti varusmiespalveluksensa Porin prikaatin kranaatinheitinkomppaniassa ja huoltokomppaniassa vuosina 1986–1987 ja on sotilasarvoltaan reservin alikersantti, ja hän on osallistunut maanpuolustuskursseille.[3][8]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satonen on ollut Vammalan/Sastamalan kaupunginvaltuutettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1997 lähtien. Hän toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 2001–2004. Viimeksi hän tuli valituksi Sastamalan kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa 2021 vaalikaudelle 2021–2025.[9] Lisäksi hän on toiminut kansanedustajakautensa aikana kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana vuosina 2005–2014.[7]

Vuonna 2008 Satonen nimettiin Pirkanmaan Kokoomuksen virallisesti asettamaksi varapuheenjohtajaehdokkaaksi kokoomuksen Tampereella 13.–15. kesäkuuta pidettyyn puoluekokoukseen, jossa hän jäi äänestyksen jälkeen 19 äänen päähän varapuheenjohtajaksi valinnasta.[10]

Kansanedustajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satonen oli ensi kertaa ehdolla kansanedustajaksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa ja sai 2 130 ääntä, mutta jäi toiseksi varakansanedustajaksi.[11] Hän oli ehdolla Satakunnan vaalipiiristä, koska hänen kotikuntansa Vammala (nykyisin Sastamala) kuului vielä tuolloin Satakuntaan.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan 4 024 äänellä Pirkanmaan vaalipiirissä.[12] Vaalikaudella Satonen toimi perustuslakivaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäsenenä ja jäsenenä sekä sivistysvaliokunnan varajäsenenä.[3]

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin jatkokaudelle 6 678 äänellä.[13] Vaalikauden aikana hän toimi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana, lakivaliokunnan jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, suuren valiokunnan varajäsenenä sekä valtiovarainvaliokunnan varajäsenenä.[3] Vuonna 2009 Satonen oli päävastuussa kokoomuksen eduskuntaryhmän maahanmuuttoraportin ”Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” valmistelusta ja julkaisusta.[14][15] Satosen vuonna 2007 erään diakonin yhteydenoton jälkeen tekemä lakialoite johti vuonna 2011 hyväksyttyyn työsopimuslain muutokseen,[16] joka paransi hallituksen esityksen mukaan ”työntekijöiden mahdollisuuksia jäädä väliaikaisesti pois työstä perheenjäsenen hoitamiseksi” (omaishoito) ja se turvasi työntekijälle ”eräin edellytyksin mahdollisuuden palata työhön” sovitun poissaoloajan aikana tai sen jälkeen[17].

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin kolmannelle kaudelle 7 021 äänellä.[18] Vaalikaudella hän toimi liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajana, jäsenenä ja varajäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä ja varajäsenenä sekä perustuslakivaliokunnan varajäsenenä. Lisäksi Satonen valittiin Yleisradion hallintoneuvoston jäseksi maaliskuusta 2013 alkaen.[3] Satonen valittiin 13. marraskuuta 2012 kokoomuksen eduskuntaryhmän toiseksi varapuheenjohtajaksi Petteri Orpon tilalle, kun Orpo nimitettiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi,[19] ja 23. kesäkuuta 2014 eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi[3].

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin neljännelle kaudelle eduskuntaan 5 339 äänellä. Vaalikaudella hän toimi suuren valiokunnan puheenjohtajana ja jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä ja varajäsenenä, perustuslakivaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäsenenä, ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä.[3]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin viidennelle kaudelle eduskuntaan 5 126 äänellä.[20] Vaalikaudella hän toimi suuren valiokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä sekä perustuslakivaliokunnan varajäsenenä.[3]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin kuudennelle kaudelle eduskuntaan 6 029 äänellä. Hän toimii työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana (21.5.2025 alkaen, suuren valiokunnan jäsenenä (16.6.2025 alkaen) ja maa- ja metsätalousvaliokunnan varajäsenenä (20.5.2025 alkaen). Lisäksi Satonen valittiin puhemiesneuvoston jäseneksi 21.5.2025 alkaen.

Työministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satonen ja Sari Tanus hallitusneuvottelujen kansainvälisen rekrytoinnin jaostossa 5.6.2023.

Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen Satonen oli mukana hallitusneuvotteluissa johtamassa sosiaaliturvaa, työlainsäädäntöä ja kansainvälistä rekrytointia käsittelevää Hyvinvointi syntyy työstä -neuvottelupöytää, ja hänet nimitettiin pääministeri Petteri Orpon hallituksen työministeriksi 20.6.2023. Työministerinä Satonen on ajanut hallituksen työmarkkinauudistuksia ja puolustanut niitä julkisuudessa etenkin ammattiyhdistysliikkeen kritiikiltä.[21]

Arto Satonen työministerikaudella toteutettiin hyvin merkittäviä muutoksia työlainsäädäntöön ja työperusteiseen sosiaaliturvaan. Orpon hallitusohjelman mukaisesti uudistettiin työrauhalainsäädäntöä eli luotiin pelisäännöt poliittisille lakoille ja tukilakoille. Paikallinen sopiminen ulotettiin myös järjestäytymättömiin yrityksiin ja ns. luottamusmieslukko poistettiin eli sopiminen tehtiin mahdolliseksi myös luottamusvaltuutetun kanssa. Vientivetoinen palkkamalli otettiin käyttöön ja yt-lain soveltamisalaraja nostettiin 20:stä 50:een. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistettiin merkittävästi, mm. porrastamalla tuen tasoa työttömyyden keston mukaan. Tällä uudistuksella työnteon kannattavuutta parannettiin merkittävästi niiden työttömien kohdalla, joilla on paras mahdollisuus työllistyä.[22]

Satosen työministerikaudella uudistettiin myös suojelutyölainsäädäntö, jonka lähtökohta oli se, että ihmisen henki ja terveys pitää turvata myös lakkotilanteessa. Taustalla oli se, että TEHY:n työtaisteluissa 2022 suojelutyöstä ei oltu kyetty sopimaan ja eduskunta oli joutunut säätämään pikavauhdilla määräaikaisen lain välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamiseksi työtaistelun aikana.[23]

Satosen työministerikaudella tehtyjä uudistuksia on kuvattu historiallisiksi.[24] Historiallisia ne ovat siksi, että monet niistä olivat olleet aiempien hallitusten työlistoilla, mutta eivät olleet edenneet. Esimerkiksi työrauhalakiin ei oltu tehty merkittäviä uudistuksia vuoden 1946 jälkeen.[25] Paikallinen sopiminen oli ollut vahvasti jo Sipilän hallituksen agendalla, mutta rohkeus sen eteenpäinviemisessä loppui kesken.[26] Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen oli vuosikymmeniä politiikan kestoaihe. Sitä oli esittänyt mm. valtionvarainministeri Sauli Niinistö jo vuonna 2001, mutta sekin toteutui vasta Satosen työministerikaudella.[27]

Satosen työministerikauden merkittävin saavutus on päätöksentekokulttuurin muuttuminen työlainsäädännössä. Kolmikantavalmistelussa työmarkkinajärjestöille oli käytännössä muodostunut veto-oikeus, jolla yksi osapuoli pystyi estämään lakien etenemisen, mikä oli vuosikymmeniä jarruttanut tärkeitä uudistuksia. Satosen aikana lait valmisteltiin kolmikantaisissa työryhmissä, mutta yksimielisyyttä ei vaadittu lakiesitysten viemiseen eduskuntaan. Tämän päätöksentekokulttuurin muutoksen Satonen toivoi jäävän pysyväksi.[28]

Lokakuussa 2023 Satosen ja ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen valtiosihteerinä toiminut Timo Jaatinen nimitettiin työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäälliköksi. Nimitystä pidettiin oppositiossa poliittisena virkanimityksenä.[29]

Satonen on julkisuudessa perustellut hallituksen suunitelmaa rajoittaa poliittisten lakkojen kesto enintään vuorokaudeksi väittämällä, että Ruotsissa poliittiset lakot on käytännössä rajattu 2–3 tuntiin. Väitteen on kuitenkin kiistänyt esimerkiksi emeritusprofessori Niklas Bruun, jonka mukaan Ruotsissa on katsottu, etteivät poliittiset lakot voi kestää kovin pitkään, mutta ei ole mitään ennakkopäätöstä, jossa niiden kesto olisi rajattu pariin tuntiin.[30] Helmikuussa 2024 työmarkkinoita käsitelleessä välikysymyskeskustelussa Satonen perusteli väitettään Ruotsin sovittelutoimiston päälakimiehen Per Ewaldssonin Kauppalehdessä vasta julkaistulla haastattelulla, jossa tämä totesi, että poliittinen lakko-oikeus on Ruotsissa rajoitettu käytännössä muutamaan tuntiin. Myöhemmin Ewaldsson kuitenkin totesi Helsingin Sanomille, ettei Ruotsissa ole oikeuskäytäntöä, josta voitaisiin päätellä jokin tietty aikaraja poliittisille lakoille.[31] Maaliskuun alussa SDP:n eduskuntaryhmä esitti epäluottamuslausetta Satoselle asian vuoksi. Satonen lupasi pyytää väitettään anteeksi, jos eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuulee Ewaldssonia ja tämän Kauppalaehdessä antama tieto osoittautuu vääräksi.[32] Luottamusäänestyksessä Satonen sai eduskunnan luottamuksen äänin 92–56.[33]

Hakemus Kelan pääjohtajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2024 lopulla Satonen haki Kelan pääjohtajan virkaa[34]. Helsingin työllisyyspalveluiden asiantuntijaryhmän mukaan Satosen hakemus oli haastatteluun asti päässeiden hakemuksista lyhyin eikä se ilmentänyt motivaatiota, hahmottamiskykyä, visiota tai ymmärrystä[35]. Kelan työryhmän ulkopuolisella konsultilla teettämän arvion mukaan Satonen oli viidestä kärkihakijasta heikoin.[36] Kelan hallitus esitti uudeksi pääjohtajaksi Heli Backmania, joka voitti hallituksen äänestyksen Satosta vastaan äänin 8–1[37].

Lopullisen valinnan tekevät kuitenkin Kelan valtuutetut eli eri puolueiden kansanedustajat[37]. Kelan valtuutetut valitsivat toimitusjohtajaksi Lasse Lehtosen äänin 7–5.[38] Satonen päätti jatkaa uraansa politiikassa kansanedustajana ministeritehtävän jälkeen.[39] Satosen valintaa Kelan pääjohtajaksi oli pidetty varmana, koska kokoomuksella ja perussuomalaisilla on valinnan päättävässä elimessä enemmistö.[36] Satonen valittiin eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajaksi. Tästä oli sovittu kokoomuksen eduskuntaryhmässä jo siinä yhteydessä, kun työministerin tehtävä päätettiin jakaa Satosen ja Matias Marttisen kesken.[40]

Vuonna 2020 Kokoomuksen kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen jätti kirjallisen kysymyksen, missä oli huolissaan siitä, että korkeisiin virkoihin ei valita ihmisiä pätevyyden, vaan puoluekirjan perusteella[41]. Joukko kokoomuslaisia kansanedustajia, Satonen mukaan lukien, allekirjoitti kirjallisen kysymyksen. Kirjallisessa kysymyksessään he kutsuivat poliittisia virkanimityksiä korruptioksi[41].

Näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satonen sijoittuu vaalikonevastausten perusteella keskusta-oikeistoon tai oikeistoon. Ylen vaalikoneessa Satonen sijoittuu arvoasteikolla konservatiiviselle puolelle. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Satonen on kallellaan kansalliskonservatismiin (TAN). HS:n vaalikoneeseen Satosen antamissa näkemyksissä korostuu voimakkaimmin oikeistolaiset ja kansalliskonservatiiviset mielipiteet.[42][43]

Luottamustehtäviä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satonen on ollut Sastamalan (aiemmin Vammala) kaupunginvaltuutettu vuodesta 1997 lähtien. Vuoden 2025 kuntavaalien jälkeen hänet valittiin kokoomuksen ja RKP:n yhteisen valtuustoryhmän puheenjohtajaksi. Hän toimii lisäksi työllisyyslautakunnan varapuheenjohtajana.

Satonen oli Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen vuosina 2005–2009. Vuodesta 2009 hän on ollut sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja vuoteen 2017 saakka.[3] Hän on ollut myös Veikkauksen hallintoneuvoston jäsen.

Satonen on ollut Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivät -kulttuuritapahtuman järjestävän yhdistyksen varapuheenjohtaja.lähde?

Aiemmin Satonen on toiminut Suomen olympiakomitean valtuuskunnan jäsenenä (2004–2007), Suomen Keskusshakkiliiton puheenjohtajana (2004–2007) ja Finnfundin hallintoneuvoston jäsenenä (2004–2011). Lisäksi Satonen on toiminut Suomen Lentopalloliiton puheenjohtajana (2012–2014).lähde?

Julkaisutoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Satonen julkaisi omakustannekirjan Hyvinvointi yhteiskunnanpelastusoppi – 16 murrettua myyttiä. Kirjassa Satonen käy läpi 16 poliittisessa keskustelussa usein toistuvaa väitettä, joita useat poliitikot pitävät esillä ja monet suomalaiset kannattavat.

Vuonna 2017 Satonen julkaisi omakustannekirjan Työn linja - osallisuus kunniaan. Kirjassa pohditaan seuraavia teemoja teemoja: miten hyvinvointiyhteiskuntamme selviää globaalissa kilpailussa? Kuinka kannustinloukkuja puretaan, ja millaisiksi työelämää ja sosiaaliturvaa pitäisi kehittää? Olisiko negatiivinen tulovero ratkaisu Suomelle?

Vuonna 2021 Satoselta ilmestyi omakustannekirja Alueiden kosto ja voidaanko se välttää? Tässä pamfletissa paneudutaan eriytyvään aluekehitykseen, millä on ollut useissa maissa isoja poliittisia seurauksia. Pamfletissa käsitellään sitä, mikä yhdistää Brexitiä, Ranskan keltaliivejä ja Donald Trumpin valintaa Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleissa.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satonen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Vammalassa, ja hänen isänsä oli K-kauppias Toivo Satonen.lähde?

Shakissa hän saavutti 1990-luvulla kansallisen mestarin arvon[45]. Pelaajauransa ohella Satonen toimi kaksi kautta silloisen Suomen keskusshakkiliiton puheenjohtajana 2004–2007.[7]

Hän sijoittui syksyllä 2010 kolmanneksi shakin avoimissa Suomen mestaruuskilpailuissa ja oli mukana voittamassa Vammalan Shakkikerhon ensimmäistä nopean shakin joukkueiden Suomen mestaruutta vuonna 2012.[46]

Satosella on yhteensä 15 sijoitusasuntoa sekä yksi liiketila Sastamalassa. Hänen kiinteistösijoituksensa sijaitsevat muun muassa Sastamalassa, Rovaniemellä, Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Espanjan Puerto de la Cruzissa. Metsäomaisuutta hänellä on noin 75 hehtaaria Kokemäellä, Sastamalassa ja Sulkavalla. Lisäksi Satonen omistaa arvo-osuuksia Aktian kautta noin 24 000 euron edestä sekä Säästöpankin rahastoja yhteensä noin 560 000 euron arvosta.[47]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 20.6.2023. Viitattu 22.10.2023.
  2. ↑ Simola, Anita: Arto Satonen jättää ministerin pestin – kommentoi niukkasanaisesti Kela-kohua: "En hae enää mitään" Aamulehti. 6.5.2025. Viitattu 6.5.2025.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Arto Satonen Eduskunta. 2025. Viitattu 28.7.2025.
  4. ↑ Lapin yliopiston kirjasto luc.finna.fi.
  5. ↑ Satonen, Arto: Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi: 16 murrettua myyttiä. Vammaspaino, 2014.
  6. ↑ Satonen, Arto: Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen: Kansanedustaja Arto Satosen raportti. Kokoomuksen eduskuntaryhmä, 2016.
  7. ↑ a b c CV satonen.fi. 2025. Viitattu 27.7.2025.
  8. ↑ Äijälä, Satu: Tällaiset ovat Petteri Orpon hallituksen ministerien sotilasarvot 11.7.2023. Ilta-Sanomat.
  9. ↑ Kuntavaalit 2017 - Sastamala - Valitut Kuntavaalit 2017/Oikeusministeriö. Viitattu 16.7.2019.
  10. ↑ Satonen Pirkanmaan ehdokas varapuheenjohtajaksi Kokemäenjokilaakson Uutiset. 29.4.2008. Viitattu 28.7.2025.
  11. ↑ Arto Satosen äänimäärä eduskuntavaaleissa 1999, tilastokeskus.fi
  12. ↑ Asikainen, Jaana: Valittujen äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 Tilastokeskus. Viitattu 28.7.2025.
  13. ↑ Vaalit 2007 tulospalvelu - Pirkanmaa - Valituiksi tulevat YLE. Viitattu 28.7.2025.
  14. ↑ Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen (pdf) Kokoomuksen eduskuntaryhmä. Viitattu 31.7.2014.
  15. ↑ Kokoomuksen eduskuntaryhmän maahanmuuttoraportti julkistettiin Kokoomus. 22.11.2009. Viitattu 28.7.2025.
  16. ↑ Diakonin avunpyyntö jalostui lähes valmiiksi laiksi Turun Sanomat. Arkistoitu 29.5.2015. Viitattu 28.7.2025.
  17. ↑ HE 263/2010 | Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työsopimuslain muuttamisesta | Hallituksen esitykset Finlex. Viitattu 28.7.2025.
  18. ↑ Eduskuntavaalit 2011 - tulospalvelu | yle.fi YLE. Viitattu 28.7.2025.
  19. ↑ Satosesta Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aamulehti. Arkistoitu 2015. Viitattu 27.7.2025.
  20. ↑ Valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 29.4.2019.
  21. ↑ Työministeri Satosen johdolla työmarkkinoita laitetaan uusiksi seuraavan kahden vuoden aikana: ”Toivon, että työrauha säilyy” Yle Uutiset. 19.8.2023. Viitattu 5.3.2024.
  22. ↑ Satonen roimi Marinin perintöä Iltalehti. Viitattu 24.6.2025.
  23. ↑ Hallitus haluaa palkansaaja­järjestöille lakisääteisen velvollisuuden huolehtia suojelutyöstä Yle Uutiset. 13.3.2025. Viitattu 24.6.2025.
  24. ↑ Tällainen on Arto Satosen perintö – ”Näytti ay-liikkeelle kaapin paikkaa”, "sitten tultiin ilkkumaan" Ilta-Sanomat. 17.5.2025. Viitattu 24.6.2025.
  25. ↑ Ministeri Rydman ja SAK:n entinen puheenjohtaja eri linjoilla työrauhalaista – tästä on kyse Yle Uutiset. 20.2.2024. Viitattu 24.6.2025.
  26. ↑ Koskinen, Mika: Kommentti: Kiky-sopimus sitoi Juha Sipilän hallituksen kädet – valta on ay-liikkeellä Ilta-Sanomat. 1.9.2016. Viitattu 24.6.2025.
  27. ↑ 20 vuotta sitten: Niinistö esitti työttömyysturvan porrastamista Kansan Uutiset. 16.7.2021. Viitattu 24.6.2025.
  28. ↑ HS-haastattelu | Hallitus vei työmarkkinajärjestöiltä veto-oikeuden, sanoo Arto Satonen: ”Toivon tämän muutoksen jäävän pysyväksi” Helsingin Sanomat. 7.5.2025. Viitattu 24.6.2025.
  29. ↑ Poliitikoilta happamia reaktioita Orpon hallituksen virkanimityksiin: ”Tunkkaista kabinettisuhmurointia” Ilta-Sanomat. 26.10.2023. Viitattu 5.3.2024.
  30. ↑ Ministeri Satosen mukaan poliittiset lakot on Ruotsissa rajattu 2–3 tuntiin – Väite on ”aivan virheellinen”, sanoo oikeustieteilijä Helsingin Sanomat. 19.2.2024. Viitattu 6.3.2024.
  31. ↑ Ruotsalaisvirkamies: Oikeuskäytännössä ei ole 2–3 tunnin aikarajaa poliittisille lakoille Helsingin Sanomat. 20.2.2024. Viitattu 6.3.2024.
  32. ↑ Sdp esitti epäluottamuslausetta työministerille – Orpo: Satosella on täysi tukeni Helsingin Sanomat. 5.3.2024. Viitattu 6.3.2024.
  33. ↑ Työministeri Satonen sai eduskunnan luottamuksen äänin 92–56, näin kansanedustajasi äänesti Yle Uutiset. 7.3.2024. Viitattu 7.3.2024.
  34. ↑ Kelaan haetaan uutta pääjohtajaa KELA | FPA. Viitattu 12.4.2025.
  35. ↑ Kaikissa Kelan pääjohtajaksi hakeneiden hakemuksissa ei näy visio tai motivaatio – työministeri Satosen hakemus selvästi lyhyin Etelä-Suomen Sanomat. 26.1.2025. Viitattu 12.4.2025.
  36. ↑ a b IL:n tiedot: Kelan pääjohtajan valinnassa yllättävä käänne – Satonen sai kärkihakijoista heikoimman arvion Iltalehti. Viitattu 12.4.2025.
  37. ↑ a b Kelan hallitus esittää Heli Backmania pääjohtajaksi: Arto Satonen hävisi äänin 8–1 Helsingin Sanomat. 21.3.2025. Viitattu 12.4.2025.
  38. ↑ Yllätyskäänne: Kelan pääjohtajaksi HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen Yle Uutiset. 29.4.2025. Viitattu 18.6.2025.
  39. ↑ Ministeri Satonen: Jatkan vaikuttamista kansanedustajana Yle Uutiset. 29.4.2025. Viitattu 18.6.2025.
  40. ↑ Nikula, Sanna: STT:n tiedot: Arto Satoselle uusi pesti Ilta-Sanomat. 5.5.2025. Viitattu 24.6.2025.
  41. ↑ a b Kelan pääjohtajavalinnasta tuli sotku – Satoselta kova jyrähdys poliittisista virkanimityksistä vuonna 2020 Ilta-Sanomat. 10.4.2025. Viitattu 12.4.2025.
  42. ↑ Ehdokas arvokartalla Helsingin Sanomat. Viitattu 5.10.2025.
  43. ↑ Yle täplitti kansanedustajat arvokenttään Yle. 4.4.2023. Viitattu 5.10.2025.
  44. ↑ Petteri Orpo saa Suomen Valkoisen Ruusun suurristin – katso Suomi-koneesta, ketkä saavat kunniamerkit Yle Uutiset. 3.12.2024. Viitattu 6.12.2025.
  45. ↑ Arto Satonen (Vahvuuslukuhistoria) SSL. Viitattu 22.4.2022.
  46. ↑ Vammalan Shakkikerho voitti Suomen mestaruuden Tyrvään Sanomat. 26.3.2012. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 28.7.2025.
  47. ↑ Tässä ministereiden velat ja omistukset – yhdellä massiivinen kiinteistöomaisuus ja yli puolen miljoonan euron sijoitussalkku Ilta-Sanomat. 6.7.2023. Viitattu 21.4.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arto Satonen.
Edeltäjä:
Tuula Haatainen 		Suomen työministeri
2023−2025 		Seuraaja:
Matias Marttinen
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Pirkanmaan vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Pirkanmaan vaalipiirin kansanedustajat 2011–2015
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arto_Satonen&oldid=23712892”