Wille Rydman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wille Rydman
Wille Rydman syyskuussa 2023.
Wille Rydman syyskuussa 2023.
Suomen elinkeinoministeri
Orpon hallitus
6.7.2023–
Edeltäjä Vilhelm Junnila
Kansanedustaja
22.4.2015–[1]
Ryhmä/puolue Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (2023–)[2]
Eduskuntaryhmä Wille Rydman (2022–2023)[3]
Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä (2015–2022)
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt2. tammikuuta 1986 (ikä 38)
Helsinki
Tiedot
Puolue Perussuomalaiset (2023–)
Muut puolueet Kansallinen Kokoomus (2002–2023)[4]
Koulutus valtiotieteiden maisteri (2008)[1]
Valiokunnat perustuslakivaliokunta (jäsen)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Wille-Werner Rydman (s. 2. tammikuuta 1986 Helsinki) on suomalainen perussuomalaisia edustava kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Suomen nykyinen elinkeinoministeri. Rydman on toiminut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä kunnallisvaaleista 2012[5] ja kansanedustajana eduskuntavaaleista 2015[6] lähtien. Rydman edusti alun perin kokoomusta. Vuonna 2023 hän siirtyi perussuomalaisiin.[7]

Rydman nimitettiin 6. heinäkuuta 2023 Orpon hallituksen elinkeinoministeriksi sen jälkeen, kun Vilhelm Junnila erosi tehtävästä.[8]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rydman opiskeli Helsingin yliopistossa yleistä valtio-oppia ja on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Tutkinnon hän suoritti kahdessa vuodessa vuosina 2006–2008.[9]

Rydman Helsingissä 2011.

Vuosina 2007–2009 Rydman toimi ensiksi Marja Tiuran ja sittemmin Sampsa Katajan eduskunta-avustajana. Kokoomusnuorten puheenjohtajana hän toimi kaksivuotiskauden 2010–2011. Vuodet 2012–2013 Rydman työskenteli koordinaattorina Libera-säätiössä ja vuonna 2014 konsulttina Innolink Group Oy:ssä. Syksyllä 2014 hän siirtyi kokoomuksen kansainvälisten asioiden sihteeriksi,[1] missä tehtävässä hän toimi kansanedustajaksi valintaansa asti.

Eduskuntavaaleissa 2015 Rydman valittiin eduskuntaan toisella yrittämällä 4 524 äänellä ja eduskuntavaaleissa 2019 hänet valittiin jatkokaudelle 5 910 äänellä.[10][11] Hänet valittiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäseneksi ja hallintovaliokunnan varajäseneksi.[1] Helsingin kaupunginvaltuustoon Rydman valittiin vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 2 241 äänellä[5], uudelleen vuoden 2017 kunnallisvaaleissa 3 467 äänellä[12] ja jälleen vuoden 2021 kunnallisvaaleissa 3 816 äänellä, mikä oli kolmanneksi eniten kokoomuksen listalla.[13]

Rydman toimi Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä vuodet 2009–2015, joista varapuheenjohtajana 2013–2015. Helsingin tarkastuslautakunnan puheenjohtajana hän toimi 2015–2017. Rydman oli Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnan puheenjohtaja vuosina 2013–2017, Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja vuosina 2015–2019 sekä Helen Oy:n (entinen Helsingin Energia) hallituksen varapuheenjohtaja[14] ja Helsingin kaupunginhallituksen jäsen vuosina 2017–2021.[15] Rydman oli Helsingin kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja vuosina 2021–2022[16], Helsingin Sataman hallituksen puheenjohtaja vuonna 2022,[15] Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston jäsen vuosina 2015–2022,[15] Finnvera Oyj:n hallintoneuvoston jäsen vuosina 2019–2023[17] sekä Suomen Kansallisoopperan ja -baletin hallituksen[15] ja Pohjoismaiden Investointipankin tarkastusvaliokunnan jäsen vuosina 2019–2022.[15]

Tammikuussa 2023 Rydman erosi kokoomuksesta ja siirtyi perussuomalaisiin.[7] Rydmanin mukaan perussuomalaiset on vuodesta 2017 lähtien kehittynyt Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran aikana sellaiseen suuntaan, jota hänen on luontevaa kannattaa.[18] Eduskuntavaaleissa 2023 Rydman valittiin perussuomalaisten listoilta kolmannelle kaudelleen kansanedustajana Helsingin vaalipiiristä 3 919 äänellä.[19]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien vuonna 2015 teettämän selvityksen mukaan Rydman oli tuolloin eduskuntaan valituista kansanedustajista oikeistolaisin yhdessä Elina Valtosen kanssa.[20] Rydman on kuvannut itseään konservatiiviksi[21] tai liberaalikonservatiiviksi.[22]

Rydman on ollut julkisuudessa etenkin tiukkojen maahanmuuttonäkemystensä vuoksi.[23] Rydmanin mukaan ”maahanmuuttopolitiikan pitää tapahtua vastaanottajamaan ehdoilla. Suomen eikä minkään muunkaan maan tule vastaanottaa enempää maahanmuuttajia kuin mitä se pystyy menestyksellisesti sopeuttamaan omaan yhteiskuntaansa – sen kieleen, tapoihin ja lakeihin. Hyvää tarkoittavat monikulttuurisuusprojektit ovat osoittautuneet vahingollisiksi sekä vastaanottajamaille että maahanmuuttajille itselleen, kun sopeutuminen uuteen kotimaahan on niiden myötä hidastunut.”[24]

Talouspolitiikassa Rydman on arvostellut poliitikkoja siitä, että nämä syyttävät markkinataloutta omista virheistään.[25] Valtion velkaantumista hän on arvostellut voimakkaasti. Suomen valtion alkaessa uudelleen velkaantua vuonna 2009 Rydman vaati menojen leikkaamista velkaantumisen sijaan. Rydmanin mukaan velkarahalla eläminen on nykyisen hyvinvoinnin maksattamista tulevien sukupolvien työllä ja paras puolustus hyvinvoinnille on ensisijaisesti kilpailukyvystä huolehtiminen.[26]

Kohut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahdistelukohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2019 nuori kertoi häirinnästä Kokoomuksen varapuheenjohtaja Mari-Leena Talvitielle. Talvitie ohjasi ottamaan yhteyttä poliisiin tai häirintäyhdyshenkilöön.[27] Toukokuussa 2020 nettikeskustelussa muutkin kokoomusnuoret kertoivat samankaltaisista kokemuksista.[28] Kokoomuksen Helsingin piirin toiminnanjohtaja Hanna Hämäläinen keskusteli väitteistä Rydmanin kanssa, joka kiisti ne.[29] Nuori kertoi asiasta Nuorten Exit ry:n keskustelupalvelussa, joka välitti tiedon poliisille. Tapaus eteni Keskusrikospoliisin esiselvitykseen, jonka perusteella ei ollut aihetta rikostutkintaan.[28] Rydman kertoi Hämäläiselle poliisin selvittäneen yksityiselämäänsä liittyvää tapahtumaa, joka ei antanut aihetta rikostutkintaan ja selvityksen olleen salainen.[29]

Kesäkuussa 2022 Helsingin Sanomat julkaisi Keskusrikospoliisin selvityksestä artikkelin.[30] Artikkelista kokoomusjohdolle selvisi epäilyjen koskeneen useampia henkilöitä kuin mitä Rydman oli antanut ymmärtää ja, että esiselvitys olisi ollut saatavilla kesäkuusta 2020 alkaen.[31] Epäilyjen ja oleellisten asioiden kertomatta jättämisen vuoksi Rydman menetti puolueen ja eduskuntaryhmän luottamuksen.[32] Tämän seurauksena hän erosi eduskuntaryhmästä ja valiokuntapaikoiltaan lukuun ottamatta hallintovaliokunnan varajäsenyyttä.[33] Hän myös erosi kokoomuksen valtuustoryhmästä ja luottamustehtävistä Helsingissä.[34]

Rydmanin mukaan Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotut asiat eivät pitäneet paikkaansa ja hän jätti tutkintapyynnön Helsingin Sanomia ja osaa haastatelluista koskien. Tutkintapyynnön perusteella aloitettiin esitutkinta nimikkeinään törkeä kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.[35] Poliisi myös puhutti artikkelin perusteella kahta naista ja käynnisti toisen esitutkinnan täysi-ikäiseen henkilöön kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Tämän esitutkinnan perusteella ei ollut todennäköisiä syitä syyllisyyden tueksi.[36] Elokuussa Rydman toivoi paluuta kokoomuksen eduskuntaryhmään, mutta hänellä ei ollut luottamusta. Rydman perusti oman yhden hengen eduskuntaryhmän.[37] Joulukuussa hän pyysi paluuta uudestaan, mutta kokoomuksen kannalta tilanne ei ollut muuttunut.[38]

Tammikuussa 2023 Rydman erosi kokoomuksesta ja liittyi perussuomalaisiin.[39] Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran mukaan syyttämättäjättämispäätös ratkaisi Rydmanin pääsyn perussuomalaisiin.[40] Helmikuussa 2023 Rydman julkaisi kirjan Salaisuus jota ei ollut: poikkeusvuosien ja erään sepitteen lyhyt historia, jossa hän kertoi oman näkemyksensä tapahtumien kulusta. Oskari Onninen määritteli Ylioppilaslehdessä julkaistussa arviossaan kirjan autofiktioksi ja kuuluvan suomalaisen uhriutuvan minäkirjallisuuden kaanoniin Koko Hubaran ja Timo Hännikäisen väliin.[41] Keskusrikospoliisi teki kirjasta tutkintapyynnön sen selvittämiseksi, onko siinä salassa pidettäviä tietoja.[42] Poliisilaitos esitti syyttäjälle esitutkinnan tekemättä jättämistä, koska piti mahdollista oikeudenkäyntiä tai rangaistusta kohtuuttomina tai tarkoituksettomina ottaen huomioon jo tulleet muut seuraukset.[43] Keskeinen perustelu oli se, että nainen olisi itse kertonut asiasta aiemmin julkisuudessa, mutta nainen ei kuitenkaan ole koskaan julkisuudessa puhunut seksuaalirikoksesta. Syyttäjä Katri Veran hankki asiassa lisäselvityksiä saatuaan asiasta tiedon tiedotusvälineiden kautta.[44] Hän päätti jättää esitutkinnan tekemättä, mutta marraskuussa 2023 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe kumosi päätöksen ja määräsi poliisin suorittamaan asiassa esitutkinnan.[45]

Rasismikohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2023 heinäkuussa julkisuuteen ilmestyi Rydmanin vuonna 2016 lähettämiä yksityisviestejä kokoomuksen Amanda Blickille, joissa Rydman käyttää toistuvasti rasistista kieltä. Viestien lähettämisen aikaan Rydman oli 30-vuotias kansanedustaja. Viesteissä Rydman muun muassa rinnasti itsensä natseihin ja nimitteli ulkomaalaistaustaisia ihmisiä rasistisin sanankääntein. Yhdessä viestissä Blick kertoi Rydmanille, että jos hän saisi lapsen, hän haluaisi lapselle heprealaisen nimen, kuten Immanuel. Rydman vastaa tähän: ”Me natsit ei oikein tykätä semmoisista jutskujutuista.” Toisessa viestissä Rydman harmitteli sitä, että Saksa on päästänyt natsimonumenttinsa rapistumaan. Muihin ihmisiin kohdistuvissa rasistisissa viesteissä Rydman muun muassa nimitteli Lähi-idästä kotoisin olevia ”apinoiksi” ja ”aavikkoapinoiksi”. Rydman pohti ruskeiden silmiensä värin periytyvyyttä ja totesi: ”Vaikka lisääntyisin pikimustan Nigerian neekerin kanssa, niin lapsella olisi silti 26% chanssi saada vihreät silmät.”[46][47]

Rydmanin puheista uutisoitiin kansainvälisesti. Niistä uutisoi muun muassa yhdysvaltalainen Politico-lehti, kansainvälinen Euronews, saksalainen Süddeutsche Zeitung, ruotsalaiset Svenska Dagbladet, Expressen ja Aftonbladet, virolainen Postimees sekä espanjalainen El Diario.[48]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wille Rydman kuuluu Rydmanien sukuun. Rydmanin isä oli suomalaisen tiedevalistuksen vaikuttaja Jan Rydman. Wille Rydmanin isoisä on säveltäjä Kari Rydman.[49]

Teini-ikäiseksi asti Rydman suunnitteli itsekin ryhtyvänsä säveltäjäksi. Hän lauloi Cantores Minores -poikakuorossa ja opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikin teoriaa sekä Helsingin konservatoriossa teoriaa ja poikkihuilun soittoa.[50] Hän myös sävelsi klassista musiikkia.[51] Marraskuussa 2010 Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri esitti Rydmanin säveltämän Aino-sinfonian.[52]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Wille Rydman Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.12.2019.
  2. ↑ Hakahuhta, Ari: Wille Rydman liittyi perussuomalaisten eduskuntaryhmään Yle Uutiset. 12.1.2023. Viitattu 13.1.2023.
  3. ↑ Wille Rydman Eduskunta. Viitattu 22.6.2022.
  4. ↑ Rydman, Wille: Eroan kokoomuksen jäsenyydestä willerydman.fi. 2.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  5. ↑ a b Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 1.11.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 3.11.2012.
  6. ↑ Vaalit 2015, valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  7. ↑ a b Koskinen, Mika: Wille Rydman PS:n riveihin Iltalehti. 3.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  8. ↑ Aholuoto, Vilma: Wille Rydman nimitettiin elinkeinoministeriksi Helsingin Sanomat. 6.7.2023. Arkistoitu 6.7.2023. Viitattu 6.7.2023.
  9. ↑ Pikkanen, Antti: Wille Rydman. City, 2011, nro 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2012.
  10. ↑ http://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2015/eduskuntavaalit/?ehdokkaat_##vaalipallo
  11. ↑ Valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 23.4.2019.
  12. ↑ Kunnallisvaalit 2017, tulostiedot vaalit.yle.fi.
  13. ↑ Kunnallisvaalit 2021, Ylen tulospalvelu vaalit.yle.fi. Viitattu 7.8.2021.
  14. ↑ Muutokset eräiden yhtiöiden hallituksiin 2021 hel.fi. Arkistoitu 29.8.2022. Viitattu 4.9.2021.
  15. ↑ a b c d e Esittely: Wille Rydman willerydman.fi. Viitattu 3.1.2023.
  16. ↑ Helsingin uusi kaupunginvaltuusto järjestäytyi hel.fi.
  17. ↑ Organisaatio | Finnvera finnvera.fi. Viitattu 17.3.2023.
  18. ↑ Piirainen, Elli: Kokoomuksesta eronnut Wille Rydman liittyy perussuomalaisiin Yle uutiset. 3.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  19. ↑ Koko maa, valitut 15.5.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 6.7.2023.
  20. ↑ HS:n arvokartta näyttää, miten kansanedustajat sijoittuvat poliittiselle kentälle hs.fi. Arkistoitu 22.4.2015. Viitattu 26.8.2015.
  21. ↑ Konservatismista, uudistamisesta ja säilyttämisestä Willerydman.fi. 25.5.2010. Wille Rydman. Arkistoitu 19.1.2017. Viitattu 18.1.2017.
  22. ↑ Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen mtvuutiset.fi. Viitattu 7.8.2021.
  23. ↑ Junkkari, Marko: Stubb puolustaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta Helsingin Sanomat. 19.3.2010. Viitattu 2.1.2023.
  24. ↑ Rydman, Wille: Näkemyksiä willerydman.fi. Arkistoitu 3.10.2011. Viitattu 5.4.2012.
  25. ↑ Rydman, Wille: Markkinatalous valtiollisen dirlandaan sijaiskärsijänä willerydman.fi. 11.5.2010. Viitattu 2.1.2023.
  26. ↑ Kokoomusnuoret leikkaisi sosiaaliturvaa Kansan Uutiset. 24.3.2009. Viitattu 5.4.2012.
  27. ↑ Kokoomus pyytää poliisia arvioimaan Wille Rydmanin tapauksen uudelleen iltalehti.fi. Viitattu 2.5.2023.
  28. ↑ a b Kommentti: Kokoomus ohjaa huomiota Rydman-tapauksen rikosoikeudelliseen puoleen iltalehti.fi. Viitattu 2.5.2023.
  29. ↑ a b Kokoomuksessa epäilyjä Wille Rydmanin sumutuksesta iltalehti.fi. Viitattu 2.5.2023.
  30. ↑ Suonpää, Samuli & Teittinen, Paavo & Elo, Emil: Kokoomuksen salaisuus Helsingin Sanomat. 19.6.2022. Viitattu 19.6.2022.
  31. ↑ Kommentti: Kokoomus ohjaa huomiota Rydman-tapauksen rikosoikeudelliseen puoleen iltalehti.fi. Viitattu 2.5.2023.
  32. ↑ ”Asiallisen käytöksen rajat on ylitetty ja törkeällä tavalla” – Näin kokoomus kommentoi Wille Rydmanin tapausta Helsingin Sanomat. 21.6.2022. Arkistoitu 22.6.2022. Viitattu 2.5.2023.
  33. ↑ Wille Rydman jätti valiokuntapaikkansa Ilta-Sanomat. 22.6.2022. Viitattu 2.5.2023.
  34. ↑ Aaltonen, Joona & Rissanen, Milka: Wille Rydman eroaa Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmästä Helsingin Sanomat. 21.6.2022. Arkistoitu 21.6.2022. Viitattu 21.6.2022.
  35. ↑ Vainio, Olli: Poliisi aloitti esitutkinnan HS:n Wille Rydman -uutisesta Iltalehti. 19.8.2022. Viitattu 19.8.2022.
  36. ↑ Kari, Onni: KRP haluaa puhuttaa kahta HS:n Rydman-jutussa esiintynyttä naista Iltalehti. 22.6.2022. Viitattu 1.3.2023.
  37. ↑ Wille Rydman perustaa oman eduskuntaryhmän mtvuutiset.fi. 2.9.2022. Viitattu 4.1.2023.
  38. ↑ Kai Mykkänen kommentoi Rydmanin mahdollista pääsyä takaisin kokoomuksen ryhmään mtvuutiset.fi. 16.12.2022. Viitattu 4.1.2023.
  39. ↑ Kokoomuksesta eronnut Wille Rydman liittyy perussuomalaisiin Yle Uutiset. 3.1.2023. Viitattu 4.1.2023.
  40. ↑ Harju, Elli: Riikka Purra: Raiskaussyytteen nostamatta jättäminen ratkaisi Wille Rydmanin pääsyn PS:ään Iltalehti. 3.1.2023. Viitattu 31.1.2023.
  41. ↑ Oskari Onninen: Rakkaus niinku ylioppilaslehti.fi. 10.5.2023. Viitattu 12.5.2023.
  42. ↑ IL: Tutkintapyyntö Rydmanin kirjasta. (näköislehti) Helsingin Sanomat, 8.7.2023, s. A 7. Artikkelin verkkoversio.
  43. ↑ Poliisi ei tutki Wille Rydmanin paljastuskirjaa – "Oikeudenkäyntiä ja rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomina" Helsingin Uutiset. 21.7.2023. Viitattu 21.7.2023.
  44. ↑ Rami Mäkinen,Wille Rydmanin kirja ei johtanut poliisin esitutkintaan – nyt syyttäjä hankkii asiassa lisäselvityksiä Suomen Kuvalehti 31.7.2023, viitattu 1.8.2023
  45. ↑ Ristamäki, Juha: IL:n tiedot: Wille Rydmanin salassapitorikosepäily takaisin tutkintaan www.iltalehti.fi. Viitattu 7.11.2023.
  46. ↑ Politiikka | ”Leviää ja lisääntyy kuin somali”, ”oksettaa tää aavikkoapina” – Ministeri Wille Rydmanin vanhoista viesteistä paljastuu toistuvaa rasistista kielenkäyttöä Helsingin Sanomat. 27.7.2023. Arkistoitu 27.7.2023. Viitattu 30.7.2023.
  47. ↑ HS: Elinkeinoministeri Rydman kutsui viestissä Lähi-idän ihmisiä apinoiksi, toisessa kielot leviävät ja lisääntyvät kuin somalit Yle Uutiset. 27.7.2023. Viitattu 30.7.2023.
  48. ↑ Rydmanin uusi kohu nousi otsikoihin maailmalla – näin lehdet kirjoittavat Ilta-Sanomat. 28.7.2023. Viitattu 30.7.2023.
  49. ↑ Manninen, Kari: Kokoomusnuorten kärkeen Wille Rydman Savon Sanomat. 14.11.2009. Arkistoitu 17.11.2009. Viitattu 31.5.2010.
  50. ↑ Räsänen, Saija: Suomen konservatiivisin nuori Vihreä Lanka. 11.6.2010. Viitattu 5.4.2012.
  51. ↑ Pystynen, Venla: Säveltäjä Kari Rydman tukee politiikassa pojanpoikaansa, kansanedustaja Wille Rydmania Helsingin Sanomat, Kuukausiliite. Arkistoitu 16.2.2017.
  52. ↑ Tikka, Juha-Pekka: Kokoomusjohtaja sävelsi sinfonian (Tallenne sivusta sivustolla Archive.is) Verkkouutiset. 23.9.2010. Arkistoitu 3.11.2012. Viitattu 8.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Vilhelm Junnila 		Suomen elinkeinoministeri
2023– 		Seuraaja:
–
Perussuomalaisten kansanedustajat
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wille_Rydman&oldid=22261490”