Wille Rydman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wille Rydman
Wille Rydman vuonna 2014.
Wille Rydman vuonna 2014.
Kansanedustaja
22.4.2015–[1]
Ryhmä/puolue Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (2023–)[2]
Eduskuntaryhmä Wille Rydman (2022–2023)[3]
Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä (2015–2022)
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt2. tammikuuta 1986 (ikä 37)
Helsinki
Tiedot
Puolue Perussuomalaiset (2023–)
Muut puolueet Kansallinen Kokoomus (2002–2023)[4]
Koulutus valtiotieteiden maisteri (2008)[1]
Valiokunnat perustuslakivaliokunta (jäsen), hallintovaliokunta (varajäsen)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Wille-Werner Rydman (s. 2. tammikuuta 1986 Helsinki) on suomalainen perussuomalaisia edustava poliitikko, kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu. Rydman on toiminut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä kunnallisvaaleista 2012[5] ja kansanedustajana eduskuntavaaleista 2015[6] lähtien. Rydman edusti alun perin kokoomusta. Vuonna 2023 hän siirtyi perussuomalaisiin.[7]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rydman opiskeli Helsingin yliopistossa yleistä valtio-oppia ja on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Tutkinnon hän suoritti kahdessa vuodessa vuosina 2006–2008.[8]

Vuosina 2007–2009 Rydman toimi ensiksi Marja Tiuran ja sittemmin Sampsa Katajan eduskunta-avustajana. Kokoomusnuorten puheenjohtajana hän toimi kaksivuotiskauden 2010–2011. Vuodet 2012–2013 Rydman työskenteli koordinaattorina Libera-säätiössä ja vuonna 2014 konsulttina Innolink Group Oy:ssä. Syksyllä 2014 hän siirtyi kokoomuksen kansainvälisten asioiden sihteeriksi[1], missä tehtävässä hän toimi kansanedustajaksi valintaansa asti.

Rydman valittiin eduskuntaan toisella yrittämällä eduskuntavaaleissa 2015 4 524 äänellä ja jatkokaudelle eduskuntavaaleissa 2019 5 910 äänellä.[9][10] Hän on eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäsen ja hallintovaliokunnan varajäsen.[1] Helsingin kaupunginvaltuustoon Rydman valittiin vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 2 241 äänellä[5], uudelleen kunnallisvaaleissa 2017 3 467 äänellä[11] ja jälleen vuoden 2021 kunnallisvaaleissa 3 816 äänellä, mikä oli kolmanneksi eniten kokoomuksen listalla.[12]

Rydman on Finnvera Oyj:n hallintoneuvoston jäsen.[13] Rydman toimi Helsingin opetuslautakunnan jäsenenä vuodet 2009–2015, joista varapuheenjohtajana 2013–2015. Helsingin tarkastuslautakunnan puheenjohtajana hän toimi 2015–2017. Rydman oli Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnan puheenjohtaja vuosina 2013–2017, Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja vuosina 2015–2019 sekä Helen Oy:n (entinen Helsingin Energia) hallituksen varapuheenjohtaja[14] ja Helsingin kaupunginhallituksen jäsen vuosina 2017–2021.[15] Hän oli myös Pohjoismaiden investointipankin tarkastusvaliokunnan jäsen.

Tammikuussa 2023 Rydman erosi kokoomuksesta ja siirtyi perussuomalaisiin.[7] Rydmanin mukaan perussuomalaiset on vuodesta 2017 lähtien kehittynyt Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran aikana sellaiseen suuntaan, jota hänen on luontevaa kannattaa.[16]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rydman Helsingissä 2011.

Helsingin Sanomien vuonna 2015 teettämän selvityksen mukaan Rydman oli tuolloin eduskuntaan valituista kansanedustajista oikeistolaisin yhdessä Elina Valtosen kanssa.[17] Rydman on kuvannut itseään konservatiiviksi[18] tai liberaalikonservatiiviksi.[19]

Rydman on keskittynyt erityisesti ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikkaan. Hän on ollut julkisuudessa etenkin tiukkojen maahanmuuttonäkemystensä ja maahanmuuttoon liittyvien lieveilmiöiden vuoksi.[20] Rydmanin mukaan ”maahanmuuttopolitiikan pitää tapahtua vastaanottajamaan ehdoilla. Suomen eikä minkään muunkaan maan tule vastaanottaa enempää maahanmuuttajia kuin mitä se pystyy menestyksellisesti sopeuttamaan omaan yhteiskuntaansa – sen kieleen, tapoihin ja lakeihin. Hyvää tarkoittavat monikulttuurisuusprojektit ovat osoittautuneet vahingollisiksi sekä vastaanottajamaille että maahanmuuttajille itselleen, kun sopeutuminen uuteen kotimaahan on niiden myötä hidastunut.”[21]

Talouspolitiikassa Rydman on arvostellut poliitikkoja siitä, että nämä syyttävät markkinataloutta omista virheistään.[22] Valtion velkaantumista hän on arvostellut voimakkaasti. Suomen valtion alkaessa uudelleen velkaantua vuonna 2009 Rydman vaati menojen leikkaamista velkaantumisen sijaan. Rydmanin mukaan velkarahalla eläminen on nykyisen hyvinvoinnin maksattamista tulevien sukupolvien työllä ja paras puolustus hyvinvoinnille on ensisijaisesti kilpailukyvystä huolehtiminen.[23]

Ahdistelukohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat julkaisi 19. kesäkuuta 2022 artikkelin, jossa lehti kertoi keskusrikospoliisin vuonna 2020 selvittäneen nettivinkin pohjalta, oliko Rydman ahdistellut alaikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia. Poliisin esiselvityksessä haastatellut kertoivat Rydmanin tyrkyttäneen alkoholia, esittäneen seksuaalissävytteisiä kommentteja sekä kosketelleen ei-toivotusti. Keskusrikospoliisi ei tuolloin aloittanut esitutkintaa, koska yhdenkään puhutetun henkilön kertomuksen perusteella ei ollut syytä epäillä rikosta.[24][25][26] Artikkelissa korostettiin, ettei Rydmanin väitetä syyllistyneen rikoksiin, vaan kyseen olevan siitä, millainen käytös on hyväksyttävää merkittävältä poliittiselta vallankäyttäjältä.[27] Rydman kiisti toimineensa epäasiallisesti, piti artikkelissa luotua kertomusta valheellisena ja katsoi artikkelin sisältävän lukuisia vääriä väitteitä. Rydman jätti poliisille Helsingin Sanomia ja osaa sen haastattelemia henkilöitä koskevan tutkintapyynnön.[28][29][30]

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ja puoluesihteeri Kristiina Kokko sanoivat pitävänsä Rydmaniin kohdistuvia väitteitä erittäin vakavina.[31] Mykkäsen mukaan Rydman oli jättänyt kertomatta olennaisia asioita puoluesihteeri Kokon puhuttaessa häntä asiasta aikaisemmin.[32] Asiasta nousseen kohun ja epäluottamuksen vuoksi Rydman erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä toistaiseksi.[33] Hän menetti paikkansa eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.[34] Hallintovaliokunnan varajäsenyyden Rydman sai pitää. Muuten hänelle ei olisi työjärjestyksen mukaan voinut maksaa kansanedustajalle kuuluvaa palkkiota.[35] Rydman luopui luottamustehtävistään Helsingin kaupungilla sekä jäsenyydestään kokoomuksen valtuustoryhmässä.[36]

Heinäkuussa 2022 keskusrikospoliisi aloitti saamiensa uusien tietojen perusteella esitutkinnan epäillystä täysi-ikäiseen vuonna 2015 kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Esitutkinnan perusteella tässä ei ollut syytä epäillä rikosta.[37] Elokuussa 2022 poliisi ilmoitti myös tehneensä Helsingin Sanomien uutisoinnista esiselvityksen ja päättäneensä esitutkinnan aloittamisesta. Nimikkeinä Rydmanin tekemässä tutkintapyynnössä ovat törkeä kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.[38]

Elokuussa Rydman toivoi myös, että voisi palata kokoomuksen eduskuntaryhmään. Hänellä ei kuitenkaan ollut eduskuntaryhmän luottamusta paluuseen ja Rydman perusti oman yhden hengen eduskuntaryhmänsä.[39] Joulukuussa 2022 valmistuneessa KRP:n esitutkinnan syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen Rydman toivoi uudestaan paluuta kokoomuksen eduskuntaryhmään.[40] Puheenjohtaja Mykkäsen vastauksen mukaan he palaavat asiaan, jos kokonaisharkinta asiassa muuttuu.[41] Tammikuun 2023 alussa Rydman ilmoitti blogissaan eronneensa kokoomuksesta, liittyvänsä perussuomalaisiin ja osallistuvansa kevään eduskuntavaaleihin heidän listaltaan.[42]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wille Rydman kuuluu Rydmanien sivistyssukuun. Rydmanin isä oli suomalaisen tiedevalistuksen vaikuttaja Jan Rydman. Wille Rydmanin isoisä on säveltäjä Kari Rydman.[43] Samaan sukuun kuuluuvat muun muassa kauppaneuvos Walter Rydman, valtiopäivämies Victor Magnus Rydman ja ministeri Heikki Ritavuori.[44]

Teini-ikäiseksi asti Rydman suunnitteli itsekin ryhtyvänsä säveltäjäksi. Hän lauloi Cantores Minores -poikakuorossa ja opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikin teoriaa sekä Helsingin konservatoriossa teoriaa ja poikkihuilun soittoa.[45] Hän myös sävelsi klassista musiikkia.[46] Marraskuussa 2010 Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri esitti Rydmanin säveltämän Aino-sinfonian.[47]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rydman, Wille: Unelmasta painajaiseksi? – Kuinka hyvinvointivaltio syö itse itsensä. Polemia-sarja nro 90. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS), 2013. ISBN 978-952-5801-83-5. Teoksen verkkoversio (PDF).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wille Rydman. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.12.2019.
  2. Hakahuhta, Ari: Wille Rydman liittyi perussuomalaisten eduskuntaryhmään Yle Uutiset. 12.1.2023. Viitattu 13.1.2023.
  3. Wille Rydman Eduskunta. Viitattu 22.6.2022.
  4. Rydman, Wille: Eroan kokoomuksen jäsenyydestä willerydman.fi. 2.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  5. a b Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 1.11.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 3.11.2012.
  6. Vaalit 2015, valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  7. a b Koskinen, Mika: Wille Rydman PS:n riveihin Iltalehti. 3.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  8. Pikkanen, Antti: Wille Rydman. City, 2011, nro 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2012.
  9. http://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2015/eduskuntavaalit/?ehdokkaat_##vaalipallo
  10. Valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 23.4.2019.
  11. Kunnallisvaalit 2017, tulostiedot vaalit.yle.fi.
  12. Kunnallisvaalit 2021, Ylen tulospalvelu vaalit.yle.fi. Viitattu 7.8.2021.
  13. Organisaatio | Finnvera www.finnvera.fi. Viitattu 29.8.2022.
  14. Muutokset eräiden yhtiöiden hallituksiin 2021 hel.fi. Arkistoitu 29.8.2022. Viitattu 4.9.2021.
  15. Esittely: Wille Rydman willerydman.fi. Viitattu 3.1.2023.
  16. Piirainen, Elli: Kokoomuksesta eronnut Wille Rydman liittyy perussuomalaisiin Yle uutiset. 3.1.2023. Viitattu 3.1.2023.
  17. HS:n arvokartta näyttää, miten kansanedustajat sijoittuvat poliittiselle kentälle hs.fi. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 26.8.2015.
  18. Konservatismista, uudistamisesta ja säilyttämisestä Willerydman.fi. 25.5.2010. Wille Rydman. Arkistoitu 19.1.2017. Viitattu 18.1.2017.
  19. Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen mtvuutiset.fi. Viitattu 7.8.2021.
  20. Junkkari, Marko: Stubb puolustaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta Helsingin Sanomat. 19.3.2010. Viitattu 2.1.2023.
  21. Rydman, Wille: Näkemyksiä willerydman.fi. Arkistoitu 3.10.2011. Viitattu 5.4.2012.
  22. Rydman, Wille: Markkinatalous valtiollisen dirlandaan sijaiskärsijänä willerydman.fi. 11.5.2010. Viitattu 2.1.2023.
  23. Kokoomusnuoret leikkaisi sosiaaliturvaa Kansan Uutiset. 24.3.2009. Viitattu 5.4.2012.
  24. Suonpää, Samuli & Teittinen, Paavo & Elo, Emil: Kokoomuksen salaisuus Helsingin Sanomat. 19.6.2022. Viitattu 19.6.2022.
  25. Poliisin esiselvitys: Näin Rydman puhui 14-vuotiaille seksikkyydestä ja ”kuumuudesta” Iltalehti. Viitattu 21.6.2022.
  26. Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja: "Uskon näitä naisia" – näin kokoomuslaiset kommentoivat Wille Rydmanin tapausta Yle Uutiset. 20.6.2022. Viitattu 21.6.2022.
  27. Airasvirta, Elisa: Wille Rydman jättää Helsingin Sanomien jutusta tutkinta­pyynnön Ilta-Sanomat. 29.6.2022. Viitattu 29.6.2022.
  28. Huuskonen, Sirpa: Wille Rydman reagoi Twitterissä HS:n juttuun: ”Tulen erittäin todennäköisesti tekemään rikosilmoituksen” Helsingin Sanomat. 19.6.2022. Viitattu 19.6.2022.
  29. Wille Rydman jätti tutkintapyynnön HS:n artikkelista Yle Uutiset. 11.7.2022. Viitattu 13.7.2022.
  30. Wille Rydman jättää tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta Helsingin Sanomia vastaan Yle Uutiset. 8.7.2022. Viitattu 16.7.2022.
  31. Päivi Happonen ja Veikko Eromäki: Näin kokoomusjohto kommentoi Wille Rydmaniin kohdistuvia väitteitä: ”Itsekin nuoren tytön isänä tuntuu todella pahalta” 19.6.2022. Yle Uutiset.
  32. Suvi Hautanen, Sara Sairanen: Kai Mykkänen: Rydman menetti luottamuksen jättämällä asioita kertomatta Ilta-Sanomat. 21.6.2022. Viitattu 4.1.2023.
  33. Wille Rydman eroaa kokoomuksen eduskuntaryhmästä toistaiseksi Yle Uutiset. 21.12.2022. Viitattu 21.6.2022.
  34. Kokoomuksen kansanedustajien kokous Rydmanin tapauksesta päättyi Helsingin Sanomat. 21.12.2022. Viitattu 21.6.2022.
  35. Rinne, Mika: Ahdistelukohun keskellä oleva Wille Rydman vapautettiin valiokuntapaikoilta Iltalehti. Viitattu 29.8.2022.
  36. Aaltonen, Joona & Rissanen, Milka: Wille Rydman eroaa Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmästä Helsingin Sanomat. 21.6.2022. Viitattu 21.6.2022.
  37. Keskusrikospoliisi epäilee Wille Rydmania seksuaalirikoksesta – Rydman kiistää Yle Uutiset. 15.7.2022. Viitattu 28.7.2022.
  38. Vainio, Olli: Poliisi aloitti esitutkinnan HS:n Wille Rydman -uutisesta Iltalehti. 19.8.2022. Viitattu 19.8.2022.
  39. Wille Rydman perustaa oman eduskuntaryhmän: "Minulle hyvin epämieluisa järjestely" mtvuutiset.fi. 2.9.2022. Viitattu 4.1.2023.
  40. Wille Rydman haluaa takaisin kokoomuksen eduskuntaryhmään Ilta-Sanomat. 21.8.2022. Viitattu 4.1.2023.
  41. Kai Mykkänen kommentoi Rydmanin mahdollista pääsyä takaisin kokoomuksen ryhmään: "Palaamme, jos kokonaisharkinta muuttuu" mtvuutiset.fi. 16.12.2022. Viitattu 4.1.2023.
  42. Kokoomuksesta eronnut Wille Rydman liittyy perussuomalaisiin Yle Uutiset. 3.1.2023. Viitattu 4.1.2023.
  43. Manninen, Kari: Kokoomusnuorten kärkeen Wille Rydman Savon Sanomat. 14.11.2009. Arkistoitu 17.11.2009. Viitattu 31.5.2010.
  44. Kansakunnan kohtalonhetket ja Rydmanit, s. 18–21. Vapaussodan perintö 2/2014. (PDF)
  45. Räsänen, Saija: Suomen konservatiivisin nuori Vihreä Lanka. 11.6.2010. Viitattu 5.4.2012.
  46. Pystynen, Venla: Säveltäjä Kari Rydman tukee politiikassa pojanpoikaansa, kansanedustaja Wille Rydmania Helsingin Sanomat, Kuukausiliite.
  47. Tikka, Juha-Pekka: Kokoomusjohtaja sävelsi sinfonian (Tallenne sivusta sivustolla Archive.is) Verkkouutiset. 23.9.2010. Arkistoitu 3.11.2012. Viitattu 8.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]