Jarmo Lindberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jarmo Lindberg
Lindberg vuonna 2018
Lindberg vuonna 2018
Henkilötiedot
Muut nimet "Charles"
Syntynyt10. kesäkuuta 1959 (ikä 63)
Oulu
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kenraali
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi
Palvelusvuodet 1979–2019
Komentajuudet Satakunnan Lennoston hävittäjälaivue
1995–1999
Lapin Lennosto
2005
Suomen ilmavoimat
2008–2012
Suomen puolustusvoimat 2014–2019
Sotilasarvo Finland-AirForce-OF-9.svg kenraali
Kunniamerkit SVR SR
Legion of Merit

Jarmo Ilmari Lindberg (s. 10. kesäkuuta 1959 Oulu)[1] on suomalainen kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja vuosilta 2014–2019.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindberg valmistui ylioppilaaksi Kuusaan lukiosta vuonna 1978. Hänen ensikosketuksensa ilmailuun tapahtui 12-vuotiaana lennokkien parissa. Vuonna 1974 Lindberg suoritti purjelentokurssin Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistyksen (KILY) Selänpään lentokentällä[2] jo lukioaikana ja vuonna 1976 moottorilentokurssin Utissa. Varusmiespalveluksen Lindberg suoritti Lentosotakoulussa Kauhavalla.[3]

Lindberg kävi lentokadettikoulun 1979–1982 ja oli Karjalan lennoston lentoupseeri 1982–1989 ja lentueen päällikkö 1989–1991.[4] Hän suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon Maanpuolustuskorkeakoulussa vuonna 1993.[5] Vuosina 1993–1994 Lindberg oli lentokoulutuspäällikkö Ilmavoimien esikunnassa. Vuosina 1995–1999 hän oli hävittäjälaivueen komentaja Satakunnan lennostossa. Vuosina 1999–2000 Lindberg oli valmiuspäällikkö ja vuosina 2001–2003 operaatiopäällikkö Ilmavoimien esikunnassa.[4]

Vuonna 2004 Lindberg oli Pääesikunnan operaatio-osaston apulaisosastopäällikkö ja vuonna 2005 hän toimi Lapin lennostossa lennoston komentajana.[4] Hän nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005.[3] Vuosina 2005–2008 hän työskenteli Pääesikunnassa valmiuspäällikkönä. Vuodet 2008–2012 hän oli ilmavoimien komentaja ja sitten 2012–2014 Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö.[4]

Lindberg on taustaltaan hävittäjälentäjä. Lempinimen Charles hän sai 1970-luvulla Charles Lindberghin mukaan.[6] Hän teki muun muassa nelivuotisen MiG-21-esittelylentäjäkauden ja kävi Hornet-koulutuksen Yhdysvalloissa.[3] Lindberg lensi lentäjän uransa aikana ilmavoimissa kaikkiaan 2 900 tuntia, josta pääosan MiG-21 ja F/A-18 Hornet -hävittäjillä.[2] Ilmavoimien komentajana hän kannatti ilmavoimien tiivistä kansainvälistä kanssakäymistä ja piti toistuvia kutsuja kansainvälisiin harjoituksiin hyvänä merkkinä.[3]

[4] Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle.[7] Hän aloitti tehtävässä 1. elokuuta 2014. Lindberg on ensimmäinen puolustusvoimien komentaja, jolla on hävittäjälentäjätausta. Hän toimi tehtävässä elokuuhun 2019 saakka, jolloin siirtyi reserviin.[8]

Konsulttina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan puolen vuoden karenssista Lindberg siirtyi Lockheed Martinin, yhden Suomen hävittäjäkaupan ehdokkaan, konsultiksi. Siirtyminen herätti keskustelua siitä, vaarantuuko kauppa, kun suomalainen huippuasiantuntija siirtyy lobbaajaksi. Puolustusministeri Antti Kaikkonen keskusteli asiasta presidentti Sauli Niinistön kanssa ja ilmoitti sen jälkeen, etteivät konsultit enää osallistu tapaamisiin.[9][10] Puolustusministeriön selvityksen mukaan Lindberg rikkoi karenssisopimuksen ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sopimusehtoa. Sen jälkeen Lockheed-Martin sanoi irti sopimuksensa Lindbergin Suomalainen kenraalikonsultointi Oy:n kanssa.[11]

Ylennykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • luutnantti 1982
  • yliluutnantti 1984
  • kapteeni 1987
  • majuri 1992
  • everstiluutnantti 1995
  • eversti 2001
  • prikaatikenraali 2005
  • kenraalimajuri 2008
  • kenraaliluutnantti 2011[5]
  • kenraali 2014[4]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindbergin perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme tytärtä.[3] Lindbergille on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun suurristi, sotilasansiomitali sekä vapaudenristi.[4] Hänet kutsuttiin Suomen Ilmailuliiton kunniajäseneksi maaliskuussa 2015.[12] Turun yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvonimen 2015.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 492. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b Esko, Heikkinen: Harrastus auttoi huipulle. Ilmailu, 2015, 78. vsk, nro 1/2015, s. 26–29. Suomen Ilmailuliitto ry. ISSN 0019-252X.
  3. a b c d e Karjalainen, Hannu: Nopeasti ja korkealle. Savon Sanomat, 9.6.2009, s. 22.
  4. a b c d e f g Jarmo Lindbergin Curriculum Vitae (Arkistoitu sivu) Puolustusvoimat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 20.2.2022.
  5. a b Perttula, Pentti: Ilmavoimien komentaja vaihtuu. Siivet, 2012, 27. vsk, nro 2, s. 8. Apali Oy.
  6. Huhtanen, Jarmo: Kahden Machin kenraali. Helsingin Sanomat, 6.12.2011, s. A 9. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin lyhennetty verkkoversio Viitattu 16.12.2014.
  7. Kenraali Jarmo Lindbergistä puolustusvoimien komentaja yle.fi. 5.3.2014. Yle. Viitattu 16.12.2014.
  8. Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg siirtyy reserviin elokuussa 2019 Lentoposti.fi. 21.1.2019. Viitattu 20.2.2022.
  9. Niilola, Merja: Korruption ja etiikan tutkija Ari Salminen ex-komentajan Lindbergin loikasta hävittäjälobbariksi: "Täytyy suhtautua erittäin vakavasti" Yle Uutiset. 17.4.2020. Viitattu 17.4.2020.
  10. Sundman, Robert: Puolustusministeri Kaikkonen: Ulkopuolisten konsulttien käyttö hävittäjähankinnoissa päättyy Yle Uutiset. 17.4.2020. Viitattu 17.4.2020.
  11. Stenroos, Maria & Konttinen, Matti: Lockheed Martin on irtisanonut sopimuksensa ex-komentaja Jarmo Lindbergin kanssa Yle Uutiset. 23.4.2020. Viitattu 20.2.2022.
  12. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg kutsuttiin Ilmailuliiton kunniajäseneksi Lentoposti.fi. 22.3.2015. Viitattu 20.2.2022.
  13. Hyytiäinen, Erja: Turun yliopisto promovoi 12 kunniatohtoria 22.1.2015. Turun yliopisto. Viitattu 20.2.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]