Mai Kivelä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mai Kivelä
Mai Kivelä vuonna 2014.
Mai Kivelä vuonna 2014.
Kansanedustaja
2019–[1]
Ryhmä/puolue Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 20. joulukuuta 1982 (ikä 37)
Helsinki
Tiedot
Puolue Vasemmistoliitto
Koulutus M.Sc. (Environment and Development) (2012), Yhteisöpedagogi (AMK) (2007)[1]
Aiheesta muualla
Kotisivu

Mai Kivelä (s. 20. joulukuuta 1982 Helsinki)[1] on suomalainen kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, kansalaisaktivisti ja feministi.[2]

Kivelä oli Vasemmistonuorten pääsihteeri ja Animalian toiminnanjohtaja 2013–2015.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivelä liittyi Greenpeacen jäseneksi 9-vuotiaana.[2] Hän on työskennellyt muun muassa järjestön vapaaehtoiskoordinaattorina (2008–2013)[1] ja pohjoismaisen vapaaehtoisyksikön tiiminvetäjän sijaisena sekä ollut aktiivisesti mukana mielenosoituksissa.[3][4]

Kivelä on työskennellyt useita vuosia eri järjestöissä ja ollut muun muassa Kemianliitossa (nyk. Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM) harjoittelijana työmarkkinatiedotuksessa sekä Kepassa harjoittelijana kansainvälisyyskasvatusohjelmassa. Kivelä on luottamustehtävissä vasemmistoliiton ympäristötyöryhmässä, Kallion Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja vuodesta 2015 alkaen sekä Suomen YK-liiton hallituksen jäsen.[2]

Kivelä valmistui yhteisöpedagogiksi Humanistisesta ammattikorkeakoulusta vuonna 2007 ja maisteriksi Environment and Development -ohjelmasta King’s College Londonista vuonna 2012.[1] Hän on opiskellut myös sosiologiaa Tampereen yliopistossa.[2] Kivelän lopputyöt käsittelivät globaalikasvatusta ja kansainvälisen kaupan ja vesivarantojen suhdetta ruokaturvaan.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2015 Helsinki 4683 [5] ei valittu
2019 Helsinki 6772 [6] valittu

Kivelä oli vasemmistoliiton ehdokas vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[7] Hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2017 kuntavaaleissa 3354 äänellä.[8]¨

Kivelä vaittiin eduskuntaan vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.[9][10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivelä asuu perheensä kanssa Arabianrannassa. Hänellä on kaksi lasta.[2][11]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivelä, Mai & Summa, Terhi & Tuominen, Kaisa: Elämysrata, arvojana, murreslogan: 100 + 1 kikkaa ja niksiä järjestöjen viestien esiintuomiseksi yleisötapahtumissa. Helsinki: Kepa, 2009. ISBN 978-952-200-101-6.
  • Mulligan, Mark & Keulertz, Martin & Pandeya, Bhopal & Kivela, Maï & Rodrigues, Lineu et al.: Uncertainty is the Key Challenge for Agricultural Water Resources Management under Climate Change in the BRICS. Impact of Climate Change on Water Resources in Agriculture, 24.7.2015. CRC Press, Taylor & Francis.  ISBN 978-1-4987-0617-9 (englanniksi)
  • Kivelä, Mai & Lahtinen, Veikka & Uotila, Laura: Uusi eläinlaki. Helsinki: Into. ISBN 978-952-264-758-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Mai Kivelä Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.2.2020.
  2. a b c d e Mai Mai Kivelän kotisivut. Viitattu 7.10.2015.
  3. Rastenberg, Patrik: Greenpeacen aktivisti Mai Kivelä Greenpeace.org. 18.4.2006. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 24.11.2014.
  4. Greenpeace Finland: Greenpeacen aktivistit nousevat Happy Ranger -alukselle YouTube. 18.11.2009. Viitattu 24.11.2014.
  5. Vaalitulos – Helsingin vaalipiiri Vaalit. Sivu päivitetty 2.6.2017. Viitattu 13.8.2016.
  6. Eduskuntavaaleissa 2019 valitut kansanedustajat 15.4.2019 / päivitetty 16.4.2019. Eduskunta. Viitattu 13.5.2020.
  7. Eduskuntavaalit 2015: Ehdokasehdokkaiden esittely Helsingin Vasemmistoliitto ry. Viitattu 7.10.2015.
  8. Valitut – Helsinki 13.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 14.4.2017.
  9. Helsingin Vasemmiston eduskuntavaaliehdokkaat 2019 15.3.2019. Helsingin Vasemmistoliitto. Viitattu 13.5.2020.
  10. Salminen, Reeta: Helsingisä vihreät kiilasi suurimmaksi puolueeksi – Perussuomalaisten Halla-aho äänikuningas Yle Uutiset. 15.4.2019. Viitattu 16.4.2019.
  11. Löytökoski, Sanna-Mari: Vihreästi vasemmalta. Kuohu, 2014, nro 3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]