Minja Koskela

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Minja Koskela (s. 1987[1]) on suomalainen kirjailija, kaupunginvaltuutettu, musiikin tohtori, bloggaaja, musiikinopettaja ja muusikko, joka on osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun muun muassa tasa-arvosta ja vihapuheesta.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskela on työskennellyt viisi vuotta musiikinopettajana.[3] Koskela kirjoitti Lily-blogiyhteisön alla Bluestocking-nimistä blogia.[4] Hän aloitti blogin kirjoittamisen syyskuussa 2015 ja julkaisi toistaiseksi viimeisen blogipostauksensa tasan neljä vuotta myöhemmin, 27. syyskuuta 2019.[5]

Koskelalta on ilmestynyt tietokirja Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019).[6] Kirja käsittelee muun muassa intersektionaalista feminismiä, neljännen aallon feminismiä, äitimyyttiä, sukupuolen moninaisuutta, populaarikulttuuria ja vihapuhetta.[7] Tulva-lehden arvostelun mukaan kirja on hyvä ja kiinnostava perusteos siihen, mitä feminismissä juuri nyt tapahtuu.[8] Skeptikko-lehden mukaan kirja sisältää kyseenalaisia väitteitä ilmiöistä, jotka ovat selitettävissä biologialla.[9]

Vuonna 2020 kustantamo S&S julkaisi Koskelan ja Elina Tuomen tietokirjan Toisin tehty — keskusteluja koulusta, jossa pohditaan muun muassa sitä, miten koulusta voisi tehdä yhä tasa-arvoisemman.[10] Suomen Kuvalehdessä julkaistun arvion mukaan teos on ”harmillisen hajanainen”, mutta arvion kirjoittanut toimittaja kehuu kuitenkin Koskelan tekstin sujuvuutta.[11]

Vuonna 2021 Koskelalta julkaistiin Kustannusyhtiö Inton alla teos nimeltä Äidiksi tuleminen, joka käsittelee keskenmenoa, raskautta ja äitiyttä.[12]

Musiikinopettajana toimimisen ja esikoiskirjansa julkaisun jälkeen, syksyllä 2019, Koskela siirtyi työskentelemään vasemmistoliiton poliittisena asiantuntijana.[3] Hän oli ehdolla vuoden 2021 kuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana Helsingissä ja keräsi yhteensä 5 600 ääntä.[13] Marraskuussa 2021 Koskela valittiin Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtajaksi.[14]

Koskela on väitellyt musiikin tohtoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta. Hänen väitöskirjansa käsitteli populaarimusiikkikasvatuksen demokratiaa. Lisäksi hän on suorittanut maisterintutkinnot musiikkikasvatuksesta ja yhteiskuntatieteistä.[1]

Koskela on myös muusikko, hän on soittanut viulua ja pianoa Lahden konservatoriossa ja toiminut laulajana Team Play -yhtyeessä vuodesta 2012 lähtien. Yhtye on julkaissut vuonna 2020 levy-yhtiö Solitille albumin Wishes and Desires.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskelan sisko on Temptation Island Suomi -ohjelman neljännelle ja viidennelle kaudelle osallistunut Meiju Koskela.[15] Hänen lisäkseen Koskelalla on kaksi muuta sisarta.[15] Koskelalla on puolisonsa kanssa yksi lapsi.[12]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskela, Minja: Ennen kaikkea feministi. Hämeenlinna: Karisto, 2019. ISBN 978-951-23-6591-3.
  • Koskela, Minja & Tuomi, Elina: Toisin tehty — keskusteluja koulusta. Kustantamo S&S, 2020. ISBN 978-951-52-5096-4.
  • Koskela, Minja: Äidiksi tuleminen. Into Kustannus, 2021. ISBN 978-952-35-1661-8.
  • Koskela, Minja: Democracy through pop? Thinking with intersectionality in Popular Music Education in Finnish schools. Väitöskirja. Helsinki: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2022. ISBN 978-952-329-265-9. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Musiikki | Kun Minja Koskela meni opiskelemaan musiikkia Sibelius-Akatemiaan, hän tunsi itsensä huijariksi: Näin hän kehittäisi suomalaista musiikinopetusta Helsingin Sanomat. 26.7.2022. Viitattu 11.1.2023.
  2. ↑ Miksi feminismin pitää olla niin riitaista ja vaikeaa? Elämme tuskaista vaihetta, sanoo Minja Koskela, joka on mielellään tiukkapipoinen feministi Helsingin Sanomat. 30.11.2017. Viitattu 26.4.2019.
  3. ↑ a b Vasemmistoliiton poliittinen asiantuntija Minja Koskela kaipaa lisää luokkapuhetta: ”Eiväthän luokat ole kadonneet mihinkään” Kansan Uutiset. 22.2.2020. Viitattu 7.3.2020.
  4. ↑ Koskela, Minja: Bluestocking | Lily Bluestocking. Viitattu 26.4.2019.
  5. ↑ Koskela, Minja: Bluestockingin viimeinen postaus | Lily Bluestocking. 27.9.2019. Viitattu 7.3.2021.
  6. ↑ Koskela, Minja Karisto. Viitattu 26.4.2019.
  7. ↑ Ennen kaikkea feministi Karisto. Viitattu 26.4.2019. en
  8. ↑ Virpi Salmi: Patriarkaatti melkein maistuu. Tulva, 2/2019. Naisasialiitto Unioni.
  9. ↑ Tammisalo, Osmo: ”Olen lakannut googlaamasta nimeäni” ja muita feministisiä huolia. Skeptikko, 3/2019, s. 32–37. Skepsis ry. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 11.1.2023. Arkistoitu 16.2.2020.
  10. ↑ Toisin tehty — keskusteluja koulusta Kustantamo S&S. Viitattu 7.3.2021.
  11. ↑ Hosseini, Silvia: Nykykoulun kipupisteitä. Arvio: Uutuuskirja tarjoaa punnittuja mutta ristiriitaisia näkökulmia opettajan arkeen Suomen Kuvalehti. 11.12.2020. Viitattu 7.3.2021.
  12. ↑ a b Oksanen, Emmi: Minja Koskela, äitiys ja keskenmeno Iltalehti. 29.8.2021. Viitattu 2.9.2021.
  13. ↑ Karhu, Otso: Näin Minja Koskela voitti somevaalit ja tavoitti huolestuneen kulttuuriväen: "Häkellyttävän upea tulos" Yle. 14.6.2021. Viitattu 15.6.2021.
  14. ↑ Minja Koskela Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtajaksi | Suomen musiikkioppilaitosten liitto www.sttinfo.fi. Viitattu 21.4.2022.
  15. ↑ a b Harju, Elli: Kaksi feministiä Iltalehti. 28.2.2021. Viitattu 7.3.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Minja_Koskela&oldid=21182418”