Timo Harakka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Timo Harakka
Timo Harakka Turun kirjamessuilla 2009
Timo Harakka Turun kirjamessuilla 2009
Syntynyt 31. joulukuuta 1962 (ikä 54)
Helsinki
Puolue SDP
Asema kansanedustaja (2015–)
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki
Puoliso Anu Laitila
Kotisivu www.timoharakka.fi

Timo Olavi Harakka[1] (s. 31. joulukuuta 1962 Helsinki)[2] on toimittaja, tv-tuottaja, kirjailija ja SDP:n kansanedustaja.

Harakka tuli tunnetuksi Ylellä esitetyn Musta laatikko -keskusteluohjelman vetäjänä vuosina 1997–2000.[3] Myöhemmin hän isännöi ja tuotti Pressiklubia (2005–2007)[3] Yle TV2 -kanavalla ja on toiminut A-studion kolumnistina. Hän on kirjoittanut kolumneja myös lukuisiin lehtiin, kuten Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen, Ilta-Sanomiin, Suomen Kuvalehteen ja Talouselämään. Hänen reportaasejaan on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Imagessa vuonna 1994 julkaistu EU-reportaasi "Spagettivatikaani" voitti Long Play -verkkolehden Pienen journalistipalkinnon 2015.[4]

Harakka veti Anna Kortelaisen kanssa 10 kirjaa -ohjelmasarjaa Yle TV1:ssä kesäisin vuosina 2007 ja 2011–2013.[3] 10 kirjaa rahasta voitti vuonna 2011 Kultaisen Venlan vuoden parhaana keskusteluohjelmana.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harakka valmistui ylioppilaaksi vuonna 1981.[1] Hän aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa vuonna 1985, mutta sai sieltä potkut hajotettuaan opiskelijatovereidensa kanssa koulun kalustoa yli 20 000 markan edestä ja saatuaan siitä ehdollisen vankeustuomion oikeudessa.[6] Hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi (dramaturgia) vuonna 2005. Harakka tekee sosiologian väitöskirjaa Tampereen yliopistoon.[7]

Toimittajana Harakka aloitti vuonna 1978 Sisä-Suomen Lehdessä. Hän työskenteli Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1982–1983, Ylioppilaslehden toimitussihteerinä 1983–1985 ja Vihreän Langan päätoimittajana 1990–1994. Harakka erotettiin päätoimittajan paikalta 1994.[8]

Harakka oli vuodesta 1997 Yleisradion television ajankohtaistoimituksen toimittaja ja tuottaja.[1] Vuonna 1998 hänelle myönnettiin parhaan television keskusteluohjelman Telvis-palkinto. Ohjelmasarjojen lisäksi hän on tehnyt globalisaatiosta kertovan dokumenttielokuvan Rahan jäljillä (2005),[9] joka on esitetty useissa Euroopan maissa sekä muun muassa Brasiliassa, Jordaniassa ja Taiwanissa. Hän käsittelee maailmantalouden kriisiä myös kirjassaan Luoton loppu (2009). Maaliskuussa 2014 Harakalta ilmestyi eurokriisiä analysoiva kirja Suuri kiristys. Teos nimettiin lokakuussa 2014 Kanava-tietokirjapalkintoehdokkaaksi, ja raati piti sitä "vuoden parhaana talouskirjana ja vuoden parhaana Eurooppa-kirjana".[10]

Harakan ja Antti Karumon käsikirjoittama televisioelokuva Pääministeri esitettiin Yle TV1:ssä lokakuussa 2009. Käsikirjoitus oli Venla-palkintoehdokkaana. Sama pari on kirjoittanut Björn Wahlroosista näytelmän Kungen, joka sai ensi-iltansa helsinkiläisessä Lilla Teaternissa keväällä 2013.[11]

Vuonna 2011 Harakka lähti osakkaaksi uuteen ilmaisjakelulehteen Äänekosken Kaupunkisanomiin (ÄKS). Hän luopui lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtajan tehtävistä lokakuussa 2013 asettuessaan europarlamenttiehdokkaaksi.lähde?

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harakka oli vihreiden sitoutumattomana ehdokkaana toista kertaa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä ja sai 1 361 ääntä.[12]

Sdp:hen Harakka liittyi vuoden 2015 eduskuntavaalien alla.[13][14]

Lokakuussa 2013 Äänekosken Työväenyhdistys ja SDP:n Keski-Suomen piiri ehdottivat Harakkaa sitoutumattomaksi ehdokkaaksi kevään 2014 europarlamenttivaaleissa.[15] Hän sai eurovaaleissa 22 839 ääntä ja jäi varasijalle SDP:n kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä.[16] Kesäkuussa vaalien jälkeen Harakka ilmoitti ettei aio asettua ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, vaan tukee vaaleissa SDP:n nuoria ehdokkaita.[17] Hän asettui kuitenkin lopulta SDP:n ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiirissä[18] ja tuli valituksi eduskuntaan 5497 äänellä.[19] Hän on eduskunnassa suuren valiokunnan jäsen, valtiovarainvaliokunnan varajäsen, sen työ- ja elinkeinojaoston ja verojaoston jäsen (eduskuntaryhmän verovastaava).[20]

Harakka asettui joulukuussa 2016 ehdokkaaksi SDP:n seuraavaksi puheenjohtajaksi.[21] Lahden puoluekokouksessa 4.2. 2017 hän sijoittui toiseksi 159 äänen eli 32 %:n kannatuksella.[22] Puheenjohtajana jatkoi Antti Rinne.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harakka on kotoisin Äänekoskelta[23]. Hän on kuurojen vanhempien kuuleva ottolapsi,[24] ja viittomakieli on hänen toinen äidinkielensä.[25] Harakan puoliso on Suomen Viron-instituutin johtaja Anu Laitila, ja perheessä on kolme lasta.[1]

Harakka on soittanut huilua ja saksofonia muiden muassa yhtyeissä Klaus Fleming ja Nuijat, J-P Nuto Quartet sekä Jaakko Löytyn yhtyeessä. Hän piirsi myös sarjakuvia ja oli mukana perustamassa Äänekosken Sarjakuvaseuraa.[23]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kuka kukin on 2011, s. 172. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  2. Timo Harakka Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 26.12.2015.
  3. a b c Timo Harakka sets.fi. Schildts & Söderströms. Viitattu 24.4.2014.
  4. Timo Harakka palkittiin journalistipalkinnolla – ”Virkistävän ilkikurista ja kantaaottavaa journalismia” Demokraatti.fi. Viitattu 2.3.2016.
  5. Voittajat 2011 Kultainen Venla. Viitattu 17.11.2013.
  6. Henkilökuva SDP:n puheenjohtajakisaan lähteneestä Timo Harakasta: Opportunisti Viitattu 18.12.2016.
  7. Lyhyt esittely timoharakka.fi. Viitattu 24.4.2014.
  8. Korhonen, Risto: Timo Harakan reilu askel politiikkaan. Suur-Jyväskylän Lehti, 13.11.2013, nro 57, s. 40–41. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.3.2015.
  9. Follow the Money Production House. Viitattu 7.10.2009.
  10. Kanava-palkintoa tavoittelee vuoden 2014 kymmenen parasta tietokirjaa 24.10.2014. Otavan kirjasäätiö. Viitattu 5.11.2014.
  11. Suna Vuori, Nallefarssi näykkii vaan ei pure HS 3.3.2013
  12. Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa 1995 (xls) Tilastokeskus. Viitattu 1.12.2013.
  13. Marko Junkkari: Sdp:n puheen­johtajaehdokkaat pitivät odotetut puheensa – nousiko joku ylitse muiden? Junkkari - HS.fi. 3.2.2017.
  14. Kansanedustaja Timo Harakka oppi politiikan tavoille – hän osaa jopa esittää nöyrää Helsingin Sanomat. 21.2.2016.
  15. Harakka avasi kampanjansa – Café Anna pullisteli Äänekosken kaupunkisanomat. 20.10.2013. Viitattu 24.4.2014.
  16. Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.5.2014.
  17. Timo Harakka ei asetu ehdolle eduskuntaan Demari.fi. 30.6.2014. Viitattu 22.7.2014.
  18. Eduskuntavaaliehdokkaat Uudenmaan sosialidemokraatit. Viitattu 17.3.2015.
  19. Vaalit 2015, valitut ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  20. Nykyiset kansanedustajat Suomen eduskunta. Viitattu 12.4.2016.
  21. Timo Harakka haastaa Antti Rinteen SDP:n puheenjohtajavaalissa: "Ratkaisu oli vaikea - Antti on ystäväni" Viitattu 15.12.2016.
  22. STT, Aino Elomäki: Antti Rinne jatkaa SDP:n puheenjohtajana – vaali ratkesi ensimmäisellä kierroksella KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 29.7.2017.
  23. a b Ilkka Karisto: Äänekosken Cicero, Imagen henkilökuva Timo Harakasta (joka pyrkii tai ei pyri SDP:n pj:ksi) Image. 13.10.2016. Image. Viitattu 28.7.2017.
  24. Lyytinen, Jaakko: Käenpoika eliitin pesässä Ylioppilaslehti. 19.3.1999. Viitattu 17.3.2015.
  25. Viittomakielilaki eduskunnassa: ”Missä oli viittomakielen tulkki?” – SDP:n Harakka kysyy Demokraatti.fi. 10.3.2015. Viitattu 17.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]