Kanava-palkinto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kanava-palkinto on Kanava-lehden ja Otavan Kirjasäätiön yhteinen tietokirjoille vuosittain myöntämä palkinto. Se myönnetään vuoden parhaalle suomalaiselle politiikan, yhteiskunnan, talouden, historian tai kulttuurin alan tietokirjalle. Se myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012.[1]

Palkinnon arvo on 10 000 euroa.[1]

Palkitut ja ehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kirjailija Kirja Esiraati Valitsija Muut ehdokkaat
2012 Elina Lappalainen Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä (Atena)[1] Seppo Zetterberg & Johanna Vehkoo[2] Ville Pernaa[2] Kai Häggman: Sanojen talossa – Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890-luvulta talvisotaan (SKS)
Markku Kuisma & Teemu Keskisarja: Erehtymättömät – tarina suuresta pankkisodasta ja liikepankeista Suomen kohtaloissa (WSOY)
Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska – suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697 (Siltala)
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset suomalaiset – kohtaamisia 1896–1953 (SKS)
Hanna Nikkanen: Verkko ja vapaus (Into)
Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia – mitä globalisaation jälkeen? (Into)
Sirkka-Liisa Ranta: Naisten työt – pitkiä päiviä, arkisia askareita (Karisto)
Jukka Tarkka: Karhun kainalossa – Suomen kylmä sota 1947–1990 (Otava)
Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat – kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (WSOY)[2]
2013 Petteri Pietikäinen Hulluuden historia (Gaudeamus)[1] Marketta Mattila & Juhana Aunesluoma[3] Ville Pernaa[3] Heikki Aittokoski: Narrien laiva. Matka pieleen menneessä maailmassa (HS-kirjat)
Elina Grundström: Musta orkidea. Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa (Nemo)
Markku Jokisipilä & Janne Könönen: Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933–1944 (Otava)
Pauliina Kainulainen: Metsän teologia (Kirjapaja)
Harri Kalha: Birger Kaipiainen (SKS)
Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava)
Rauli Partanen, Harri Paloheimo & Heikki Waris: Suomi öljyn jälkeen (Into)
Mikko-Olavi Seppälä & Riitta Seppälä: Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu (WSOY)
Juhani Suomi: Mannerheim. Viimeinen kortti? (Siltala)[3]
2014 Kalle Kniivilä Putinin väkeä – Venäjän hiljainen enemmistö (Into)[1] Elina Grundström & Mikko Majander[4] Ville Pernaa[4] Timo Harakka: Suuri kiristys – Tie ulos eurokriisistä (Schildts & Söderström)
Markku Jokisipilä: Punakone ja vaahteranlehti (Otava)
Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona – Kustaa II Adolf ja Suomi 1611–1632 (Siltala)
Hanna Nikkanen & Antti Järvi: Karanteeni – kuinka AIDS saapui Suomeen (Siltala)
Semi Purhonen ja työryhmä: Suomalainen maku – Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen (Gaudeamus)
Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään – Olavi Paavolaisen elämä (WSOY)
Agneta Rahikainen: Edith – runoilijan elämä ja myytti (Schildts & Söderström)
Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri (WSOY)
Liisa Vihmanen: Varpaille – Balettia koko elämä (Kirjapaja)[4]
2015 Markku Kuisma Venäjä ja Suomen talous 1700–2015 (Siltala)[5] Markku Jokisipilä & Elina Lappalainen[6] Tuomo Lappalainen[6] Niina Junttila: Kavereita nolla – Lasten ja nuorten yksinäisyys (Tammi)
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista (Into)
Yusuf M. Mubarak, Eva Nilsson & Niklas Saxén: Suomen somalit (Into)
Iris Pasternack: Tautitehdas – Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita? (Atena)
Touko Perko: Mies, liekki ja unelma – Nobelisti A. I. Virtasen elämäntyö (Otava)
Maija Salmi: Paholaisen juna – Matkalla kohti amerikkalaista unelmaa (Atena)
Ville Similä & Mervi Vuorela: Valtio vihaa sua – Suomalainen punk ja hardcore 1985–2015 (Like)
Tuomas Tepora: Sodan henki – Kaunis ja ruma talvisota (WSOY)
Pekka Valtonen: Puolen maailman valtias – Kaarle V:n 1500-luku ja Euroopan mahdin synty (Gaudeamus)[6]
2016 Tiina Airaksinen, Elina Sinkkonen & Minna Valjakka Enemmän kuin puoli taivasta (Art House)[7] Johanna Korhonen & Vesa Vares[8] Tuomo Lappalainen[8] Marjaliisa Hentilä & Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi 1918 (Siltala)
Maijastina Kahlos: Rooman viimeiset päivät (Otava)
Katja Kettu, Meeri Koutaniemi & Maria Seppälä: Fintiaanien mailla (WSOY)
Juho Saari (toim.): Yksinäisten Suomi (Gaudeamus)[8]
2017 Hanna Nikkanen ja työryhmä Hyvän sään aikana. Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Into)[9] Unto Hämäläinen & Mari K. Niemi Tuomo Lappalainen Martti Backman: Vakoojat. Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933 (Gummerus)
Perttu Immonen: Suomen rahvaan historia. Kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle (Atena)
Minna Maijala: Kultakauden maanalainen vastarinta. Sortokauden taisto isänmaan ja sananvapauden puolesta (Otava)
Henrik Meinander: Gustaf Mannerheim – Aristokraatti sarkatakissa (Otava)[10]
2018 Mirkka Lappalainen[11] Pohjoisen noidat Tuomas Forsberg, Tiina Raevaara[12] Tuomo Lappalainen Seppo Hentilä: Pitkät varjot (Siltala)
Minttu Jaakkola, Timo Vuorisalo ja Lasse Peltonen: Saimaannorppa ja ihminen (Into)
Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa (SKS)
Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri: Totuuden jälkeen (Teos)[13]
2019 Juha Kauppinen[14] Monimuotoisuus – Kertomuksia katoamisista (Siltala) Markku Kuisma, Riikka Suominen[15] Tuomo Lappalainen Jouko Aaltonen ja Seppo Sivonen: Orjia ja isäntiä – Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla (Into)
Asta Leppä: Sävyttömät sanat – Kun vastakkainasettelut saivat vallan (Kirjapaja)
Sanna Nyqvist: Räjähdemiehen perintö ‒ vallasta, kirjallisuudesta ja Nobelin palkinnosta (Tammi)
Jouni Tikkanen: Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa (Otava)[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Kanava-tietokirjapalkinto Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 30.10.2015.
  2. ↑ a b c Heikkinen, Susan: Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat julki Suomen Kuvalehti. 19.10.2012. Viitattu 30.10.2016.
  3. ↑ a b c Heikkinen, Susan: Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat valittu Suomen Kuvalehti. 18.10.2013. Viitattu 30.10.2016.
  4. ↑ a b c Kanava-palkintoa tavoittelee vuoden 2014 kymmenen parasta tietokirjaa Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 30.10.2016.
  5. ↑ Kanava-palkinto Markku Kuisman Venäjä-kirjalle – ”Tärkeistäkin aiheista voi kirjoittaa ilman turhaa ryppyotsaisuutta” Suomen Kuvalehti. 29.10.2015. Viitattu 30.10.2015.
  6. ↑ a b c Penttilä, Pauliina: Näistä kymmenestä yksi voittaa Kanava-palkinnon Suomen Kuvalehti. 22.10.2015. Viitattu 30.10.2016.
  7. ↑ Vuoden 2016 Kanava-voittaja vapauttaa kiinalaiset naiset nyrkin ja hellan välistä Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 31.10.2017.
  8. ↑ a b c Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat valittu: Raadin jäsenet Johanna Korhonen ja Vesa Vares kehuvat tietokirjallisuuden tasoa Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 30.10.2016.
  9. ↑ Vuoden 2017 Kanava-voittaja tuo esiin ilmastonmuutoksen monet puolet Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 21.11.2017.
  10. ↑ Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat valittu: Raadin jäsenet Unto Hämäläinen ja Mari K. Niemi korostavat sujuvan kerronnan merkitystä Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 21.11.2017.
  11. ↑ SK:n journalistipalkinto Venäjä-asiantuntijalle: Arja Paananen kirjoittaa suomalaisille suuresta naapurista Suomen Kuvalehti. 31.10.2018. Viitattu 1.11.2018.
  12. ↑ Tuomo Lappalainen: Tietokirjailijaksi on monta tietä. Kanava, 2018, nro 7, s. 3.
  13. ↑ Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat valittu: vuoden 2018 ehdokaskirjat käsittelevät historiaa, luonnonsuojelua ja totuudenjälkeistä aikaa Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 27.10.2018.
  14. ↑ Olli Seurille Suomen Kuvalehden journalistipalkinto – Juha Kauppisen Monimuotoisuus-kirjalle Kanavan tietokirjapalkinto Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 31.10.2019.
  15. ↑ a b Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat valittu: vuoden 2019 ehdokaskirjat käsittelevät vallankäytön eri muotoja ja suomalaisten suhdetta luontoon Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 31.10.2019.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kanava-palkinto&oldid=18507205”