Panu Rajala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Panu Rajala
Rajala Helsingin kirjamessuilla 2009.
Rajala Helsingin kirjamessuilla 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt27. elokuuta 1945
Helsinki
Aiheesta muualla
www.panurajala.fi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Panu Rajala (s. 27. elokuuta 1945 Helsinki)[1] on suomalainen kirjailija ja tutkija. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajala on työskennellyt Helsingin yliopiston assistenttina (1976–1982), MTV Oy:n teatteripäällikkönä (1983–1985) ja Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimuksen professorina (1997–2005). Hän on toiminut F. E. Sillanpään seuran puheenjohtajana vuodesta 1996.[1] Rajala oli Hiidenkivi-kulttuurilehden päätoimittaja 1997–2001.

Rajala on ohjannut Myllykolun kesäteatterissa näytelmät Hurskas kurjuus ja Ihmiset suviyössä. Rajala oli mukana dramaturgina, kun Kalle Holmberg valmisteli Pyynikin kesäteatteriin esitystä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Tuloksena oli kolme näytelmää, Akseli ja Elina, Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas. Näistä ensimmäistä esitettiin vuosina 1993 ja 1994, seuraavaa 1995 ja 1996 ja viimeistä 1997.

Rajala on työskennellyt myös elokuvan parissa. Yhdessä Rauni Mollbergin ja Pirjo Honkasalon kanssa hän dramatisoi Timo K. Mukan romaanin Maa on syntinen laulu samannimiseksi elokuvaksi. Yhteistyö Mollbergin kanssa jatkui Simo Puupposen eli Aapelin romaaniin pohjautuvassa televisioelokuvassa Siunattu hulluus (1975). Matti Kassilaa Rajala auttoi elokuvassa Haluan rakastaa, Peter (1972), joka on filmatisointi Aila Meriluodon romaanista Peter, Peter. Ensimmäisen varsinaisen elokuvakäsikirjoituksen Rajala teki Johannes Linnankosken romaanista Laulu tulipunaisesta kukasta vuonna 1971 – samannimisen elokuvan ohjasi Mikko Niskanen.

Rajala on kirjoittanut Frans Emil Sillanpäästä elämäkertatrilogian. Lisäksi hän on kirjoittanut Mika Waltarin näytelmistä kertovan kirjan Noita palaa näyttämölle: Mika Waltari parrasvaloissa vuonna 1998 ja Waltarin elämäkerran Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset vuonna 2008. Hän oli myös vuonna 2000 perustetun Mika Waltari -seuran ensimmäinen puheenjohtaja.[2]

Finlandia-ehdokkaana vuonna 2015 ollut Intoilija – fotograafin muistikuvat sisältää parikymmentä sivua I. K. Inhan tekstiä kopioituna ilman, että sitä olisi merkitty mitenkään.[3]

Vuonna 2017 ensi-iltansa Tampereen Komediateatterilla sai Rajalan näytelmä Päämäärä tuntematon. Näytelmän ohjaaja Panu Raipia oli aluksi ehdottanut Rajalalle, että tekisi Tuntemattomasta sotilaasta version Komediateatterille. Teos päätyikin keskittymään itse Väinö Linnan pääteoksen kirjoitusprosessiin.[4]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1997–2004 Rajala oli naimisissa iskelmälaulaja Katri Helenan kanssa. Vuonna 2013 ilmestyi Rajalan suhteesta kirjoittama kirja Lavatähti ja kirjamies. Rajala oli naimisissa vuodesta 2007 Marja Norhan kanssa tämän kuolemaan saakka vuonna 2021.[5]

Ensimmäisestä avioliitostaan malli ja juristi Elina Ylivakerin kanssa Rajala jäi leskeksi 1988. Tästä liitosta hänellä on kolme lasta.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sen onnen aavistus (1988, Tampereen Teatteri)
  • Pelastaja (1996, Jyväskylän Kaupunginteatteri)
  • Akseli ja Elina (1997, Savonlinnan Kaupunginteatteri, dramaturgi)
  • Maan kämmenellä (1998, Pyynikin Kesäteatteri)
  • Herra Untolan rakkaudet (1998, Joensuun Kaupunginteatteri)
  • Herra Untolan salaisuus (1999, Porin Teatteri)
  • Sylvi ja Anita (2012, Helsingin Kaupunginteatteri)
  • Kuubalainen serenadi (2013, Rauman Kaupunginteatteri)
  • Päämäärä tuntematon (2017, Tampereen Komediateatteri) [6]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Panu Rajala Otava. Viitattu 8.1.2016.
  2. http://www.kulttuuripalvelu.fi/?id=76
  3. Jaana Hevonoja: Rajalan Finlandia-ehdokkaassa sivutolkulla I. K. Inhalta kopioitua tekstiä Yle uutiset. 12.11.2015. Viitattu 12.11.2015.
  4. Kirsi Airikka: Silta - Tamperelainen seurakuntalehti siltalehti.fi. 2020. Viitattu 28.8.2021.
  5. Tällainen oli Panu Rajalan ja Marja-vaimon rakkaustarina – romanssi roihahti mökkinaapuruudesta www.iltalehti.fi. Viitattu 29.3.2021.
  6. Panu Rajala - tekijähaku ilona.tinfo.fi. Viitattu 28.8.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]