Laulu tulipunaisesta kukasta (romaani)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laulu tulipunaisesta kukasta
Johannes Linnankoski
Johannes Linnankoski
Kirjailija Johannes Linnankoski
Kieli suomi
Genre Kaunokirjallisuus
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1905
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Laulu tulipunaisesta kukasta on Suomen taiteen kultakauden kirjailijan Johannes Linnankosken tunnetuin teos. Vuonna 1905 julkaistu kirja on ensimmäisiä suomalaisia bestseller-kirjoja. Laulu tulipunaisesta kukasta pohjautuu Don Juanin taruun. Kirja kertoo nuoresta Olavi Koskelasta, joka riitautuu vanhempiensa kanssa ja pestautuu tukkilaisporukkaan. Matkan varrella hän hurmaa lukuisia naisia, jotka hän kuitenkin hylkää tukkilaisporukan jatkaessa matkaansa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Linnankosken nuoruuden maisemiin Askolaan Vakkolan kylään 1800-luvun loppupuolelle.

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Laulu tulipunaisesta kukasta on romanttinen tarina kulkurista ja tukkijätkästä, jolla on taito hurmata nainen toisensa perään. Kirjan päähenkilö Olavi Koskela on maanviljelijäperheen poika, joka riideltyään isänsä kanssa jättää kotinsa ja pestautuu tukkilaisporukkaan. Tukkivirtojen mukana kierrellessään salskea ja korupuheinen Olavi, lempinimeltään Koskenlaskija, valloittaa jokaisesta kylästä aina sen kauneimman tytön. Hurmaamiaan tyttöjä Olavi ei kutsu oikeilla nimillä, vaan keksii kuvailevia lempinimiä: Elämänlanka, Gaselli, Annansilmä ja Tuomenkukka. Hän kuitenkin unohtaa ihastuksensa aina uudelle paikkakunnalle siirtyessään. Olavi eläytyy tunteella jokaiseen hetkeen: ”Onnellinen on ihminen ainoastaan silloin, kun hän on nuori, kun elämän elohopea hänen suonissaan herkkänä juoksee. Ja uljas on ihminen, kun hän uskaltaa täysin käsin elämältä osansa ottaa.”

Kohdattuaan Moision talon ylpeän ja vaikeastitavoiteltavan Kyllikin, Olavi ei pystykään jättämään häntä. Hän pyytää Moision isännältä lupaa naida Kyllikin, mutta pyyntöä ei hyväksytä. Olavi jatkaa matkaa ja iskee vielä muutamia naisia, mutta huomaa toistuvasti kaipaavansa Kyllikkiä. Kaipaus käy liian tuskalliseksi, ja Olavi palaa takaisin Kyllikin luokse. Tällä kertaa he menevät naimisiin. Olavi ei halua ruveta viljelemään perheensä perintötilaa, vaan päättää aloittaa alusta uudisraivaajana. He rakentavat oman talon ja raivaavat peltoja. Aikanaan Kyllikki tulee myös raskaaksi. Olavi ei kuitenkaan saa mielestään entistä kevytmielistä elämäänsä ja kokee suuria tunnontuskia, sillä tietää Kyllikin yhä kärsivän vanhoista seikkailuistaan. Olavi alkaa tutkia itseään, kunnes kirjan lopussa pääsee sopuun menneisyytensä kanssa. Kulkuripojasta on kasvanut vastuullinen ja oman paikkansa tietävä yhteiskunnan jäsen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin henkilöhahmot kuvasivat Askolan lapsuudenmaisemista tuttuja ihmistyyppejä.

Olavi: Kirjan päähenkilö. Olavi on tulisen sydämen ja temperamentin omaava maanviljelijän nuorempi poika. Tämä kukasta kukkaan hyppelehtivä sankari vaikuttaisi rakastavan vain rakastumisen tunnetta, ei sen mahdollista kohdetta.

Kyllikki: Uhrautuvan rakkauden edustaja, jolla on kärsimisen kyky ja hän vain odottaa taustalla. Kyllikki on ainoa neidoista, jota Olavi haluaa kosia. Kyllikki on mysteerinen ja ylpeä, eikä antaudu Olaville. Lopulta he kuitenkin päätyvät naimisiin ja saavat lapsen.

Annansilmä: Vaaleatukkainen, ruusunpunaposkinen neito, jota Olavi vikittelee lähtemään mukaansa hiihtoretkelle. Olavi lepertelee Annansilmälle, kuinka tämä on saanut hänen kiihkeän luonteensa lopullisesti lauhtumaan.

Tuomenkukka: Kaunis neito, joka rakastuu Olaviin todella palavasti. Tuomenkukka haluaisi jopa uhrata henkensä ja kuolla onnellisena Olavin puolesta.

Gaselli: Pieni ja solakka tyttö, jolla on tuliset silmät, vaaleat pitkät hiukset ja punaiset sukat. Hän saa Gaselli-nimityksen juostessaan leikillään Olavia pakoon − "Gasellin jalat, gasellin silmät", välähtää Olavin mielessä.

Elämänlanka: Olavi kuvailee neitosta soreaksi ja vienoksi, mutta samalla tämä on "hellä ja liittyvä kuin elämänlanka ikkunanpielessä, ja syvä ja pohjaton kuin elämä itse".

Tumma tyttö: Olavi kuvailee Tummaa tyttöä yöksi: "Huumaava ja kiehtova kuin yö, salaperäinen ja sulettu kuin syysyö, jota ainoastaan kirkkaat elosalamat valaisevat." Neidolla on silkkisen mustat hiukset.

Metsänneito: Metsänneito, oikealta nimeltään Annikki, on yksi kertomuksen kolmesta naisesta, jota Olavi kutsuu oikealla nimellään.

Pihlajanterttu: Tyyni ja hiljainen tyttö, jolla on ruskeat suortuvat. Olavin syksyn tyttö, joka saa lempinimensä näyttäessään Olaville, että syksykin on kaunis. Olavi kuvailee neitoa punamarjaiseksi pihlajaksi, joka loistaa mäenrinteessä koivujen jo kellastuessa.

Maiju-sisar: Olavin edesmennyt sisko. Olavi kuvittelee Maijun puhuvan hänelle ja moittivan tyttöjen sydämillä leikkimisestä. Sisar on Olaville kuin omatunto, joka yrittää saada tätä tekemään hyvää.

Miljöö ja kerronta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulun ympäristökuvaus perustuu vankasti Linnankosken omiin kokemuksiin. Tukkilaisten omalaatuinen maailma oli keskeinen osa Linnankosken nuoruutta. Hän rakensi harhailevalle Olaville omista kokemuksistaan toimivan ja aidon suomalaisen miljöön. Tapahtumien keskeisenä sijaintipaikkana on romaanissa pikkupiirteitä ja monia paikannimiä myöten kartoitettu kirjailijan nuoruuden aikainen kotikylä Askolan Vakkola. Kirjassa mainittu Kohiseva kuvaa Vakkolan koskea.

Laulu tulipunaisesta kukasta on kirjoitettu kaikkitietävän kertojan kautta. Olavin seikkailuja ja tuntemuksia kuvataan kertojan kautta. Kerronta tapahtuu välillä erilaisten esineiden ja asioiden keskustelujen kautta, esimerkiksi ikkunalaudalla kasvavat kukat keskustelevat ja pohdiskelevat Olavin tekemisiä.

Kirjoitusprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Linnankoski aloitti menestysromaaninsa kirjoittamisen kesällä 1904 Salon Vuohensaaressa, hänellä ei ollut varsinaista kirjallista suunnitelmaa sen juonesta. Hän oli kuitenkin jo useita vuosia ajatellut aihetta, joten lopullinen kirjoittaminen sujui helposti ja nopeasti. Kirjoittaminen ei ollut läheskään niin vaivalloista kuin esikoisteoksen, Ikuisen taistelun, kirjoittaminen.

Romaanissaan Linnankoski hyödynsi runsaasti omia kokemuksiaan. Hän oli elänyt intohimoa ja ristiriitoja täynnä olevan nuoruuden, mutta oli kirjaa kirjoittaessaan ollut jo muutaman vuoden naimisissa. Paneutuessaan kirjoittamaan halusi hän olla kerronnassaan mahdollisimman totuudenmukainen. Esikuvat ja kirjaan päätyneet henkilöt ja tapahtumat olivat lähellä toisiaan, mutta suoranaisesta jäljentämisestä ei ollut kyse, vaan Linnankoski muokkasi ja valikoi niitä omaan käyttöönsä.

Teemat ja tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnankosken kirjailijantyön perusteemat ovat esikoisteoksesta lähtien olleet mukana hänen tuotannossaan: ihmisessä itsessään vallitseva hyvän ja pahan taistelu ja tästä seuraavat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat. Raamattu oli Linnankoskelle se perusteos, joka eettisellä tasolla muovasi hänen maailmankatsomustaan. Hän näki maallisen elämän ainutkertaiseksi tapahtumaksi, josta ihminen itse ja yksin on vastuussa. Linnankoskella oli kolme aatetta, joita hän omassa elämässään ja myös kirjallisessa tuotannossaan vaali ja toteutti: kansan valistaminen, suomalaiskansallisen identiteetin vahvistaminen sekä jokaisessa ihmisessä piilevä ihmisyys. Teoksessa Laulu tulipunaisesta kukasta esiintyviä teemoja ovat kasvu ihmisenä, rakkaus, syyllisyys ja menneen sovitus.[1]

Aikalaisvastaanotto ja asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmestyttyään Laulu tulipunaisesta kukasta sai yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hyvät arvostelut ja erinomaisen myyntimenestyksen. Kirja julkaistiin kevätkesällä, mutta toinen painos tilattiin jo alkusyksystä. Kustantaja ehdotti Linnankoskelle, että tämä poistaisi uudesta painoksesta tarpeettomaksi käyneen luvun ja esittää erilaisia parannusehdotuksia. Linnankoski kuitenkin pysyi alkuperäisessä tekstissä, eikä muutoksia tehty.

Laulu tulipunaisesta kukasta on yksi kotimaisen kaunokirjallisuuden myydyimmistä teoksista ja Kalevalan ohella kansainvälisesti tunnetuin suomalaisen kirjallisuuden tuote. Se teki Johannes Linnankoskesta hetkessä kirjallisen kuuluisuuden koko kansan keskuudessa ja hänen maineensa levisi myös maan rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Ranskassa käännöksestä on tähän mennessä otettu 53 painosta.

Laulu tulipunaisesta kukasta sai hyvät arvostelut ja sitä myöten suuren suosion kansan keskuudessa. Johannes Linnankoskesta tuli pian kotimaisen kirjallisuuden kuuluisuus ja teos näkyi seuraavan neljän vuosikymmenen ajan Suomen kaunokirjallisuuden myynnin kärkisijoilla. Teoksen romanttiset kuvaukset herättivät myös kohua.[2] Teos sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon.[1]

Teos muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes Linnankosken teoksia on käännetty käännettiin useille kielille, muun muassa ruotsin, saksan ja viron kielille.

Laulu tulipunaisesta kukasta -romaanista on tehty useita elokuvasovituksia. Ruotsissa kolmesti ja Suomessa kahdesti. Suomalaiset ohjaajat ovat Teuvo Tulio vuonna 1938 ja Mikko Niskanen vuonna 1971. Elokuvaversio oli ruotsalaiselle Mauritz Stillerille matkalippu menestykseen, eikä Laulu tulipunaisesta kukasta ole menettänyt viehätystään ja tehoaan vuosikymmenten saatossakaan: se lukeutuu ruotsalaisen mykkäelokuvan suuruuksien joukkoon.

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Raija Mikkonen: JOHANNES LINNANKOSKI – VIHTORI PELTONEN city.porvoo.fi. Viitattu 12.1.2011.
  2. Onko "Laulu tulipunaisesta kukasta" epäsiveellinen?. Naisten ääni, 01.08.1910, nro 15, s. 11-12. Kansalliskirjasto Viitattu 07.03.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]