Laulu tulipunaisesta kukasta (vuoden 1938 elokuva)
| Laulu tulipunaisesta kukasta | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Teuvo Tulio |
| Käsikirjoittaja |
Yrjö Kivimies Regina Linnanheimo Teuvo Tulio |
| Perustuu | Johannes Linnankosken romaaniin Laulu tulipunaisesta kukasta (1905) |
| Tuottaja | Teuvo Tulio |
| Säveltäjä | Toivo Lampén |
| Kuvaaja | Fred Runeberg |
| Leikkaaja | Teuvo Tulio |
| Pääosat |
Kaarlo Oksanen Rakel Linnanheimo Mirjami Kuosmanen Maire Ranius |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Teuvo Tulio |
| Ensi-ilta | 4. joulukuuta 1938 |
| Kesto | 110 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Laulu tulipunaisesta kukasta on Teuvo Tulion ohjaama maalaisromanttinen suomalainen elokuva vuodelta 1938. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Johannes Linnankosken romaaniin Laulu tulipunaisesta kukasta. Elokuva on Tulion ensimmäinen kokonaan säilyneeksi tiedetty elokuva[1].
Elokuvassa ovat voimakkaasti läsnä maan, ilman ja veden elementit, ja punaisessa kukassa myös tuli. Koskenlaskukohtaukset ja kansallisromanttiset laulut siivittävät draamaa eteenpäin.
Tulio kertoo olleensa kiinnostunut lähinnä kirjan intensiivisistä rakkauskohtauksista mutta myös koskenlaskujaksoista, joita hän käytti sitten myös kolmessa myöhemmässä elokuvassa.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olavi Koskela lentelee kukasta kukkaan. Nuori ja salskea mies vaeltaa tukkilaisena maaseudulla, naiset ja maisemat vaihtuvat. Rikkaan Moision talon tytär Kyllikki ei kuitenkaan lankea polvilleen Olavin eteen. Uhkarohkea Olavi joutuu laskemaan hengenvaarallisen kosken voittaakseen Kyllikin suosion. Kuin ihmeen kaupalla nuorukainen suoriutuu laskusta, ja Kyllikin vastahakoisuus alkaa sulaa. Rakkaus roihahtaa, kun Olavi ja Kyllikki joutuvat uimaan vuolaan virran yli. Moision isäntä raivostuu kuullessaan nuoren parin naima-aikeista. Olavi ei tosin ole aivan tavallinen tukkilainen, vaan mahtavan Koskelan talon poika, joka on lähtenyt kotoaan riitaannuttuaan vanhempiensa kanssa. Hän vihastutti heidät aikoessaan naimisiin Annikki-piian kanssa.
Olavi ei ala taivutella Moision isäntää suopeammaksi paljastamalla todellisen, ”hienon” syntyperänsä, vaan lähtee jatkamaan vaellustaan. Hän kohtaa naisia, joiden kanssa on aiemmin maannut. Lopulta paljon kokenut mies palaa kotitilalle, jossa äiti makaa kuolinvuoteellaan ja antaa pojalleen menneet anteeksi. Isä on kuollut jo aiemmin. Olavi palaa Moision Kyllikin luo ja ottaa Kyllikin vaimokseen isännän vastustuksesta piittaamatta. Häihin mennessä Olavin todellinen henkilöllisyys rikkaan talon perijänä on selvinnyt, ja Moision isäntäkin on muikean tyytyväinen tyttärensä naimakauppaan.
Olavin ja Kyllikin avioliitto ajautuu kuitenkin kriisiin jo hääpäivänä. Olavi haluaa Kyllikin neitsyenä ja suuttuu, kun paljastuu että Kyllikillä on ollut miesystävä. Kyllikki taas muistuttaa Olavia tämän naisseikkailuista. Hurjalla vimmalla alkanut liitto seestyy vähitellen pariskunnan esikoisen synnyttyä. Synnit ovat saaneet sovituksensa.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kaarlo Oksanen | … | Koskelan Olavi |
| Rakel Linnanheimo | … | Moision Kyllikki |
| Mirjami Kuosmanen | … | Annikki |
| Nora Mäkinen | … | Gaselli, Elli |
| Birgit Nuotio | … | tumma tyttö |
| Maire Ranius | … | Pihlajanterttu |
| Sylvi Palo | … | ilotyttö |
| Aku Peltonen | … | Tukkipomo |
| Veikko Linna | … | Moision isäntä |
| Lauri Korpela | … | Koskelan isäntä, Olavin isä |
| Ida Kallio | … | Koskelan emäntä |
| Onni Veijonen | … | Toivo |
| Elli Ylimaa | … | kätilö |
| Paavo Kuoppala | … | kylänpoika |
| Lauri Järvinen | … | Kaarlo Oksasen sijaisnäyttelijä |
| Rauli Tuomi | … | häävieraita |
| Yrjö Kostermaa | … | häävieraita |
| Lahja Heino | … | lapset hääjuhlassa |
| Aimo Järvelä | … | lapset hääjuhlassa |
| Eero Järvelä | … | lapset hääjuhlassa |
| Oiva Laakso | … | lapset hääjuhlassa |
| Kosti Nieminen | … | lapset hääjuhlassa |
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräs Tv-maailman kriitikko pitää kokonaisuutta hienona ja visuaalisesti vahvana, vaikkakin arvioi lähikuvat kiimaisiksi latteuksiksi ja tahattomaksi komiikaksi.[1] Onnimanni Liukkonen toteaa, että kuumat tunteet saavat hetkittäin tahattoman koomista sävyä, mutta kokonaisuus on kuitenkin upea[3].
Muita versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulion ohjaus Laulu tulipunaisesta kukasta on julkaistu DVD:nä. Mauritz Stiller ohjasi aiheesta elokuvan vuonna 1919, Per-Axel Branner vuonna 1934, Gustaf Molander vuonna 1956 ja Mikko Niskanen vuonna 1971.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuvan Laulu tulipunaisesta kukasta -esittely (Jari Halonen)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||