Sylvi Palo
Sylvi Palo | |
---|---|
![]() |
|
Syntymäaika | 26. maaliskuuta 1911 |
Syntymäpaikka | Myllykoski, Suomi |
Kuolinaika | 25. toukokuuta 1987 |
Kuolinpaikka | Helsinki, Suomi |
Oikea nimi | Sylvi Sanelma Palo |
Muut nimet | ent. Brännäs, vuoteen 1934 Sakki |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Tauno Palo |
Lapset |
Pertti Palo Martti Palo |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet |
Sylvi Sanelma Palo (ent. Brännäs, vuoteen 1934 Sakki, 26. maaliskuuta 1911 Myllykoski – 25. toukokuuta 1987 Helsinki)[1] oli suomalainen näyttelijä. Hänet muistetaan avioliitosta näyttelijälegenda Tauno Palon kanssa.
Sylvi Sakki tutustui Tauno Paloon molempien toimiessa näyttelijöinä Sörnäisten Työväen Näyttämöllä 1920-luvun lopulla. Vuonna 1934 he menivät naimisiin, ja pian syntyikin jo pariskunnan esikoinen, näyttelijä Pertti Palo. Vuonna 1943 Tauno ja Sylvi Palon toinen lapsi, näyttelijä Martti Palo näki päivänvalon. Avioliitto päättyi eroon.
Sylvi Palo muistetaan etenkin Suomen Kansallisteatterin pitkäaikaisena näyttelijänä. Teatteriuran lisäksi Sylvi Palo oli mukana kaikkiaan 14 suomalaisessa elokuvassa. Palolla oli myös muutamia isompia rooleja, joista mainittakoon Suurin voitto (1944). Hän näytteli myös elokuvissa Ja alla oli tulinen järvi (1937) sekä Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Palon viimeinen elokuva oli Silmät hämärässä vuodelta 1952.
Sylvi Palo kuoli 76-vuotiaana Helsingissä 25. toukokuuta 1987.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi | Elokuva | Rooli |
---|---|---|
1936 | Vaimoke | Maija Pietarinen |
1938 | Laulu tulipunaisesta kukasta | ilotyttö |
1939 | Hätävara | tohtori Saara Leinjoki |
1940 | Jumalan myrsky | Erika Melker |
Yövartija vain | Kaisu, tehtaantyttö | |
1941 | Täysosuma | Mirja Kaario, Langin ystävätär |
Perheen musta lammas | neiti Ritva | |
1942 | Puck | rouva Perkiö, Salon Monican johtajatar |
1944 | Suurin voitto | Asta Tapio |
1946 | Menneisyyden varjo | sairaanhoitajatar |
1952 | Silmät hämärässä | konttoristin vaimo |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sylvi Palo Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 26.7.2016.