Rauli Tuomi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rauli Rafael Arvid Tuomi (15. heinäkuuta 1919 Helsinki2. helmikuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Rauli Tuomi syntyi laajaan näyttelijäsukuun. Hänen vanhempansa olivat näyttelijät Arvi Tuomi ja Santa Tuomi, ja Liisa Tuomi oli hänen siskonsa. Valter Tuomi ja Emmi Jurkka (o.s. Tuomi) kuuluivat samaan sisarusparveen kuin isä Arvi, joten Emmi ja Eino Jurkan lapset Sakari, Vappu ja Jussi Jurkka olivat Rauli Tuomen serkkuja. Tuomi oli naimisissa näyttelijä Rakel Linnanheimon kanssa viisi vuotta ennen kuolemaansa.

Tuomi opiskeli Suomen Näyttämöopistossa vuosina 1938–1940, ja tämän jälkeen hän näytteli Suomen Kansallisteatterissa kuolemaansa saakka. Hän tulkitsi teatterissa usein klassisia sankariosia, kuten Daniel Hjortin ja Romeon.

Lisäksi Tuomi esiintyi kaikkiaan 23 elokuvassa. Rooli arkkitehti Kaarle Lithauna Linnaisten vihreässä kamarissa (1945) toi hänelle parhaan miespääosan Jussi-palkinnon. Toistamiseen hänelle myönnettiin samainen palkinto kahta vuotta myöhemmin Ilmari Unhon ohjaamasta elokuvasta ”Minä elän” (1946). Tuomen viimeiseksi elokuvaksi jäi Haaviston Leeni (1948).

”Meillä soi puhelin aamuyöstä - Rakel soitti ja kertoi että Rauli on Marian sairaalassa. On ilmoitettava Arville ja Santalle ja sitten kiiruhdettava paikalle. Kun saavuimme, oli kaikki jo ohi - Rauli oli kuollut.”

– Liisa Tuomi

Rauli Tuomi sai sodassa vamman sieluunsa eikä toipunut siitä koskaan. Eläytyvä ja herkkä tulkinta Aleksis Kivenä elämäkertaelokuvassa ”Minä elän” muodostui näyttelijän joutsenlauluksi: roolin raskaus sai hänen herkän, sodan vaurioittaman mielenterveytensä luhistumaan lopullisesti, ja hän teki itsemurhan 29 vuoden iässä.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.