Kaarlo Halttunen
Kaarlo Halttunen (18. elokuuta 1909 Lappeenranta – 8. maaliskuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, joka loi huomattavan uran Helsingin Kansanteatterissa ja Suomen Kansallisteatterissa vuodesta 1952 alkaen. Halttunen oli vivahteikas luonnenäyttelijä, ja hänen roolitulkintaansa kuvattiin usein ”kokonaisuutta sitovaksi voimaksi”.
Halttunen syntyi Lappeenrannassa kirjaltaja Kaarle Halttusen ja näyttelijä Maija Parviaisen perheeseen. Jo kuusivuotiaana hän esiintyi näytelmien avustajarooleissa.
Halttunen kävi Suomen Näyttämöopiston 1932–34 ja näytteli sen jälkeen Turussa, Viipurissa ja Tampereella. Sotien jälkeen hänet kiinnitettiin Helsingin Kansanteatteriin ja vuonna 1952 Suomen Kansallisteatteriin, jossa hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä asti.[1] Halttunen sai Jussin vuonna 1952.
Halttusen luonnehtimiskykyä kiitettiin jo uran alkuaikoina Turun Teatterin näytelmässä Pyhä Johanna (1937), jossa hän oli Ranskan kuninkaana. Viipurissa ja Tampereella Halttunen oli operettien sankari, ja hänen rooleihinsa kuuluivat muun muassa Jääkärin morsiamen Isak ja Masurkan Kasimir. Erityistä kiitosta hän sai roolistaan Ukko Rotteeruksena Ilmari Turjan näytelmässä Tuomari Martta. Halttusen muita merkittäviä töitä olivat muun muassa Seitsemän veljeksen Eero vuonna 1936 ja Aapo 1946, Karamazovin veljesten Smerdjakov, Huomenna hän tulee -näytelmän Vladimir ja Vanja-enon Telegin. Hän jäi Kansallisteatterista eläkkeelle vuonna 1976.[1]
Halttunen esiintyi kaikkiaan 62 elokuvassa vuosien 1933–1973 aikana. Hän teki tunnetuimmat suorituksensa Edvin Laineen elokuvissa Niskavuoren Heta (1952), Tuntematon sotilas (1955), Vieras mies (1957), Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Pohjantähti (1973). Halttusella oli myös pääosa Jack Witikan elokuvassa Mies tältä tähdeltä (1958). Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1959.
Halttunen avioitui näyttelijä Hilkka Helinän kanssa kesällä 1939, jolloin molemmat olivat Viipurin Kaupunginteatterin näyttelijöitä. Talvisodan jälkeen kumpikin sai kiinnityksen Tampereelle. Pariskunnalla oli kolme lasta: Pekka Kaarlo (1941–1985), Marjukka Hilkka (s. 1942) ja Elina Johanna (s. 1952). Marjukka Halttunen on vanhempiensa tavoin näyttelijä ja Elina Halttunen näyttelijä-käsikirjoittaja.
Halttunen on haudattu poikansa ja vaimonsa viereen Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.[2]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1933 | Ne 45000 | ylioppilas sivuhuoneessa |
| 1938 | Elinan surma | Laukon huovi |
| 1939 | Rakuuna Kalle Kollola | luutnantti Ora |
| 1940 | Kyökin puolella | Veikko |
| 1942 | Kuollut mies rakastuu | Pedro, Lopezin sihteeri |
| 1945 | Valkoisen neilikan velho | lääkäri |
| Vuokrasulhanen | Pentti, Erkin toveri | |
| Kolmastoista koputus | Lasse Mäkelä, Maduran 2. perämies | |
| 1946 | Viikon tyttö | Yrjö |
| 1948 | Sankari kuin sankari | Jalmari Laivio, ”Janne” |
| Toukokuun taika | tavaratalon osastopäällikkö | |
| Ihmiset suviyössä | tohtori | |
| Ruusu ja kulkuri | säestäjä Eliasson | |
| Neljästoista vieras | kamreeri | |
| 1949 | Kanavan laidalla | Kaapro, pelimanni |
| Kalle-Kustaa Korkin seikkailut | gigolo | |
| 1950 | Orpopojan valssi | 1. mies Helikonin katsomossa |
| Maija löytää sävelen | isoisä | |
| Tanssi yli hautojen | Speranski | |
| 1951 | Gabriel, tule takaisin! | pastori |
| Lakeuksien lukko | Sameli, työmies | |
| Radio tekee murron | Leo Rikhard Laakso, radioamatööri | |
| Pitkäjärveläiset | Yrjö, Sikalan isäntä | |
| 1952 | Kulkurin tyttö | metsänvartija Tohko |
| Yhden yön hinta | Ville | |
| Niskavuoren Heta | Akusti Harjula | |
| Yö on pitkä | komisario Laine | |
| Radio tulee hulluksi | ääniteknikko Leo Laakso | |
| Mitäs me taiteilijat | Olympos-teatterin johtaja | |
| Tervetuloa aamukahville | radioteknikko |
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1953 | Se alkoi sateessa | Tornionjokilaakson nimismies, Vuokon setä |
| Jälkeen syntiinlankeemuksen | maisteri Harjula | |
| 1954 | Morsiusseppele | ekspeditööri |
| Kovanaama | Eemeli, kokki | |
| Kasarmin tytär | tykkimies Tuppurainen | |
| Mä oksalla ylimmällä | tohtori Himmelschein | |
| Herrojen Eeva | tuomari Lasse Lehtinen | |
| 1955 | Tuntematon sotilas | Rahikainen |
| Lähellä syntiä | komisario Juuso Vehviläinen | |
| Pastori Jussilainen | Janne, renki | |
| 1956 | Silja – nuorena nukkunut | Salmeluksen Kustaa |
| Yhteinen vaimomme | tuomari Korteoja | |
| Viisi vekkulia | lehtimies Hermanni Kultala | |
| 1957 | Vieras mies | insinööri Alfred Jönsson |
| Herra sotaministeri | maanviljelijä Anselmi Järvinen, Kallen isä | |
| 1918 – mies ja hänen omatuntonsa | patruuna Bro | |
| 1958 | Verta käsissämme | Toivo Hietari |
| Mies tältä tähdeltä | Eero Koskinen | |
| Niskavuoren naiset | tohtori | |
| Kahden ladun poikki | Tupamäen isäntä | |
| 1959 | Kovaa peliä Pohjolassa | konsuli Hansen |
| 1960 | Skandaali tyttökoulussa | professori Karl Stobenius |
| 1961 | Minkkiturkki | Evert, Vanhuuseläkelaitoksen pääjohtaja |
| Pikku Pietarin piha | kellomestari | |
| 1962 | Ihana seikkailu | tohtori |
| Yksityisalue | tohtori Carlstedt | |
| 1963 | Totuus on armoton | kunnanlääkäri Hela |
| 1968 | Täällä Pohjantähden alla | Leppäsen Preeti |
| 1973 | Pohjantähti |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 157. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ Kaarlo Halttunen 1909-1986 Hautahaku. Viitattu 29.11.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaarlo Halttunen Elonetissä.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
