Yhteinen vaimomme

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhteinen vaimomme
Yhteinen vaimomme.jpg
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Eino Heino
Valentin Vaala
Perustuu Arijoutsin näytelmään Mieheni taivaasta, 1950. Julkaistu nimellä Yhteinen Jennimme kokoelmassa Kiitti ja murisi, 1965.
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Eino Heino
Leikkaaja Armas Laurinen
Lavastaja Oiva Hovi
Pääosat Marjatta Kallio
Kosti Klemelä
Eero Eloranta
Anneli Haahdenmaa
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1956
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Yhteinen vaimomme on Valentin Vaalan ohjaama elokuva vuodelta 1956. Se perustuu Arijoutsin näytelmään Mieheni taivaasta (1950).

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sotien jälkeisiin aikoihin, jolloin Kansanhuoltoministeriö säännösteli muun muassa elintarvikkeita. Kansanhuollon omahyväisen[1] toimistopäällikön Jalmari Nevamaan (Eero Eloranta) vaimon Jennin (Marjatta Kallio) miesvainaja kapteeni Erkki J. Lahtinen (Kosti Klemelä) paljastuukin eläväksi, kun hän palaa sotavankeudesta. Rento kolmiodraama etenee Vaalan ohjauksessa sutkauksin höystettynä ja byrokratiaa pilkkaamalla.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Marjatta Kallio  Jenni Esteri Nevamaa  
 Kosti Klemelä  kapteeni Erkki J. Lahtinen  
 Eero Eloranta  Jalmari Nevamaa  
 Anneli Haahdenmaa  Anjuska Semjonova  
 Elna Hellman  Martta, palvelijatar  
 Kirsti Hurme  Mirri  
 Kaarlo Halttunen  tuomari Korteoja  
 Ari Laine  ”johtaja” Väinö  
 Kauko Laurikainen  ”johtaja” Ville  
 Erkki Uotila  asiakas  
 Anton Soini  talonmies  
 Irja Elstelä  kirkkoherranviraston virkailija  
 Helmi Lehosti  2. palvelijatar maitokaupassa  
 Juhani Kumpulainen  Konstaapeli  
 Helvi Aunio  1. palvelijatar maitokaupassa  
 Annikki Linnoila  maitokaupan myyjä  
 Veikko Sorsakivi  korttitoimiston virkailija  
 Urho Lehtonen  vuokralautakunnan edustaja  
 Rudi Valtonen  1. sotavanki  
 Tommi Rinne  2. sotavanki  
 Einar Riski  3. sotavanki  
 Irma Savela  kampaaja  
 Sirkka Rauanheimo  kampaaja  
 Erkki Ojanen  mies kahvilassa  
 Hannes Veivo  osoitetoimiston virkailija  
 Eila Pehkonen  1. rouva  
 Hilkka Kinnunen  rouva ”puhelias”  
 Mai-Brit Heljo  2. rouva  
 Satu Unho  4. rouva  
 Paavo Hukkinen  mies kadulla  
 Mauno Hyvönen  sihteeri  
 Börje Idman  hovimestari  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvatarkastamo olisi halunnut tehdä melko suuria poistoja,[3] joiden kohteeksi lopulta päätyi puoli minuuttia viranomaisten lahjottavuutta käsittelevää materiaalia.[4]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarviot suhtautuivat elokuvaan nuivasti. Olavi Veistäjän (Aamulehti) mukaan se ”olisi voinut olla pieni sensaatiokin 1940-luvun loppupuolella, mutta nyt sillä ei enää ole paljonkaan virkaa”. Samaa näkemystä edusti Leo Nordberg arviossaan Uudessa Suomessa.[3]

Kriitikko Arto Pajukallion mukaan elokuva on ollut vielä 1950-luvun puolivälissäkin rohkea peilatessaan aikansa moraalin venyvyyttä. Hän luonnehtii elokuvaa mustaksi komediaksi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 14.9.2011, s. D 7.
  2. Päivän elokuvia. Tv-maailma 36/2011, s. 21.
  3. a b Yhteinen vaimomme Elonetissä Lehdistöarvio. Viitattu 11.12.2013.
  4. Yhteinen vaimomme Elonetissä Taustaa. Viitattu 11.12.2013.
  5. AP: Yhteinen vaimomme. Päivän elokuvia, Tv-maailma 49/2013, s. 26.


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.