Sysmäläinen (elokuva)

Sysmäläinen
Elokuvan juliste.
Ohjaaja	Valentin Vaala
Käsikirjoittaja	Niilo Hirn Yrjö Kivimies Orvo Saarikivi
Perustuu	Jalmari Finnen romaaniin Sysmäläinen. Helsinki: Otava, 1910
Tuottaja	Matti Schreck
Säveltäjä	Felix Krohn
Kuvaaja	Armas Hirvonen
Leikkaaja	Valentin Vaala
Lavastaja	Ville Salminen Kosti Aaltonen
Pääosat	Olavi Reimas Sirkka Sari Vilho Auvinen Kerttu Salmi
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta	6. marraskuuta 1938
Kesto	93 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Sysmäläinen on vuonna 1938 ensi-iltaan tullut Valentin Vaalan ohjaama historiallis-romanttinen komediaelokuva. Se perustuu Jalmari Finnen samannimiseen historialliseen romaaniin vuodelta 1910.

Elokuva kertoo 1600-luvulla eläneestä sysmäläisestä aatelismiehestä Arvid Tandefeltistä. Päähenkilö joutuu lapsena pakkonaimisiin Brita-neidin kanssa. Kolmikymmenvuotisesta sodasta palattuaan hän ei enää tunnista vaimoaan, vaan yrittää ensin vietellä tämän ja erehtyy sitten palkkamaan pojaksi pukeutuneen vaimonsa rengikseen. Elokuvan pääosissa esiintyvät Olavi Reimas ja lupaava näyttelijä Sirkka Sari, joka kuoli tapaturmaisesti seuraavana vuonna.

Ulkokuvaukset tehtiin Heinolassa Lusin kylässä sekä Ruotsalainen-järven rannalla kesällä 1938. Lisäksi kuvattiin romaanin tapahtumaympäristöissä Vihdin Olkkalassa ja Sysmän Rapalassa.

Näyttelijät

Olavi Reimas	…	Arvid Henrikinpoika Tandefelt
Sirkka Sari	…	Brita Ekestubbe alias Adolf, ”Aatu”
Vilho Auvinen	…	haavuri-Kustaa
Kerttu Salmi	…	Johanna, ”Hankku”
Uuno Laakso	…	Erik Stjernhök
Sven Relander	…	Axel Ringius
Topo Leistelä	…	tuomari Henrik Persson, Arvidin isä
Paavo Jännes	…	Henrik Laurinpoika Ekestubbe, Britan isä
Tuulikki Schreck	…	Brita lapsena
Kalevi Koski	…	Arvid lapsena

Juoni

Vihdin Olkkala vuonna 1622. Arvid Tandefeltin ja Brita Ekestubben isät ovat sopineet alaikäisten lastensa avioliitosta. Huolimatta Arvidin vastustuksesta sopimus pannaan toimeen ja lapset vihitään kirkossa.

Turku 15 vuotta myöhemmin. Arvid on paluumatkalla Saksan-sodasta. Hän ei ole häiden jälkeen tavannut vaimoaan, joka on asunut kotonaan Vihdissä, kun taas Arvidin kotikartano on Sysmässä. Turussa Arvid ihastuu naiseen, jota ei tunne, mutta joka itse asiassa on hänen laillisesti vihitty vaimonsa Brita. Hän pysäyttää naisen kadulla, tunnustaa tunteensa ja kosii, mutta nainen lyö häntä ratsupiiskalla ja ratsastaa pois. Arvid ottaa hevosen ja lähtee takaa-ajoon. Hän tavoittaa naisen maaseudulla ja ehtii juuri esittäytyä, kun kaupunkilaiset karauttavat paikalle ja syyttävät Arvidia hevosvarkaudesta. Välikohtauksen aikana nainen Arvidin raivoksi pääsee häneltä karkuun.

Arvid on aikaisemmin pelastanut kamasaksojen kynsistä Kustaan, pikkuvarkaan ja veijarin, jonka on pestannut palvelijakseen. Lähtiessään kotimatkalle Sysmään sydämistynyt Arvid ottaa mukaan vielä kaivolla tapaamansa Johannan eli ”Hankun”, vain siitä syystä että ”tarvitsee naisen haukuttavakseen”. Matkalla Arvid lähettää Kustaan Vihtiin kertomaan vaimolleen, että rakastaa toista. Viestin saatuaan Brita paljastaa Kustaalle olevansa Arvidin vaimo, ja lähtee hänen mukanaan Sysmään, Arvidin kotikartanoon Rapalaan. Hankku ehtii kuitenkin puolisoiden väliin ja Brita karkaa paikalta ennen kuin Arvid ehtii tunnistaa häntä.

Kustaa keksii, että Brita palaisi Rapalaan pojaksi naamioituneena. Suunnitelma pannaan täytäntöön: kun Arvid epäilee ”Aatuksi” esiteltyä poikaa liian naismaiseksi, tämä vetää esiin miekkansa ja onnistuu mittelössä voittamaan kahdesti Arvidin, joka joutuu perumaan sanansa. He juovat maljat, Arvid menee uimaan viilentääkseen tunnehämminkiään ja antaa ”pojalle” yösijan omasta sängystään ihmettelemättä suuremmin sitä, ettei tämä riisu vaatteitaan.

Hankku ihastuu ”Aatuun” eikä suostu lähtemään kartanosta ennen talon rouvan saapumista. Tällöin Kustaa ehdottaa, että ”Aatu” pukeutuisi rouvaksi: Arvid on innoissaan suunnitelmasta mutta hämmentyy nähdessään jälleen naisen asuun sonnustautuneen Britan. Yhdennäköisyys ja pojan katoaminen selitetään sillä, että ”Aatu” on rouvan veli ja matkustanut Turkuun; Hankku katoaakin samaa tietä. Kyläläiset paikallista vallasväkeä myöten ottavat Britan vastaan. Arvid ei haluaisi jatkaa naamioleikkiä, mutta suostuu siihen, että asia paljastetaan pidoissa viikon kuluttua. Brita puolestaan haluaa varmuuden siitä, että Arvid rakastaa häntä itseään eikä Turussa tapaamaansa tyttöä.

Aatelismiehet Erik Stjernhök ja Axel Ringius saapuvat uudelleen tervehdyskäynnille ja liehittelevät avoimesti Britaa. Arvid on mustasukkainen, kuten Brita on toivonutkin, ja ajaa miehet ulos. Hän tunnustaa Britalle maineensa naistenmiehenä sekä luonteensa ja tapojensa särmikkyyden, jolloin Brita lupaa auttaa häntä niiden ”höyläämisessä”.

Seuraa onnellisia juhlapäiviä, kunnes totuus paljastuu Arvidille hänen nähdessään Britan saunassa, jonne tämä on vastoin pojan rooliaan halunnut mennä yksin. Arvid on jatkavinaan leikkiä, mutta intohimoinen suudelma saa Britan ymmärtämään, että mies tietää asian oikean laidan. Brita tunnustaa olevansa Arvidin oikea vaimo ja uusi suudelma sinetöi heidän onnensa.

Arviot

Aikalaiskritiikissä elokuva ei herättänyt suurta innostusta, mutta sen ei katsottu myöskään pettäneen odotuksia. Puvustus, kuvaus ja lavastus on arvioitu laadukkaiksi, ja kokonaisuudessaan elokuva ja sen ohjaaja saavat kiitosta. Ainoat heikkoudet löydettiin käsikirjoituksesta, joka noudattaa liian tarkasti alkutekstiä ja siten hidastaa tempoa.

Sysmäläistä on myöhemmin pidetty Vaalan välityönä: ”Joitakin luistavia näytteitä Vaalan kertojan taidoista elokuvassa kyllä on, mutta kokonaisuus jää kuitenkin kovin puisevaksi ja jähmeästi näytellyksi kansankomediaksi”. 2000-luvun kritiikissä sen todetaan reuhtovan jännitteettömästi, vaikka osa otoksista sujuukin. Eräs kriitikko ei pitänyt sukupuoli-identiteettiä monine roolinvaihteluineen käsittelevää elokuvaa vakavasti otettavana, mutta totesi sen olevan omalla tavallaan hupaisa.