Uuno Laakso

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuno Laakso 1930-luvun alussa.

Uuno Alarik Laakso (ent. Uno Adamsson, 1. lokakuuta 1896 Hollola6. joulukuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Laakso teki näyttävän uran teatterissa ja noin viidessäkymmenessä elokuvassa. Hän näytteli Suomen Kansallisteatterissa vuosina 1930–1956. Hän työskenteli muun muassa Aku Korhosen kanssa. Laakso sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1951.

Laakso esiintyi useissa suomalaisissa elokuvissa. Hän tulkitsi nimiroolin komediaelokuvassa Särkelä itte (1947), lisäksi hän teki merkittävät roolit muun muassa elokuvissa Siltalan pehtoori (1934), Tulitikkuja lainaamassa (1938) ja Katupeilin takana (1949). Hän voitti kahdesti parhaan miessivuosan Jussin, ensin vuonna 1947 elokuvasta Kirkastuva sävel ja toisen kerran vuonna 1950 elokuvasta Katupeilin takana.

Uuno Laakso oli lahjakas ja monipuolinen näyttelijä. Hänen veljensä Artturi Laakso oli niin ikään näyttelijä. Laakso oli naimisissa Rakel Laakson kanssa vuosina 1927–1953. Hän kuoli 60-vuotiaana itsenäisyyspäivänä 1956 otettuaan vahingossa yliannostuksen unilääkettä.


Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Ranin: Käsi otsalla

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.