Ilmari Räsänen
Toivo Ilmari Räsänen (4. kesäkuuta 1888 Tuusniemi – 14. maaliskuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen lausuja ja lausunnanopettaja.[1] [2]
Henkilöhistoria
muokkaaIlmari Räsäsen vanhemmat olivat kirkkoherra Pekka Räsänen ja Maria Mustonen ja puoliso vuodesta 1913 Wivi Henriksson. Räsänen tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1909. Hän opiskeli puhetekniikka ja kaunolukua Marburgissa 1910 ja teki useita opintomatkoja ulkomaille 1910-luvun alussa. Räsänen oli Helsingin yliopistossa puhetaidon opettaja 1913–1926 ja kaunoluvun lehtori 1928–1931, Tampereen klassillisen lyseon suomen kielen lehtorina hän toimi 1927–1928. Hän työskenteli myös Kansan näyttämön johtajana 1918–1921 ja oli valtion dramaattisen lautakunnan jäsenenä vuodesta 1926.[1][3][2]
Ilmari Räsänen julkaisi tutkielman Ida Ahlbergista sekä lukuisia lausuntaoppaita. Hän käsitteli kirjallisuus- ja teatterikysymyksiä varsinkin Valvoja-Ajassa. Räsänen tuli tunnetuksi Hjalmar Nortamon raumalaisten murrejuttujen tulkitsijana ja hän tulkitsi myös Hans Christian Andersenin, Alphonse Daudetin, Aleksis Kiven, V. A. Koskenniemen ja Eino Leinon tuotantoa (Helkavirret). Räsäsen tulkinta Leo Tolstoin novellista Kuinka paljon maata ihminen tarvitsee oli myös tunnettu. [2]
Julkaisuja
muokkaa- Hyötylän yritys: laulunäytelmä kolmessa näytöksessä, 1899
- Lyhyt kaunoluvun opas, 1917
- Lukemisen ohjeita kouluja varten, 1921
- Seitsemän lausuntaharjoitusta, 1921
- Ida Aalberg,1925
- Lausuntaopas vapaata kansansivistystyötä varten, 1928
- Selityksiä ja lausuntaohjeita viiteentoista Vänrikki Stoolin tarinaan, 1930, Niilo Lehmuskoski, Ilmari Räsänen
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, IV osa: Malmström, K. R.–R. s. 578–579. Porvoo: WSOY, 1932.
- ↑ a b c Ilmari Räsänen, Helsingin Sanomat, 15.3.1931, nro 73, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 15.3.2026
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 807
