Siirry sisältöön

Tartuffe

Wikipediasta
Tartuffe
Tartuffe, ou l’Imposteur
Tartuffe, Molièren teosten koottu laitos ranskaksi ja englanniksi 1739. Kuvassa moraaliton Tartuffe, jonka juonet paljastaa isäntä Orgonin vaimo Elmire viettelemällä tämän petollisesti. Orgon on piiloutuneena pöydän alle.
Tartuffe, Molièren teosten koottu laitos ranskaksi ja englanniksi 1739. Kuvassa moraaliton Tartuffe, jonka juonet paljastaa isäntä Orgonin vaimo Elmire viettelemällä tämän petollisesti. Orgon on piiloutuneena pöydän alle.
Kirjoittaja Molière
Alkuperäiskieli ranska
Tyylilaji komedia
Aihe kirkon ja uskonnon tekopyhyys
Tapahtumapaikka ja -aika 1660-luku
Kantaesitys 12. toukokuuta 1664
Kantaesityspaikka Versailles'n palatsin teatteri

Tartuffe (ransk. Tartuffe, ou l’Imposteur) on viisinäytöksinen komedia, jonka on Tartuffe nimisenä kirjoittanut ranskalainen kirjailija Molière vuonna 1664 kolminäytöksisenä[1] ja se sai kantaesityksensä 12. toukokuuta 1664 Versailles'n palatsin teatterissa, suurten juhlallisuuksien (Les fêtes des plaisirs de l'ile enchantée) yhteydessä. Näytelmä julkaistiin ja esitettiin uusintaversiona nimellä Le Tartuffe; ou, l’imposteur vuonna 1669.[2][3]

Komedia kertoo tekopyhyydestä. Sen nimihenkilö on kiihkeältä uskovaiselta vaikuttava tekopyhä lurjus Tartuffe, joka äärimmäistä hurskautta teeskennellen hyödyntää häikäilemättömästi rikkaan herra Orgonin vieraanvaraisuutta. Perheen hengellisten ja moraalisten tarpeiden hoitamisen varjolla hän manipuloi omaksumaan tiukan, puritaanisen elämäntavan ja melkein tuhoaa Orgonin perheen. Orgonin uhrautuessa Tartuffen hyväksi Orgonin lähipiiri joutuu kärsimään, ja alkaa ensimmäisenä huomata Tartuffen tekopyhyyden.[4] Orgonin vaimo Elmire näkee Tartuffen ilkeän tekopyhyyden läpi ja paljastaa hänet[3] kun tämä yrittää takavarikoida Orgonin omaisuuden ja uhkailla hänen perhettään.[5]

Näytelmä on Molièren kuuluisimpia. Siinä kirjailija ruoskii armotta kaikenlaista tekopyhyyttä, ja sana Tartuffe on saanut teeskentelijää tarkoittavan sivumerkityksen ranskan kielessä. Päähenkilö on lihan himojen palvoja sekä kiihkeä uskonnon harjoittaja ja on onnistunut pääsemään varakkaan porvari Orgonin ystäväksi.[6]

Pariisin arkkipiispa Hardouin de Péréfixen antama asetus 11. elokuuta 1667, jolla Tartuffen esittäminen kiellettin.

Orgon haluaa tyttärensä Marianen ja Tartuffen menevän naimisiin, mutta tytär näkee Tartuffen tekohurskauden läpi ja inhoaa tätä. Poikansa Damisin Orgon tekee perinnöttömäksi ja tarjoaa perinnön Tartuffelle, joka ottaa sen vastaan puhtaasta lähimmäisenrakkaudesta. Onhan olemassa vaara, että poika tuhlaisi isänsä ansiot. Lopulta Tartuffe yrittää vietellä Orgonin vaimon Elmiren. Onhan kunnon rouvalle parempi, että tämän viettelee hurskas hengenmies kuin tylsä porvari.[7]

Tartuffen vuonna 1669 julkaistu painos, nimiölehti.

Viisinäytöksinen versio Tartuffesta nimellä L’Imposteur (Teeskentelijä) esitettiin 5. elokuuta 1667 Palais-Royalin teatterissa — päähenkilön nimi oli muutettu Panulpheksi — mutta vain kerran: Pariisin virkaatekevä poliisipäällikkö Guillaume de Lamoignon ja arkkipiispa Hardouin de Péréfixe kielsivät sen kirkonkirouksen uhalla. Molièren vastaus vedota kuninkaaseen toistuvasti, joka oli Espanjan ja Ranskan välisessä sodassa 1667–1668 Flanderissa. Siinä hän korosti, että näytelmän konna ei ole vilpitön uskovainen vaan nimenomaan teeskentelijä ja tekopyhä ja julkaisi puolustuksen näytelmälleen nimeltä Lettre sur la comédie de l'Imposteur.[8][1]

Vaikka ei ole mitään syytä ajatella, että Ludvig XIV olisi vastustanut Molièren kuvausta uskonnosta ja uskonnollisesta tekopyhyydestä, näytelmä joutui osaksi paljon laajempaa taistelua uskonnollisesta ja poliittisesta auktoriteetista.[9] Ludvig XIV:n valtaa uhkasivat Rooman paavi ja Ranskassa jansenistit, jotka eivät tunnustaneet kuninkaan oikeutta puuttua yksilön omantunnon asioihin.[9]

Kirkonmiehet tuomisivat Tartuffen ilmestymisen jälkeen Molièren jyrkin sanankääntein. Hänestä levitettiin juoruja, ja hänet vaadittiin jopa poltettavaksi roviolla. Muuan kirkonmies vaati kirjailijan surmaamista perustellen vaatimustaan keisari Augustuksen antamalla kuolemantuomiolla Juppiteria solvanneelle ilveilijälle. Ainoastaan Ludvig XIV:n suojelu pelasti Molièren. Aurinkokuningas myönsi Molièrelle eläkkeen, joka turvasi hänen taloutensa.[10] Kirkko voitti vaateensa siinä, että näytelmän esittäminen kiellettiin viideksi vuodeksi.[8]

Helmikuun 5. päivänä 1669 Tartuffe saatiin viimein esittää nimellä Le Tartuffe; ou, l’imposteur. Näytelmän loppu oli kirjoitettu uudestaan. Se päättyy kuninkaan välituloon, deus ex machinaan. Tartuffen voitto kääntyykin odottamattomaksi tappioksi, kun oikeamielinen kuningas näytelmän ulkopuolelta puuttuu tapausten kulkuun.[1][5]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartuffesta on tehty elokuvasovitukset vuosina 1925 ja 1984.[11]

Vuoden 1925 Carl Mayerin käsikirjoittaman mykkäfilmi version Herr Tartuffe ohjasi saksalainen Friedrich Wilhelm Murnau ja tuotti Ufa – Universum Film AG. Pääosissa Emil Jannings, Lil Dagover ja Werner Krauss.[12] [13]

Vuoden 1985 ranskalaisen version Le tartuffe ohjasi suoraan Molièren tekstiin Gérard Depardieu, pääosissa Depardieu, Elisabeth Depardieu ja François Périer. [14][15]

Keskeiset hahmot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hahmo Kuvaus
Orgon Talon isäntä, Elmiren aviomies, ihailee Tartuffea
Tartuffe Orgonin vieras, joka yrittää vietellä Elmiren ja huiputtaa Orgonilta tämän omaisuuden
Elmire Orgonin vaimo
Mariane Orgonin tytär edellisestä avioliitosta, Valèren rakastettu
Valère Orgonin tyttären Marianen rakastettu
Dorine Marianen kamarineito, tarjoaa apuaan nuorille rakastavaisille
Damis Orgonin poika edellisestä avioliitosta
Cléante Elmiren veli
Rouva Pernelle Orgonin äiti

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c 4.8 Aurinkokuningas ja kypsä Molière – Eurooppalaisen teatterin historiaa disco.teak.fi. Viitattu 14.1.2026.
  2. ↑ Molière - Comedies, Satires, Farces | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 26.12.2025. Viitattu 14.1.2026. (englanniksi)
  3. ↑ a b Tartuffe | Comedy, French Theatre, Molière | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 13.1.2026. Viitattu 15.1.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Molièren Tartuffe (Arkistoitu – Internet Archive). Uusi Suomi 14.4.2009.
  5. ↑ a b Tartuffe by Molière | Research Starters | EBSCO Research EBSCO. Viitattu 15.1.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Grimberg 1982, osa 14 lähde tarkemmin?
  7. ↑ Grimberg 1982, osa 14, s. 169–170.
  8. ↑ a b Tobin, Ronald W. & Moore, Will G.: Molière - French Genius, Comedic Master, Playwright | Britannica Encyclopaedia Britannica.
  9. ↑ a b Julia Prest: The Religious Climate, s. 28–35. Cambridge: Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-1-108-49321-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.1.2026.
  10. ↑ Grimberg 1982, osa 14, s. 164 ja 170–171.
  11. ↑ Tartuffe (haku)[vanhentunut linkki]. Elonet.
  12. ↑ Tartüff (1925) Elonet.
  13. ↑ ”Herr Tartüff”. Hermann Picha, Rosa Valetti, André Mattoni (käsikirjoitus). Universum Film (UFA). 24.7.1927
  14. ↑ Le Tartuffe (1984) Elonet.
  15. ↑ ”Le tartuffe”. Gérard Depardieu, François Périer, Yveline Ailhaud (käsikirjoitus). Les Films du Losange, DD Productions, Gaumont. 5.9.1984

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Molièren näytelmiä

Sievistelevät hupsut – Naisten koulu – Tartuffe – Don Juan – Ihmisvihaaja – Lääkäri vastoin tahtoansa – Saituri – Porvari aatelismiehenä – Oppineita naisia – Luulosairas

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tartuffe&oldid=23787670”