Saituri

Saituri
L'Avare
	; Noin 1810 Berliinissä esitetyn version mainosjuliste; näyttelijät August Wilhelm Iffland ja Franz Labes.
Kirjoittaja	Molière
Alkuperäiskieli	ranska
Tyylilaji	komedia
Aihe	saituus
Kantaesitys	9. syyskuuta 1668
Kantaesityspaikka	Théâtre du Palais-Royal, Palais-Royal
	Infobox OK

Saituri (L' Avare) on ranskalaisen näytelmäkirjailija Molièren viisinäytöksinen komedianäytelmä vuodelta 1668. Kantaesitys oli 9. syyskuuta 1668 Pariisissa Palais-Royalin Théâtre du Palais-Royal teatterissa.

Molière käytti tässä näytelmässä modernia versiota muinaisesta koomisesta kitsaasta hahmosta. Tämä oli viimeinen hänen kolmesta vuonna 1668 julkaistusta näytelmästään. Saituri on kirjoitettu proosaksi, jota voi lukea kuin runoa. Kohtaukset ovat kaikki entisenkaltaisia, mutta näytelmän henki on erilainen kuin Molièren muissa teoksissa eikä ollut kaikkien mieleen. Saiturin piina on elävä paradoksi, epäinhimillisessä rahan palvonnassaan ja liian inhimillinen kunnioituksen ja hellyyden tarpeessaan. Henkeäsalpaavissa kohtauksissa hänen maniansa viittaa julmuuteen, patologiseen yksinäisyyteen ja jopa hulluuteen. Näytelmä oli liian karu niille, jotka odottivat nauravansa komedialle. Goethe aloitti kyseenalaisen tavan kutsua sitä tragediaksi.^[1]

Näytelmä kertoo vanhasta ja rikkaasta saiturista, Harpagonista, joka yrittää naittaa itsensä nuorelle ja kauniille Marianelle. Mariane on kuitenkin rakastunut Harpagonin poikaan Cléanteen. Harpagonin tytär Élise taas on rakastunut Valère-nimiseen nuorukaiseen, mutta Harpagon vastustaa heidän avioitumistaan ja haluaisi tyttärensä rikkaisiin naimisiin vanhan Seigneur (Herra) Anselmen kanssa.

Näytelmä on julkaistu suomeksi ainakin Lauri Hirvensalon suomentamana.