Palais-Royal

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Palais-Royal. Sisäänkäynti Ranskan valtioneuvoston (Conseil d'État) käytössä olevaan osaan rakennusta, place du Palais-Royalin puolella.

Palais-Royal on Pariisissa Ranskassa sijaitseva palatsi ja historiallinen asumus. Palatsi sijaitsee Pariisin 1. arrondissementin alueella, Louvren taidemuseon pohjoispuolella. Palatsin pihalla on Daniel Burenin suunnittelema pylväikkö ja Pol Buryn Ceisos-maapallo. Palatsin rakennuskokonaisuus käsittää myös Comédie-Françaisen teatteritilat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palace-Royalin rakennutti kardinaali Richelieu. Arkkitehti Jacques Lemercierin suunnittelema palatsi rakennettiin vuosina 1634–1639.[1] Rakennuksen paikka vastaa suunnilleen aiemmin paikalla sijainneen Rambouillet’n palatsin aluetta. Alkuvaiheessa Palais-Royalia kutsuttiin kardinaalin palatsiksi. Kardinaali Richelieu oli usein nähty vieras Rambouillet’n markiisittaren loistavassa salongissa, jota hän linnassaan piti.

Kuninkaallinen asumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Testamentissaan kardinaali Richelieu jätti rakennuksen Ranskan kuningas Ludvig XIII:lle. Ludvig XIII:n kuoleman jälkeen vuonna 1643 sijaishallitsija ja leskikuningatar Anna Itävaltalainen, hänen poikansa Ludvig XIV ja kardinaali Mazarin muuttivat Louvresta asumaan tähän palatsiin. Tältä ajalta on peräisin rakennuksen kutsuminen Palais-Royaliksi eli kuninkaalliseksi palatsiksi.[1] Vuonna 1648 pariisilaiset valtasivat palatsin varmistuakseen, että nuori Ludvig XIV ja hänen äitinsä eivät olisi paenneet rakennuksesta.lähde? Kun pariisilaiset Fronde-kapinan aikana vuonna 1651 tunkeutuivat aina kuninkaan makuuhuoneeseen saakka, Ludvig XIV päätti rakennuttaa uuden kuninkaallisen palatsin Versaillesiin Pariisin ulkopuolelle.[2]

Orléansien herttuoiden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1661 Ludvig XIV muutti pois Palais-Royalista, ja hänen nuorempi veljensä Filip, jota kutsuttiin arvolla Monsieur, sai palatsin apanage-läänityksenä. Vuonna 1692 Orléansin herttua Filip II peri palatsin. Hän toimi seuraavan vuosisadan alussa Ranskan sijaishallitsijana viettäen palatsissaan jokseenkin iloista ja rattoisaa elämää.

Vallankumouksen aattona palatsi kuului Orléansin herttua Ludvig Filip II:lle. Hän jälleenrakensi palatsin vuonna 1773 tapahtuneen tulipalon jäljiltä. Hän loi palatsista pariisilaisten suosiman tapahtumapaikan, johon hän sijoitti, kauppoja, teattereita, kahviloita, puiston jne. Tällöin palatsia alettiin nimittää kauppiaspalatsiksi ja Orléansin Filipiä Pariisin porvareiden johtajaksi (prévot des marchands).

Herttua Ludvig Filip II rakennutti palatsiin vuosina 1780–1784 arkkitehti Victor Louisin suunnittelemat pitkät siipirakennukset. Ne oli alkujaan tarkoitettu vuokrattaviksi, sillä herttua tarvisti vuokratuloja maksaakseen suuret velkansa.[1]

Vallankumouksen tyyssija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuksen yksityiskohta

Palais-Royalista tuli vallankumouksen aikana agitaation keskus. Sieltä lähtivät Bastiljin valtaamiseen johtaneet vallankumouskiihotukset. Camille Desmoulins puhui kansanjoukoille nostettuna kahvilan pöydälle. Juuri 13. heinäkuuta 1789 pidetty puhe on tehnyt hänen kuuluisaksi. Palatsista lähti myös valtuuskunta, joka 5. lokakuuta 1789 nousi vastustamaan kuninkaan käyttämää veto-oikeutta. Samana päivänä tuhannet naiset marssivat kohden Versaillesia ja 6. lokakuuta he toivat mukanaan kuninkaallisen perheen Tuileries’n palatsiin.

Kahvilat olivat tyytyväisiä toimintaansa kaarikäytävien varrella. Ne ulottivat toimintonsa puiden siimekseen. Ne olivat todellisia verbaalisen agitaation peräpaikkoja, uusien ajatusten kansankokouksia, niin kauan kuin vallankumous toi ja kehittyi puheen rytmillä. Vuonna 1793 palatsi siirtyi valtion omaisuudeksi.

Marraskuun 1799 vallankaappauksen jälkeen Palais-Royal määrättiin tribunaatin (Tribunat) toimipaikaksi. Kyseessä oli uuden perustuslain mukaisesta valtioelimestä, jonka tehtävänä oli keskustella lakialoitteista ja sen päätökset olivat vain neuvoantavia.

Käyttö 1800-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsi palautettiin Orléansin herttuoiden perheelle vuonna 1814 ja tässä käytössä se toimi aina vuoteen 1848 saakka. Jo 24. joulukuuta 1814 Pierre-François-Léonard Fontaine nimitettiin Orléansin herttuan arkkitehdiksi. Hän teetti rakennukseen sen käytön kannalta tarvittavat muutokset (Orléansin galleria ja suuri portaikko jne.) restauraation ja heinäkuun monarkian aikana. Palatsi ryöstettiin helmikuun vallankumouksen yhteydessä 22. helmikuuta 1848.

Pariisin kommuunin aikana vuonna 1871 palatsi tuhottiin. Pari vuotta myöhemmin se kunnostettiin, jotta Ranskan valtioneuvosto (Conseil d’État) voisi sijoittua sinne.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin rakennuksessa toimivat kauppojen ja kahviloiden lisäksi muun muassa seuraavat instituutiot:

  • Ranskan valtioneuvosto (Le Conseil d'État), joka on julkinen viranomainen ja Ranskassa sillä on kaksi keskeistä tehtävää: se toimii hallituksen neuvonantajana ja se on korkein hallinnollinen tuomioistuin.
  • Ranskan perustuslakineuvosto (Le Conseil constitutionnel) on julkinen viranomainen, joka perustettiin viidennen tasavallan perustuslaissa vuonna 1958. Neuvoston tehtävänä on päättää lainsäädännön perustuslaillisuus ja sille on sälytetty perustuslain tulkintaoikeus.
  • Ranskan kulttuuriministeriö.
  • Ranskalainen teatteri (la Comédie-Française) on ainoa Ranskan valtion omistama teatteri ja yksi niistä harvoista, joilla on vakinainen henkilökunta.

Puutarha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsin sisäpihalla on laaja puutarha (Jardin du Palais-Royal), jossa usein järjestetään muun muassa taidenäyttelyitä. Puutarhan perällä on Ranskan kansalliskirjaston Richelieu-keskus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Martina Padberg: Taide & Arkkitehtuuri: Pariisi (suom. Tapani Kilpeläinen), s. 197. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2007. Alkuteos Kunst & Architektur Paris.
  2. Padberg 2007, s. 13.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palais-Royal.