Poikani pääkonsuli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poikani pääkonsuli
Poikani pääkonsuli.jpg
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Ilmari Unho (alkuteksteissä Elsa Soini)
Perustuu Elsa Soinin näytelmään Minun poikani pääkonsuli (1935)
Tuottaja Matti Schreck
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Uno Pihlström
Leikkaaja Elle Viljanen
Lavastaja Ville Salminen
Pääosat Helena Kara
Uuno Laakso
Tauno Majuri
Eine Laine
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 22. joulukuuta 1940
Kesto 109 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Poikani pääkonsuli on Ilmari Unhon ohjaama suomalainen mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1940. Se pohjautuu Elsa Soinin näytelmään Minun poikani pääkonsuli, jonka kantaesitys oli vuonna 1934. Alkuteksteissä elokuvan käsikirjoittajaksi on mainittu myös Elsa Soini, mutta todellisuudessa Unho oli sommitellut käsikirjoituksen Soinin näytelmästä.

Elokuvan lyhyt ulkokuvajakso kuvattiin Tukholmassa, ja hotelli Grandin sisäkohtaukset Helsingin Munkkisaaren studion lavasteissa. Hotellikohtauksen avustajina toimi useiden eri maiden kansalaisia.[1]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioissa mannermaiseksi kulttuurikomediaksi luonnehdittu Poikani pääkonsuli sai kiitosta aluevaltauksestaan. Sen katsottiin olevan hauskuudessaan ja lennokkuudessaan kelpo ajanviete-elokuva, mutta äänitystä pidettiin paikoin heikkona. Näyttelijöistä erityishuomion sai Hannes Häyrinen.[2]

Televisioesityksen aikaan vuonna 1979 elokuvaa pidettiin rutiininomaisena komediana, joka ei kuulu ohjaajan teosten helmiin.[2] Vuoden 2012 kritiikissä elokuva sai luonnehdinnan ”sekava ja jähmeä”.[3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Helena Kara  ylioppilas Inkeri Paappanen, ”Iiri”  
 Uuno Laakso  pääkonsuli Albert Takkulainen  
 Tauno Majuri  liikemies Taavi Takkulainen  
 Eine Laine  rouva Alba Takkulainen, o.s. Silfverlund  
 Reino Valkama  rehtori Severi Takkulainen  
 Paavo Jännes  ministeri Kaarlo Keiho  
 Ruth Snellman  vuorineuvoksetar Berta Korri  
 Lea Joutseno  Kaisu Korri  
 Tuire Orri  Kirsti Uitto  
 Tyyne Haarla  Hulda  
 Hannes Häyrinen  koulupoika Erkki Takkulainen, ”Ekku”  
 Arvi Tuomi  kauppaneuvos Tomén  
 Anitra Karto  Riitta, Iirin ystävätär  
 Väinö Kolhonen  piccolo hotelli Grandissa  
 Ilmari Peitsalo  peliseurueen jäsen  
 Kirsti Hurme  Tibi  
 Vilho Siivola  ministeriön vahtimestari  
 Salli Karuna  rouva Kellovaara  
 Aino Mattila  rouva Sokkelo  
 Anni Aitto  rouva Granlund  

 Aku Käyhkö  herrasmies kadulla  
 Kerttu Salmi  vanhapiika kadulla  
 Onni Timonen  poliisi kadulla  
 Holger Salin  tanssija  
 Seppo Sariola  tanssija  
 Margareta Wasenius  tanssija  
 Uno Wikström  tanssija  
 Liisa Tuomi  arpakojun hoitaja  
 Maj-Lis Häyrinen  1. neitonen  
 Liisa Nevalainen  2. neitonen  
 Laila Jokimo  hyväntekeväisyysneitonen  
 Nora Mäkinen  hyväntekeväisyysneitonen  
 Karl Tulkio  hyväntekeväisyysherra  
 George de Godzinsky  kapellimestari  
 Vilho Ruuskanen  laulusolisti  
 Simo Osa  mies juhlapaikalla  
 Rakel Linnanheimo  sairaanhoitajatar  
 Kalle Rouni  lähetysneuvos Kuula  
 Ossi Korhonen  osastonjohtaja  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilas Inkeri Paappanen voittaa arpajaisissa Tukholman-matkan, jota varten hän saa ystävältään Kaisu Korrilta lainaksi vaatteita, savukekotelon ja turkin. Laivalla Iiri iskee silmänsä liikematkalla olevaan Taavi Takkulaiseen, ja yrittää kaikin tavoin herättää hänen huomionsa. Savukekotelon perusteella Taavi luulee Iiriä vuorineuvos Korrin hemmotelluksi tyttäreksi, eikä vastaa tytön mielenkiintoon. Kun väärinkäsitys selviää kommellusten jälkeen, romanssi syttyy ja johtaa suudelmaan kuutamon valossa laivan kannella. Iiri ja Taavi sopivat tapaavansa seuraavana iltana tukholmalaisessa Grand-hotellissa.

Hotelli Grandissa asuu myös Taavin veli, pääkonsuli Albert Takkulainen, joka on palaamassa kotimaahan. Iiri saa hänen huoneensa numeron kysyessään vastaanotosta Takkulaista. Hotelliin saapuva Albert lähettää naisseuralaisensa Tibin edeltä huoneeseen, jossa Iiri odottaa Taavia. Syntyy jälleen väärinkäsitys, ja Iiri poistuu hotellista loukkaantuneena. Lähtiessään hän kiinnittää kalliilla turkillaan hotellissa vierailevan vuorineuvoksettaren huomion. Taavi odottaa turhaan aulassa Iiriä, joka sähköttää Kaisulle palaavansa kotiin. Iiri hakee ja pääsee sattuman kautta kotiopettajaksi Takkulaisen perheen talouteen. Hän tuntee ennestään perheen nuorimman pojan Erkin, ja alkaa toimia tämän matematiikan opettajana. Perheen äiti Alba on tärkeilevä seurapiirirouva, jolle Albertin diplomaattiura on kaikki kaikessa. Isä Severi on hajamielinen tutkijatyyppi, joka ystävystyy nopeasti Iirin kanssa.

Suomeen palannut Albert saa kuulla ministeri Keiholta, että hänen nimityksensä ministeriksi on vaarassa, ellei hän pääse eroon maineestaan naistenmiehenä. Vuorineuvoksetar Korri, ministerin serkku, on kertonut Tukholman-uutisensa, ja ministeri kehottaa Albertia menemään pikimmiten naimisiin huhujen hälventämiseksi. Uutinen Albertin paluusta aiheuttaa sekasortoa Takkulaisen perheessä. Kotiin palattuaan Albert tutustuu Inkeriin, joka saadakseen Taavin ryhtyy esittämään tämän mielen mukaista vaimoehdokasta.

Kaikki osallistuvat hyväntekeväisyysjuhliin, joissa ministeri jälleen varoittaa Albertia naisseikkailuista. Taavi palaa matkaltaan ja rientää juhliin kuultuaan Iirin olevan myös siellä. Erkki järjestää heidät yhteen, mutta Iiri väistelee eikä Taavi saa selvitetyksi Tukholman-sekaannusta. Iiri keimailee Albertille Taavin kiusaksi. Ministerin ja vuorineuvoksettaren nähden Albert esittelee Iirin morsiamenaan ja saa asiaankuuluvat onnittelut. Alba kuitenkin pitää kihlausta skandaalina, Taavin raivotessa ja väittäessä, ettei Iiri rakasta Albertia.

Kun Takkulaiset palaavat aamuyöllä kotiin, Albert varastaa Iiriltä suudelman ja tämä vastaa korvapuustilla. Albertin savuke räjäyttää ilmapallot Iirin kasvoille niin, että tämä joutuu sairaalaan. Albertin nimityksen tielle tulee uusia esteitä: kihlauksen on juoruttu olevan pelkkä diplomaattinen temppu, johon Alba vastaa levittämällä juorua kilpailevan ministeriehdokkaan vaimosta. Juonittelujensa kuluessa vuorineuvoksetar saa kuulla tyttäreltään, että Iiri on käyttänyt Tukholmassa hänen lainaamaansa turkkia, ja Kaisu pakottaa äitinsä perumaan pahat puheensa Iiristä. Vieraillessaan Iirin luona sairaalassa Kaisu selvittää hänelle hotelli Grandissa tapahtuneen väärinkäsityksen.

Iiri pääsee sairaalasta samaan aikaan, kun Albertin nimitysneuvottelut ovat käynnissä. Erkki harhauttaa Taavin luulemaan että Iiri on kuollut; Taavi syöksyy tytön huoneeseen ja löytää tämän täysin terveenä. He tunnustavat rakkautensa ja sinetöivät sovintonsa suudelmalla. Erkki seuraa tilannetta avaimenreiästä ja välittää tiedon perheelle. Juhlatunnelman kruunaa Albertin ilmoitus nimityksestään ministeriksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 5.9.2012
  2. a b Arviot, Elonet.fi, viitattu 5.9.2012
  3. AL: Poikani pääkonsuli, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 38/2012 sivu 25

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.