Tämä on lupaava artikkeli.

Suomen itsenäisyyspäivä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen itsenäisyyspäivä
Suurikokoinen Suomen lippu salossa Helsingin Tähtitorninmäellä. Siniristilippu on ollut käytössä Suomen lippuna 28. toukokuuta 1918 alkaen. Kuva vuodelta 2011.
Suurikokoinen Suomen lippu salossa Helsingin Tähtitorninmäellä. Siniristilippu on ollut käytössä Suomen lippuna 28. toukokuuta 1918 alkaen. Kuva vuodelta 2011.
Tyyppi kansallispäivä
Vietetään 6. joulukuuta Suomessa
Järjestämistiheys vuosittain
Ensimmäisen kerran 6. joulukuuta 1919
Liittyy Suomi itsenäistymiseen
Juhlapäivän tapahtumia mm. Itsenäisyyspäivän vastaanotto, lipunnostoja, juhlajumalanpalvelus, Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati

Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi. Itsenäisyyspäivä on vakavamielinen juhla, johon liittyy sodan ja kaatuneiden muisteleminen. Päivään liittyy monia jokavuotisia perinteitä, kuten jo ensimmäisen presidentin ajoista vietetty tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto, paraateja, soihtukulkueita ja uudempana perinteenä Tuntemattoman sotilaan televisioesitys.

Joulukuun kuudetta päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 alkaen, jolloin siitä tuli kouluissa, tuomioistuimissa ja virastoissa yleinen vapaapäivä. Siitä tuli palkallinen vapaapäivä vuonna 1929 ja yleinen juhla- ja vapaapäivä vuonna 1937. Itsenäisyyspäivä on liputuspäivä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi itsenäistyi Venäjästä 6. joulukuuta 1917. Bolševikit olivat kaapanneet Venäjällä vallan lokakuun vallankumouksessa 7.–8. marraskuuta 1917, ja joulukuun 4. päivänä 1917 P. E. Svinhufvudin johtama senaatti antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen joulukuun 6. päivänä äänin 100–88.[1][2]

Itsenäisyyden alkuvaiheessa itsenäisyyspäivästä oli eri mielipiteitä. Oikeisto ajatteli, että Suomi irroittautui Venäjästä kokonaan vasta sisällissodan päätytyä, ja halusi juhlia itsenäisyyttä valkoisen armeijan voitonparaatin päivänä 16. toukokuuta. Vasemmisto puolestaan ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, koska kansanvaltaa edustanut Suomen eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15. marraskuuta 1917. Kun itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä oli kulunut vuosi 6. joulukuuta 1918, akateemiset piirit juhlistivat vuosipäivää.[3]

Laajemmin joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Valtioneuvosto määräsi päivän tuolloin vapaapäiväksi valtion virastoissa, kouluissa ja tuomioistuimissa. Vuonna 1929 päivä säädettiin lailla yleiseksi palkalliseksi vapaapäiväksi.[4] Vuonna 1937 säädettiin laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä. Sen mukaan itsenäisyyspäivän tuli olla palkallinen vapaapäivä tai siitä on maksettava korotettua palkkaa, kuten sunnuntaityöstä, jos ei ole mahdollista antaa vapaapäivää.[5]

Itsenäisyyspäivä on virallinen liputuspäivä. Liputus päättyy muista talven liputuspäivistä poikkeavasti vasta klo 20.[6]

Perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa itsenäisyyspäivä on rakenteeltaan hyvin perinteinen.[7]

Tähtitorninmäen lipunnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lippu Tähtitorninmäellä itsenäisyyspäivänä 2011.

Vuodesta 1957 lähtien Helsingin Tähtitorninmäellä on joka vuosi itsenäisyyspäivän aamuna klo 9 järjestetty juhlallinen lipunnosto, jonka yhteydessä pidetään puheita ja esitetään kuorolaulua. Tilaisuuden järjestäjänä toimii Suomalaisuuden liitto, lipun nostaa nykyisin partiolippukunta NMKY:n Rastipartio ja siellä esiintyvät muun muassa Viipurin Lauluveikot. Tilaisuus radioidaan suorana lähetyksenä.[8]

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998 jumalanpalvelus on ollut yleiskristillinen ja siihen ovat osallistuneet useat kirkot. Juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto, kuten presidentit, valtioneuvosto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat – kirkon sivuparville ovat päässeet tavalliset seurakuntalaiset. Jumalanpalvelus on televisioitu.[9]

Sankarihaudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.[7]

Kunniamerkkien jako ja ylennykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyyspäivänä ja Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja puolustusvoimien ylennyksiä.[7]

Ylioppilaiden soihtukulkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaiden soihtukulkue Helsingissä vuonna 2015.

Useassa yliopistokaupungissa on itsenäisyyspäivänä ylioppilaiden soihtukulkue.

Kynttilöiden poltto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Yhden käsityksen mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Autonomian aikana kynttilöitä poltettiin keisariperheen kunniaksi. Sortovuosina kynttilöitä alettiin polttaa Runebergin päivänä 5. helmikuuta vastalauseena venäläistämistä vastaan. Kahden rinnakkaisen kynttilän polttoa samalla ikkunalla on pidetty myös jääkäriliikkeen tapana merkitä suojatalo, etappitalo, jossa Saksaan jääkäriksi aikova saattoi yöpyä turvallisesti. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20.[10][7]

Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti pitää itsenäisyyspäivän illalla suuren juhlavastaanotto Presidentinlinnassa. Juhlaan on kutsuttu muun muassa hallitus, kansanedustajia, suurlähettiläitä, sotaveteraaneja, urheilijoita ja taiteilijoita. Juhlien televisiolähetys on suosittu ohjelma. Juhlien seuraamiseen kuuluu juhlijoiden asujen arvioiminen.[7] Juhlavastaanoton televisiolähetystä on 2000-luvulla seurannut yleensä yli kaksi miljoonaa suomalaista. Vuonna 2015 juhlavastaanottoa seurasi enimmillään 2,6 miljoonaa katsojaa.[11]

Itsenäisyyspäivän vastaanotto alkoi presidentti K. J. Ståhlbergin aikana. Sotien jälkeen juhlat on neljää poikkeustapausta lukuun ottamatta järjestetty vuosittain. Nykyisin juhliin kutsutaan 1 600–2 000 vierasta.[12]

Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyyspäivän paraatia Riihimäellä vuonna 2009.

Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati järjestetään vuosittain eri kaupungeissa. Se on tapahtumana suuri sotilasparaati, johon marssivien osastojen, joukko-osastojen ja kansalaisjärjestöjen lisäksi järjestetään yleensä ilmavoimien ylilento.[13][14][15] Itsenäisyyspäivän paraati televisioidaan, ja esimerkiksi vuonna 2015 lähetys sai miljoonayleisön.[11]

Lisäksi itsenäisyyspäivänä järjestetään joitain paikallisia paraateja.

Veikko Hurstin itsenäisyysjuhla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikko Hursti järjesti vuosien ajan itsenäisyyspäivänä lahjoitusten avulla vähävaraisille lounaan ja vaateapua. Veikko Hurstin kuoltua hänen poikansa Heikki Hursti on jatkanut perinnettä.[7]

Tuntematon sotilas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradio on vuodesta 2000 lähtien esittänyt Edvin Laineen ohjaaman elokuvan Tuntematon sotilas jokaisena itsenäisyyspäivänä.[16][17] Vuonna 2015 elokuva esitettiin Yle Teema -kanavalla ja sitä katsoi yli 360 000  ihmistä.[11]

Itsenäisyyspäivän luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta on ollut luonteeltaan valtiojohtoista ja vakavamielistä. Itsenäisyyspäivän menot juontavat juurensa Venäjän keisarikunnan ajalle. Keisarillisina juhlapäivinä Suomessa oli tapana järjestää vastaanottoja, paraateja, soihtukulkueita ja jumalanpalveluksia. Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä näillä juhlinnan muodoilla oli vahva oikeistolainen leima. Itsenäisyyspäivän asemasta oli kilpaillut myös Suomen sisällissodan voittaneen porvarillisen osapuolen voitonparaatin muistopäivä. Ennen talvisotaa itsenäisyyspäivään alkoi kiinnittyä yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Itsenäisyyspäivän valtiojohtoisuus ja sodan uhka tekivät itsenäisyyspäivän vietosta vakavamielistä. Tämä vahvistui edelleen sodan jälkeen, kun mukaan tuli sodan ja kaatuneitten muisteleminen.[18] Talvisen itsenäisyyspäivän juhlatapojen vastakohtana on kevään vappu.[18][19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esko Hakkila: ”Katsaus HM:n syntyvaiheisiin”, Suomen tasavallan perustuslait sekä eräitä niihin liittyviä lakeja, asetuksia ja säännöstöjä selityksin, s. 15. WSOY, 1939.
  2. ”Torstaina 6. p. joulukuuta, Suomen itsenäisyyden tunnetuksi saattaminen”, Toiset valtiopäivät 1917, Pöytäkirjat, osa 1. Valtioneuvoston kirjapaino, 1918.
  3. Kolbe, Laura: Linnan juhlia vuodesta 1919 Tiede. 2001. Viitattu 27.1.2016.
  4. Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 199. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.4.2010).
  5. Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä 26.11.1937/388 Finlex. Viitattu 24.1.2016.
  6. Asetus liputuksesta Suomen lipulla 26.5.1978/383, 4 § 3 mom Finlex. Viitattu 6.12.2010.
  7. a b c d e f Hyvää itsenäisyyspäivää! 1.12.2008. Suomen suurlähetystö, Tukholma. Viitattu 6.12.2010.
  8. Itsenäisyyspäivää juhlitaan perinteitä kunnioittaen 6.12.2010. Ylen uutiset. Viitattu 6.12.2010.
  9. Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus ekumeeninen toista kertaa 3.12.1999. Kirkon tiedotuskeskus, Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 6.12.2010.
  10. Kuudes joulukuuta Kiitos veteraanit. Suomen Lions-liitto. Viitattu 24.1.2016.
  11. a b c Mankkinen, Jussi: Linnan juhlilla ennätysyleisö – lähetystä seurasi yli 2,6 miljoonaa katsojaa Yle Uutiset. 7.12.2015. Viitattu 27.1.2016.
  12. Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottojen historiaa Tasavallan presidentin kanslia. 2013. Viitattu 25.11.2015.
  13. Itsenäisyyspäivän paraati 2014 Puolustusvoimat. Viitattu 25.11.2015.
  14. Itsenäisyyspäivän paraati 2014 Puolustusvoimat. Viitattu 25.11.2015.
  15. Paraatipäivän koko ohjelma sunnuntaina 6.12. 2015 Radio Kompassi. Viitattu 25.11.2015.
  16. Tuntematon sotilas – Esitystiedot Elonet. Viitattu 5.12.2012.
  17. Yle esittää Tuntemattoman sotilaan itsenäisyyspäivänä – soraäänistä huolimatta Yle Uutiset. 4.12.2012. Viitattu 5.12.2012.
  18. a b Halonen, Tero: Itsenäisyyspäivä ja yhtenäisen kansakunnan rakentaminen. Tiedepolitiikka, 2003, 28. vsk, nro 1.
  19. Kuusi, Matti: Itsenäisyyspäivä. Teoksessa Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät, s. 191. Kalevalaseuran vuosikirja 59. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: