Ihmisoikeudet Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomi
Coat of arms of Finland.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Suomen politiikka


Teemasivu:Politiikka
 n  k  m 

Ihmisoikeudet Suomessa määritellään Suomen laeissa ja asetuksissalähde? sekä kansainvälisissä sopimuksissa. Ihmisoikeuksiin kuuluvat esimerkiksi oikeus elämään, henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja, omaisuuden suoja, sananvapaus, mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, liikkumisvapaus ja järjestäytymisen vapaus sekä oikeus avioliittoon, äänioikeus, oikeus työhön ja toimeentuloon, perusopetukseen, terveyden- ja sairaudenhoitoon sekä välttämättömään sosiaaliturvaan.

Vuosina 1993–2008 Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta enemmän langettavia päätöksiä kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä.[1]

Henkilökohtaiset vapausoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapausoikeudet turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumisilta. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen samoin kuin liikkumisvapaus, yksityiselämän suoja ja yhdistysvapaus sekä omaisuuden suoja.[2]

Kuolemanrangaistus Suomessa oli voimassa varsin kauan, joskaan sitä ei pantu vuoden 1825 jälkeen toimeen muulloin kuin sodan tai poikkeustilan aikana, viimeksi jatkosodan aikana vuonna 1944. Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui lopullisesti Suomen laista vuonna 1949 ja sodanaikainen vuonna 1972.[3]

Suomen vankiloissa on kolmisentuhatta vankia, joista ulkomaalaisia 500-600. Vankiloiden välillä on tasoeroja. Oikeusasiamiehen kanslia tarkistaa vankiloita ja haastattelee vankeja säännöllisesti estääkseen julmaa kohtelua.[4]

Poliittiset oikeudet ja vapaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisiin oikeuksiin kuuluvat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.

Vuoden 2016 lehdistön vapautta kuvaavassa indeksissä Suomi sijoittui parhaalle sijalle.[5]

Yhdistysvapauteen on puututtu lähinnä uusnatsististen yhdistysten kohdalla. 1970-luvulla lakkautettiin neljä fasistista yhdistystä Pariisin rauhansopimuksen nojalla. Vuonna 2016 Poliisihallitus jätti tuomioistuimelle kanteen uusnatsistisen Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta vuoden 2017 alkupuolella.[6]

Tasa-arvo-oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tasa-arvo Suomessa

Tasa-arvo-oikeuksiin kuuluvat muun muassa rodullinen, sukupuolellinen ja uskonnollinen yhdenvertaisuus.

Näiden välillä voi joskus olla vastakkainasettelua: esimerkiksi naispappeuden vastustajat ovat katsoneet, että sukupuolten tasa-arvon ulottaminen pappeuteen loukkaa heidän henkilökohtaista uskonnonvapauttaan.[7]

Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on puhuttu paljon naisten ja miesten palkkaeroista ja työelämän sukupuolittumisesta. Suomessa yleinen palkkaero sukupuolten välillä oli kansainvälistä keskiarvoa (17.6 %) matalampi, eli 15,2 prosenttia. Myös naisten määrä ylimmässä johdossa on Suomessa kansainvälistä keskiarvoa korkeampi, mutta Suomessakin kolme neljästä ylimmän johdon jäsenestä on miehiä.[8]

Saamelaisten asema alkuperäiskansana ja kulttuuri-itsehallinto on tunnustettu Suomen perustuslaissa.[9] Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana "oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan". Sen lisäksi perustuslaissa turvataan saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto, jota toteuttaa Saamelaiskäräjät. Saamelaisalue kattaa Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän Vuotson paliskunnan alueen. Saamen kieli sai virallisen aseman vuonna 1992, kun säädettiin saamelaisten kielilaki. Uusi kielilaki tuli voimaan 2004.[10]

Suomi ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta nro. 169, koska kysymys saamelaisten maaoikeuksista Suomessa on edelleen selvittämättä.[11][12]

Suomen pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaa ohjaavat ulkomaalaislaki ja EU:n direktiivit. Perustuslaissa on lisäksi Suomen ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti määritelty palauttamiskielto, jos henkilöä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu loukkaava kohtelu.[13]

Vuonna 2008 turvapaikanhakijoita saapui maahan 4 035 henkilöä, oleskeluluvan sai 908 henkeä. Kiintiöpakolaisia saapui 749 henkilöä.[13]

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslaki takaa kansalaisten oikeuden välttämättömään perustoimeentuloon, myös työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana, ja oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaaliset oikeudet on turvattu EU:n peruskirjassa sekä sitoutumisessa YK:n ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. Sopimusten perusteella Suomella on muun muassa velvollisuus kehittää sosiaaliturvaansa resurssiensaselvennä puitteissa.[14]

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1993-2008 Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia päätöksiä kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. Suomi sai 15 vuodessa 74 langettavaa päätöstä. Samaan aikaan Ruotsi on todettiin 22 kertaa, Norja 19 kertaa, Tanska 9 kertaa ja Islanti 6 kertaa.[1]

Suomi oli saanut ainakin neljä tuomiota vuonna 2008 Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) heinäkuussa 2008. Yhdessä näistä Suomi rikkoi ihmisoikeussopimusta, koska vakuutusoikeuteen valittanut ei saanut nähdä oikeudelle toimitettuja lääkärinlausuntoja ennen tuomiota. EIT:n mukaan todisteet on aina näytettävä kaikille jutun osapuolille tasapuolisuuden vuoksi.[15] Helsingin ja Turun hallinto-oikeuksien veronkorotuksen oikeudenkäynneistä puuttui suullinen käsittely.[16]

Vuonna 2014 EIT antoi 12 Suomea koskevaa päätöstä, niistä 8 oli vapauttavia, neljässä todettiin ainakin yksi rikos. Näistä kaksi liittyi kahteen tuomioon samasta rikoksesta, yksi perhe- ja yksityiselämän kunnioittamiseen ja yksi oikeuskäsittelyn kestoaikaan. Samana vuonna naapurimaista Norjan neljä tapausta ratkesivat 2-2 ja Ruotsin 6 vapautusta - 2 tuomiota. Venäjä todettiin syylliseksi 122:ssa 126:sta käsitellystä tapauksesta.[17]

Ihmisoikeuksia turvaavat kansainväliset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi on ottanut käyttöön Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimuksista joukkotuhontasopimuksen (vuonna 1959), rasisminvastaisen sopimuksen (1970) ja sen lisäpöytäkirjan (1994), taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksen (1975) ja sen vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2014), kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien sopimuksen (1975) ja sen 1. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (1975) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan kuolemantuomioiden lopettamisesta (1991); naisten syrjinnän vastaisen sopimuksen (1986) ja sen 1. lisäpöytäkirjan (1996) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2000), kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun vastaisen sopimuksen (1989) ja sen lisäpöytäkirjan (1993), lasten oikeuksien sopimuksen (1991) ja sen 1. lisäpöytäkirjan (1997) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan lasten osallisuudesta aseellisissa yhteenotoissa (2002) ja 3. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan lasten myymisestä, lasten seksinmyynnistä ja lapsipornosta (2012) ja 4. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan viestinnästä; vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen (2016) ja sen 1. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2016).[18]

Suomi allekirjoitti vuonna 2007, mutta ei ole ottanut käyttöön pakotetuilta / tahdonvastaisilta katoamisilta suojaavaa YK-sopimusta. YK-sopimuksista Suomi ei ole allekirjoittanut eikä ottanut käyttöön sopimusta lakisääteisten rajoitusten soveltumattomuudesta sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan (kansainvälisesti solmittu 1968), sopimusta apartheidin poistamisesta ja siitä rankaisemisesta (1973), apartheidin urheilussa kieltävää sopimusta (1973), siirtotyöntekijöitä ja heidän perheenjäseniään suojelevaa sopimusta (1990), eikä sopimusta, jolla perustetaan säätiö Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen kehitystä varten (1992).[18]

Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen alkuperäis- ja heimokansoista (ILO 169) Suomi allekirjoitti vuonna 1989, mutta ei ole ottanut sitä käyttöön [19].

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksista Suomi on ottanut käyttöön Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat (1990), Eurooppalaisen yleissopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (1991), Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen (1998), Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan Eurooppalaisen peruskirjan (1998), Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (2002), Bioetiikkasopimuksen eli yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla lisäpöytäkirjoineen (2010), Sopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (2012) ja sopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli Istanbulin sopimuksen (2015).[20]

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ihmisoikeustilanteessa on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan edelleen parannettavaa. Ihmisoikeusneuvosto kehottaa Suomea tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia. Vuonna 2008 julkaistussa määräaikaistarkastelussa huomautettiin erityisesti etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta. Ihmisoikeusneuvosto on suositellut Suomelle esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansojen asemaa koskevan yleissopimuksen hyväksymistä ja allekirjoittamista.[21].

14–17-vuotiaiden avioliitot olivat luvanvaraisesti sallittuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun alusta 2019 lähtien alle 18-vuotiaat eivät ole voineet Suomessa mennä avioliittoon edes poikkeusluvalla.[22][23] Kuitenkin alaikäisten muissa maissa solmimat avioliitot ovat voimassa myös Suomessaselvennä. Aiemminkaan alaikäisenä naimisiin meneminen ei yleensä ollut Suomen avioliittolain mukaan laillista, mutta oikeusministeriö sai antaa poikkeusluvan avioliittoon kirjallisella hakemuksella. Jos hakija oli 14–15-vuotias, paikallisten sosiaaliviranomaisten oli haastateltava häntä ja kirjoitettava suositus ministeriölle. Lasten oikeuksia ajava järjestö Unicef piti kirjallista hakukäytäntöä YK:n lasten oikeuksien julistuksen vastaisena, sillä julistuksen mukaan lasta pitää aina kuulla hänen elämäänsä koskevissa asioissa. Vuosittain avioliittoluvan sai 20–30 14–17-vuotiasta henkilöä. Vuosina 1995–2014 avioituneista alaikäisistä 76 % on ollut tyttöjä ja 24 % poikia. Syiksi lapsiavioliittoihin kelpasivat raskaus taikka uskonnollinen tai kulttuurinen syy.[24]

Poikkeuslupien lopettamista olivat vaatineet Suomen lapsiasiavaltuutettu, oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), Suomen Unicef, Ihmisoikeusliitto ja Naisjärjestöjen keskusliitto.[24] Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan riskinä voi olla avioliitto, joka on vastoin toisen tai molempien osapuolten tahtoa.[24] Naisjärjestöjen keskusliiton mukaan myös Suomessa pätee Maailman terveysjärjestön kannanotto, jonka mukaan "lapsiavioliitto loukkaa tyttöjen ihmisoikeuksia ja estää usein koulutukseen pääsyn ja oppimisen, altistaa raskauksille ja äitiyteen sekä lisää riskiä lähisuhdeväkivaltaan".[25]

Alaikäisten syrjintä lastensuojelujärjestelmässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 sijoitettiin kiireellisesti 4 202 lasta, määrä kasvoi 6,6 prosenttia vuodesta 2012. Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta 2005 lähtien. Huostassa olleiden lasten määrä 10 735 pysyi edellisen vuoden tasolla. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2013 aikana sijoitettuna 18 022 lasta ja nuorta.[26] Lastensuojelujärjestelmä sisältää epäkohtia ja vakavia oikeusturvaongelmia. Eduskunnan oikeusasiamies nosti joulukuussa 2013 lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet yhdeksi vakavista suomalaisista perus- ja ihmisoikeusongelmista.

Vuonna 2008 voimaan tulleen lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, ettei uudessa laissa selvitetty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen havaitsemien ongelmien ehkäisemistä. Hän ehdotti, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon. [27]

Alkuperäiskansaoikeuksien toteuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi lupasi vuonna 2006 Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä hakiessaan ratkaista saamelaisten maaoikeudet. Suomi on neuvoston jäsen, mutta maaoikeuksia ei ole ratkaistu. Kiista on jatkunut 50 vuotta. Saamelaisrekisteriin on kirjattu 9 300 saamelaissukuista henkilöä. Rekisteriin pääsystä on kiistaa. Metsähallituksen hakkuut vaarantavat monien saamelaisten elinkeinoa, poronhoitoa. Toisaalta metsätyöpaikkojen pelätään vähenevän mikäli hakkuita rajoitetaan.[28]

Asevelvollisuudesta kieltäytyminen johtaa mielipidevankeuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty International on ilmoittanut pitävänsä siviilipalveluksesta kieltäytyviä totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina, siviilipalveluksen rangaistuksenomaisen pidemmän palvelusajan ja syrjivyyden johdosta.[29]

Helmikuussa 2018 Helsingin hovioikeus ensimmäistä kertaa hylkäsi "siviilipalveluksesta kieltäytynyttä" vastaan nostetun syytteen, äänestyksen jälkeen 4–3. Oikeuden mukaan henkilön tuomitseminen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on syrjivää kohtelua, koska jehovantodistajat on erillislailla vapautettu asevelvollisuudesta. Päätöksestä haettiin valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.[30] Päätöksen jälkeen asevelvollisuudesta kieltäytyneitä ei ole tuomittu ja toinen asevelvollisuudesta kokonaan kieltäytynyt on vapautettu Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa, joka käsittelee "siviilipalveluksesta kieltäytymiset".[31]

Internetin sensurointi ja tiedonsaantivapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EFFI ja kansanedustaja Jyrki Kasvi (Vihr.) ovat myös ilmaisseet huolensa pyrkimyksistä laajentaa sensuuria muille alueille, muun muassa Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotusta nettipokeri-sivustojen suodattamiseksi.[32] ÄKT puolestaan harkitsi oikeusjutun nostamista The Pirate Baytä vastaan velvoittaakseen operaattoreita estämään pääsyn sinne. Euroopan unionin turvallisuuskomissaari Franco Frattini on toistuvasti ehdotellut EU-laajuista "terroristien", rasististen ja väkivaltaan kiihottavien sivujen sensurointia. Eduskuntapuolueet ovat kuitenkin suhtautuneet varauksella ehdotuksiin ja ainoastaan oikeuden päätöksellä, ei siis salaisilla listoilla, tapahtuvat estot ovat saaneet rajallista kannatusta.[33][34][35][36]

Avustajaa tarvitsevan henkilön kaksinkertainen hinta junalla matkustaessa, kun hänellä on kehitysvamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa junapalveluiden järjestäminen on Suomen valtion omistaman VR-Yhtymän yksinoikeus. VR:n politiikan mukaan ihminen joutuu maksamaan junassa oman lippunsa lisäksi henkilökohtaisen avustajansa matkalipun, kun hänellä on kehitysvamma, jonka vuoksi hän tarvitsee avustajan. Asiakkaan junalipun hinta nousee siis kaksinkertaiseksi kehitysvamman perusteella. Niin ei tapahdu, jos henkilöllä ei ole vammaa. VR tarjoaa henkilökohtaisen avustajan ja opaskoiran lipun liikuntavammaisille ja sokeille.[37] Junaliput ovat Suomessa kalliita, minkä tuplahinnalla on suuri vaikutus budjettiin.

Syrjinnästä tehtiin kanteluita yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiälle. Kanteluiden käsittely oli kesken syyskuussa 2016[37].

Kristillisen uskonnon ja Suomen valtion ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[38] Suomessa on kirkon ja valtion eron kannattajien mielestä kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko (jotka itse kutsuvat itseään kansankirkoiksi), jotka tulisi muuttaa nykytilanteen vastustajien mielestä tavallisiksi yhdistyksiksi. Rahoituksensa kirkkojen tulisi hoitaa kuten muutkin yhdistykset, eikä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tulisi olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia. Tätä ajaa muun muassa Vapaa-ajattelijain liitto.[39]

Naisia vastaan tehty väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kuoli vuosina 2000–2004 väkivaltaan keskimäärin 39 naista vuodessa, joista keskimäärin 17 parisuhdeväkivallan seurauksena. Sekä naisten väkivaltakuolemien yleensä, että parisuhdeväkivaltakuolemien trendi oli laskeva.[40] Vuonna 2010 Amnesty Internationalin Suomen johtaja Frank Johansson otti asiaan kantaa ja kehotti vähentämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa asenteita muuttamalla. Ongelma tulisi tunnustaa ja tunnistaa, uhrien ja tekijöiden tukipalveluja tulisi laajentaa, ja lainsäädännöllä tulisi ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä aseiden saatavuutta, Johansson esitti.[41]

Seksuaalirikoslaki, joka syyllistää uhria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin mukaan Suomen seksuaalirikoslaki ei ole kansainvälisen oikeuden mukainen. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan raiskauksen määritelmä on, ettei uhri anna suostumusta seksiin. Suomen määritelmässä on olennaista fyysisen väkivallan käyttö ja uhrin kyky vastustaa raiskaajaa. Esimerkiksi jos uhri ei unen tai humalan vuoksi kykene puolustautumaan, toukokuun loppuun 2011 asti[42] Suomen lain mukaan kyse ei ollut raiskauksesta vaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa oikeuskäsittely ei ole uhrin vastuulla. Amnestyn mukaan Suomen laki velvoitti uhrin päättämään, onko kyse rikoksesta. Amnestyn mukaan rikoksen tekijän rankaiseminen on valtion eikä rikoksen uhrin tehtävä. Amnesty on suositellut, että seksuaalirikoksista tehtäisiin virallisen syytteen alaisia rikoksia.[43]

Ihmiskauppa kiellettiin Suomen rikoslaissa vuonna 2004. Uhrien apujärjestelmä on toiminut vuodesta 2006. Vuoden 2009 lopussa prostituutiossa rikosnimike muuttui parituksesta ihmiskaupaksi, mikä paransi uhrien asemaa.[44]

Uskonnottomien oikeudet ja syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaisa Virkkunen tutki pro gradu -tutkielmassaan 32 uskonnottoman nuoren kokemuksia. Virkkusen mukaan nuorten kokema uskonnottomuudesta johtuva syrjintä ja kiusaaminen oli ollut vähäistä ja rajoittunut enimmäkseen alakouluikään.[45]

Elämänkatsomustiedon opetukseen voivat osallistua ne oppilaat, jotka eivät kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Elämänkatsomustietoa opiskelevien määrä oli vuonna 2008 kolme prosenttia kaikista Suomen koululaisista. Uskontokuntiin kuulumattomia koululaisia on erään arvion mukaan kaikista oppilaista noin 10–15 prosenttia.[45]lähde?

Yliluonnollisen, kuten jumalten, pilkkaamisen kriminalisoivat lait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[46] ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.” Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.[47] Vapaa-ajattelijain liitto on arvostellut rikosnimikettä tarpeettomana, koska muut lait suojelevat uskonnon harjoittamista häiritsemiseltä.[48]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomi polkee ihmisoikeuksia Iltalehti. 2009. Viitattu 8.1.2017.
  2. Perusoikeudet Eduskunnan oikeusasiamies. Viitattu 5.1.2017.
  3. Laki kuolemanrangaistuksen poistamisesta rangaistusjärjestelmästä 5.5.1972/343.
  4. Vankiloiden oloissa eroja – Mikkelin uusitussa vankilassa keskivertoa parempi tilanne Yle. 3.11.2016. Viitattu 7.1.2017.
  5. Ranking 2016 Reporters without Borders. Viitattu 7.1.2017.
  6. Vastarintaliikkeen lakkauttaminen tekisi uusnatsien propagandasta laitonta Yle. 22.12.2016. Viitattu 7.1.2017.
  7. Leimio, Marko: Uskonnon- ja omantunnonvapaus sekä yhdenvertaisuus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispappeuskysymyksessä. Helsingin yliopisto, pro gradu, 2014. URN:NBN:fi:hulib-201508063093. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.1.2017).
  8. Miesten ja naisten palkkaero on 17,6% - mutta samoissa tehtävissä ero katoaa lähes täysin Talouselämä. 28.6.2016. Viitattu 7.1.2017.
  9. Suomen perustuslaki (731/1999), 17 §:n 3. mom Finlex. Viitattu 9.4.2010.
  10. Magga, Anne-Maria: Saamelaiset Suomessa 1.2.2012. Magma. Viitattu 25.2.2012.
  11. ”Lappia uhkaa sotatila, jos ILO-sopimus hyväksytään” Yle Uutiset. 18.4.2013. Viitattu 18.11.2013.
  12. Kitti, Jouni: Saamelaisalueen maanomistuskiistasta Suomessa (Arkistoitu sivu) Alkukoti. 7/2005. Viitattu 18.11.2013.
  13. a b Maahanmuuton faktat tiedettävä, Maahanmuuttojohtaja Mervi Virtanen, sisäasiainministeriö HS 17.8.2009 C5
  14. Maija Sakslin (Kelan tutkija, Ihmisoikeusliiton varapuheenjohtaja): Riittävä sosiaaliturva kuuluu ihmisoikeuksiin, Helsingin Sanomat 21.7.2008 A2, HS Arkisto (maksullinen). Sanoma News.
  15. Vakuutusoikeus pimitti todisteita valittajalta, Ihmisoikeustuomioistuin määräsi Suomen maksamaan korvauksia, Helsingin Sanomat 30.7.2008 A8
  16. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta Suomelle kaksi tuomiota, Helsingin Sanomat 23.7.2008 A6
  17. The Court’s statistics for 2014 (s. 10-11) European Court of Human Rights. 2015. Viitattu 8.1.2017.
  18. a b United Nations Treaty Collection treaties.un.org. Viitattu 28.1.2019. (englanniksi)
  19. Countries that have not ratified this Convention www.ilo.org. Viitattu 28.1.2019.
  20. Keskeiset Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset Lapsenoikeudet.fi. Viitattu 28.1.2019.
  21. http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=33991 YK löysi parannettavaa Suomen ihmisoikeuksista
  22. Kun Jehovan todistaja -perheen tyttö Virve, 17, tuli raskaaksi, häitä alettiin järjestää häneltä kyselemättä - ”En suosittele kenellekään” Iltalehti. 1.6.2019. Viitattu 16.6.2019.
  23. Alaikäiset eivät voi jatkossa solmia avioliittoja poikkeusluvallakaan Yle.fi, uutiset. 1.6.2019. Viitattu 16.6.2019.
  24. a b c Järjestöt ja lapsiasiavaltuutettu vaativat Suomea kieltämään alaikäisten avioliitot – avioon mennyt jopa alle 16-vuotiaita Yle Uutiset. Viitattu 17.8.2018.
  25. Alaikäisten avioliitot lopetettava myös Suomessa | Kannanotot | Naisjärjestöjen Keskusliitto www.naisjarjestot.fi. 8.3.2017. Viitattu 17.8.2018.
  26. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014. Helsinki: thl.fi. Viitattu 13.11.2014.
  27. Lokakuun liike 2014. Tampere: lokakuunliike.com. Viitattu 13.10.2014.
  28. Ylä-Lapin maaoikeuskiista uhkaa jälleen pitkittyä, Helsingin Sanomat 15.11.2008 A9
  29. Aseistakieltäytyjäliitto akl-web.fi.
  30. Hovioikeus hylkäsi syytteen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä – piti siitä tuomitsemista syrjivänä ESS.fi. 23.2.2018. Viitattu 17.8.2018.
  31. Oikeus suhtautuu totaalikieltäytyjiin nyt eri tavoin – yksi vapautettiin, yhden tapausta lykättiin Hämeen Sanomat. 5.7.2018. Viitattu 17.8.2018.
  32. Poliisi sensuroi suomalaisen internetsivuston YLE. 13.2.2008. Viitattu 16.2.2008. Finnish
  33. Yle, 16.1.2008, Alaikäisille halutaan rahapelikielto
  34. Reuters, 10.9.2007,Web search for bomb recipes should be blocked: EU
  35. Tietokone, 7.2.2008, Hyökkäyksestä toipuva ÄKT jatkaa Pirate Bay -taistelua
  36. Tietokone, 4.2.2008, Selvitys: Web-sensuuri saa kannatusta puoluejohtajilta
  37. a b Matkusta, mutta maksa kahdesta – VR kohtelee vammaisia henkilöitä epätasa-arvoisesti Yle Uutiset. 19.9.2016. Viitattu 19.8.2018.
  38. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 3.7.2009.
  39. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  40. Heiskanen, Markku & Piispa, Minna: ”VIII Tulosten pohdintaa”, Naisiin kohdistunut väkivalta 2005, s. 145-146. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI, 2006. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.1.2010).
  41. Frank Johansson: Espoon surmien ytimestä paljastuu naisiin kohdistuva väkivalta. (mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat, 11.1.2010, s. C5. Sanoma News. HS Arkisto (maksullinen) Viitattu 21.1.2010.
  42. RHO: Raiskaus vai pakottaminen sukupuoliyhteyteen? 26.9.2013. Asianajajaliitto. Viitattu 19.6.2019.
  43. Amnesty moittii Suomen rikoslain raiskauspykäliä, Helsingin Sanomat 17.9.2008 A8
  44. Suomi ei tunnista ihmiskauppaa 22.1.2010 C5
  45. a b Aaro Vaismaa: Uskonnottomana koulumaailmassa ja yhteiskunnassa (mielipidekirjoitus) 31.8.2009. Suomen humanistiliitto. Viitattu 18.11.2009.
  46. Rikoslaki 19.12.1889/39 Finlex. Edita. Viitattu 8.9.2009.
  47. I-SHO:2008:6 Uskonrauhan rikkominen – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate 3.7.2008. Suomen Asianajajaliitto. Viitattu 8.9.2009.
  48. Hartikainen, Erkki: Tieteellinen maailmankatsomus. Liite: Vapaa-ajattelijain liiton kannanotto. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
    Vainio, Janne: Jumalanpilkan maallinen paluu Vapaa ajattelija. 4/2005. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.