Veikko Hursti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veikko Hursti Kuusankoskella 1987.

Veikko Stefanus Hursti (25. marraskuuta 1924 Helsinki10. toukokuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen kodittomien, alkoholistien ja huono-osaisten auttaja. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurstin äiti Elli oli harras uskovainen matematiikan opettaja ja isä Arvo metodistipappi. Lapsia oli seitsemän, viisi poikaa ja kaksi tyttöä. Veikko Hursti oli sisarusparven toiseksi nuorin.[1] Veljistä Harras Hursti on oopperalaulaja.[2] Hursti palveli jatkosodassa vapaaehtoisena, opiskeli kuvataiteita ja musiikkia. Hän toimi sotien jälkeen mainospiirtäjänä ja akrobaattina sirkuksessa.

Hursti toimi myöhemmin elämässään yli 40 vuotta vähäosaisten auttajana.

Avustustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaiden elämänkokemusten, oman alkoholismin ja siitä kummunneen uskonnollisen heräämisen kautta Hurstista tuli köyhien ja syrjäytyneiden ystävä. Hän valitsi avustustyön kohteiksi erityisesti rappioalkoholistit sekä muut päihderiippuvuudesta kärsivät ihmiset.

Hän jakoi ruokaa, majoitti alkoholisteja kotiinsa sekä järjesti vähäosaisille Töölön kisahallissa joulujuhlia, joihin tuli vuosittain tuhansia ihmisiä nauttimaan ruumiin ja sielun ravintoa. Tästä hän sai useita tunnustuspalkintoja.

Hursti järjesti myös itsenäisyyspäivisin Hakaniemessä ”köyhien linnanjuhlia”. Tasavallan presidentti Tarja Halonen vieraili ”köyhien linnanjuhlissa” muutamaan otteeseen. Hursti järjesti myös laajoja ruoka- ja vaatekeräyksiä köyhiä perheitä varten.

Avustustyötä varten perustettiin Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry -niminen yhdistys vuonna 1983. Yhdistyksellä on kristillinen tausta.[3]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1986 presidentti Mauno Koivisto myönsi Veikko ja Lahja Hurstille Pro Benignitate Humana -mitalin inhimillisestä auliudesta sekä pitkäaikaisesta lähimmän auttamistyöstä. Vuonna 1993 hänet valittiin vuoden uusmaalaiseksi. Vuonna 1995 Hurstille myönnettiin kultainen Helsinki-mitali.

Veikko Hursti sai sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1999.[4] Aleksis Kiven Seura myönsi Hurstille Eskon puumerkki -palkinnon 1993.[5]

Hursti kuoli vuonna 2005 sairauskohtaukseen kotonaan Helsingin Herttoniemessä. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle hautaan numero U12-2-9.lähde?

Veikko Hurstin työtä vähäosaisten auttajana jatkaa hänen poikansa Heikki Hursti, joka jatkoi myös vanhempiensa nimeä kantavan yhdistyksen toimintaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veikko Hursti: Sillä minun oli nälkä..., Tummavuoren Kirjapaino Oy 1997, ISBN 952-90-9404-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Veikko Hursti: Sillä minun oli nälkä..., Tummavuoren Kirjapaino Oy 1997, ISBN 952-90-9404-3
  2. Talouselämä.fi
  3. Nikkilä, Arja-Riitta: Köyhien joulujuhlalle isommat tilat. Vantaan Sanomat, 9.12.2015, nro 92, s. 18.
  4. Luettelot myönnetyistä arvonimistä vuoteen 2012 saakka. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2014.
  5. Eskon puumerkin saajat Aleksis Kiven Seura. Viitattu 13.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]