Kansallinen veteraanipäivä
Kansallinen veteraanipäivä on Suomessa sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on kaatuneitten muistopäivääkin rauhanomaisempi luonne.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945,[1] joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.
Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa[1] ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä 1986. Tehtävä siirtyi Keski-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, jossa Keski-Suomen läänin veteraanipäivän järjestelyt hoiti Pekka Kaura-aho käyttäen tapahtumaan 32 000 markkaa.
Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987[1] Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Lahden suurhallissa järjestettiin pääjuhla, johon osallistui yli 10 000 veteraania. Valtaosa juhlijoista oli yli 70-vuotiaita ja nuorimmatkin eläkeiässä. He olivat saaneet rintaansa tammenlehvämerkin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Heikki Oja: Aikakirja 2007 (PDF) (arkistoitu versio) Helsinki.fi. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Arkistoitu 16.2.2012. Viitattu 23.4.2012.
- ↑ Hämäläinen, Unto: Sodalla ei elämöity. HS TEEMA, 2025. Sanoma Media Finland Oy.
| Viralliset |
|
|---|---|
| Vakiintuneet |
|