Korruptio Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Korruptio Suomessa on toimivallan eli päätösvallan väärinkäyttöä, jonka tavoitteena on, että henkilö tai ryhmä saavuttaa edun, joihin heillä ei ole oikeutta.[1] Esimerkiksi vastuullisessa asemassa oleva henkilö, kuten viranhaltija tai poliitikko, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.[2]

Ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ongelmana korruptioon liittyen on pidetty esimerkiksi tuttavaverkostoja ja vaalirahoituksen avoimuuden puutetta.[1][3] Vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun myötä vaalirahoituslainsäädäntöä uusittin.[4]

Kuntien ja valtion tekemiä ostoja on syytetty siitä, että niiltä hankintoja haluavat edistävät onnistumistaan tarjoamalla etuja, joita voi todistajien ja todisteiden puutteessa olla vaikea osoittaa, koska yritysten edustuskulut eivät ole julkisia.lähde?

Eläkeviroilla palkitseminen on korruptiota.Tällöin henkilö palkitaan julkisen palveluksen aikaisesta uskollisuudesta yksityistä toimijaa kohtaan nimityksellä yksityiseen toimeen.[5][6] Virkatoiminnasta yksityiselle sektorille siirtymiseen on esitetty eläkevirkojen jakamista estäviä korvauksettomia aikoja.[7]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korruptiota vastustavan saksalaisen Transparency International -järjestön korruptioindeksin mukaan Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita.[8] Sen mukaan vuonna 2015 Suomen julkinen sektori (kunnat ja valtio) olivat Tanskan jälkeen maailman toiseksi vähiten korruptoituituneita.[9] Vuonna 2016 Suomi sai 90 pistettä, seuraavana vuonna 89 ja vuonna 2018 maa sai 85. pistettä (jaettu 3. sija). Sijoituksen huonontuminen johtuu Transparency Internationalin mukaan siitä, että kuntien ja valtion etuja ei eroteta enää yhtä hyvin yksityisten tahojen eduista. Viranhaltijat eivät aina suostu jääväämään itseään päätöksenteosta, joka voi koskettaa myös heitä itseään.[10]

Virka-aseman väärinkäyttöä, törkeää virka-aseman väärinkäyttöä tai virkasalaisuuden rikkomista koskevia rikosilmoituksia tehdään vuodessa noin 100 kappaletta.[11] Lahjusrikoksista tehtiin Suomessa 2000-luvulla keskimäärin 10 rikosilmoitusta vuodessa.[12] Määrä on kuitenkin kasvanut.[13]

Korruption määrittely ja arvioiminen on hankalaa, sillä esimerkiksi suoraa lahjontaa esiintyy vähän.[14] Esimerkiksi vuonna 2008 rangaistuksia tuomittiin 10 jutussa.[15] Valtionsyyttäjä Jukka Rappen mukaan yrittäjyyteen liittyvää lahjontaa ei aina tilastoida, vaan tilastoihin kirjataan vain rikosvyyhdin päärikosnimike[16].

Valtiontalouden tarkastusvirastoon tulee vuosittain noin 25–35 ilmoitusta valtion omaisuuden tai varojen väärinkäytöksistä.[2]

Korruptiota poistavat sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 lopussa Suomen kansainvälisiin sopimuksiin sisältyi: [17]

  • OECD sopimus ulkomaisten viranomaisten lahjontaa vastaan (allekirjoitus joulukuussa 1998; ratifiointi helmikuussa 1999)
  • Euroopan neuvoston rikoslainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Criminal Law Convention on Corruption) (allekirjoitus tammikuussa 1999; ratifiointi lokakuussa 2002)
  • Euroopan neuvoston hallintolainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Civil Law Convention on Corruption) (allekirjoitus kesäkuussa 2000; ratifiointi lokakuussa 2001)
  • YK sopimus maiden välistä organisoitua rikollisuutta vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2000; ratifiointi helmikuussa 2004)
  • YK sopimus korruptiota vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2003; hyväksytty kesäkuussa 2006)

Ilmoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuusta 2006 alkaen korruptio ei ole ollut Suomessa asianomistajarikos, ja siitä lähtien kuka tahansa on voinut tehdä tutkintapyynnön poliisille. Myös virallinen syyttäjä voi oma-aloitteisesti käynnistää lahjontatutkimuksen.[18]

Suomessa ei ole minkäänlaista lainsäädäntöä tai lain suojaa niille, jotka kertovat eteenpäin salassa pidettäviä tietoja väärinkäytöksistä. Euroopan komissio suunnittelee lainsäädäntöaloitetta, joka helpottaisi tietojen kertomista ja suojelisi ilmiantajia kostolta.[19]

Vuonna 2016 talousjärjestö OECD moitti Suomea siitä, että Suomi ei tarjoa riittävää suojaa ihmisille, jotka ilmiantavat sen, että joku on lahjonut ulkomaalaisia viranomaisia.[20]

Mielikuvat korruptiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin maailmanlaajuisessa tutkimuksessa haastateltiin 1 244 suomalaista elokuussa 2006.[21] Vastanneista 18 % uskoi, etteivät poliitikot taistele lainkaan korruptiota vastaan. Lisäksi 23 % uskoi, ettei taistelu ole tehokasta. 29 % ei ottanut kantaa. Neljäsosa suomalaisista piti poliittisen johdon taistelua korruptiota vastaan onnistuneena tai erittäin onnistuneena. Maailmanlaajuinen keskiarvo onnistumisen suhteen oli 22 prosenttia; toisaalta 31 prosenttia kaikista vastanneista katsoi, ettei poliittinen johto taistele korruptiota vastaan tai että se suorastaan rohkaisee siihen.[22] 10 % suomalaisista piti oikeusjärjestelmää korruptoituneena, mikä on alhaisempi kuin monissa suurimmissa maissa.[23] Suomen ulkoministeriö rahoitti tutkimusta yli 500 000 eurolla.[24]

Vuonna 2008 Euroopan komissio julkaisi raportin eurooppalaisten asenteista korruptioon. Sen mukaan 25 % suomalaisista piti korruptiota ongelmana Suomessa, mikä oli Tanskan jälkeen (22 %) Euroopan alhaisin lukema.[25]

Marraskuussa 2008 tehdyssä kyselyssä suomalaisten luottamus hallituksen korruptiovastaisten toimien onnistumiseen oli noussut:[26] vastanneista 40 % piti Vanhasen II hallituksen korruptionvastaisia toimia tehottomina, 39 % tehokkaina, 20 % ei ottanut kantaa.[27][28]

Ilmi tulleita korruptiotapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuria kohujuttuja ovat olleet Metrojupakka sekä rakennusurakointijuttu Noppa-juttu.

Puolueissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970–80-luvuilla poliittiset puolueet tai niiden jäsenet ovat sekaantuneet tai liitetty mm. Salora-juttuun (mm. Bror Wahlroos, RKP) ja Helsingin Metrojupakkaan (mm. metrojuna tilattiin ilman tarjouskilpailua, Teuvo Aura (kok.) ylitti valtuutensa)[29]. 1980-luvulla Kokoomus laittoi vaalikuluja verovähennyksiin. Myös vuonna 1979 rakennusvirastoon liittyvien mainoskulujen määrä oli hämärä.[30][31]

Poliittisten nuorisojärjestöjen on väitetty ilmoittaneen jäsenmääränsä isommaksi, koska se nostaa niiden vastaanottaman valtion tuen määrää.[32][33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mitä teemme Transparency International Suomi. Viitattu 27.1.2016.
  2. a b Tarvas, Tuomo: Rakenteellinen korruptio piiloutuu. Reviisori, 2009, nro 2, s. 4-7. Valtiontalouden tarkastusvirasto. ISSN 1796-9212. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 4.1.2009.
  3. Evaluation Report on Finland on Incriminations (pdf) (s. 21) 7.12.2007. GRECO. Viitattu 5.12.2012. (englanniksi)
  4. Second Compliance Report on Finland (pdf) 7.12.2011. GRECO. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
  5. Hurmerinta, Mirko: Ari Puheloinen UPM:n hallitukseen Arvopaperi. 30.1.2014. Viitattu 8.1.2015.
  6. Mönkäreen eläkevirka Kaleva. 11.11.2005. Viitattu 7.1.2015.
  7. Toimikunta arvioimaan valtion virkatoiminnan eettisyyttä ja erityisesti virkamiehille asetettavia karenssiaikoja 22.1.2013. Valtiovarainministeriö. Viitattu 27.1.2016.
  8. Corruption Perceptions Index Overview Transparency International. Viitattu 27.1.2016. (englanniksi)
  9. Mansikka, Ossi: Suomi nousi kakkoseksi korruptiovertailussa HS.fi. 27.1.2016. Viitattu 27.1.2016.
  10. Suomen pisteet laskivat kansainvälisessä korruptiovertailussa Kepa.fi. 22.2.2018. Viitattu 9.7.2018.
  11. Klemola, Jenni: Korruptiotilannekuva 2009 (pdf) (s. 6–7, arkistoitu sivu) Keskusrikospoliisi. Viitattu 27.1.2016.
  12. Olinki, Juuso: Katsaus korruptiorikollisuuteen 2011 (pdf) (Arkistoitu sivu) Viitattu 27.1.2016.
  13. Korruptioepäilyjen määrä kasvoi viime vuonna Nelosen Uutiset. 22.2.2011. Viitattu 27.1.2016.
  14. Luoma-aho, Veera: Tutkija: Hyvä veli -verkostot ja puoluerahoitus korvaavat lahjonnan HS.fi. 19.7.2009. Viitattu 20.7.2009 (tarkastetttu 5.12.2012).
  15. STT: Korruptio jää Suomessa piiloon Kaleva.fi. 19.7.2009. Viitattu 20.7.2009 (tarkastettu 5.12.2012).
  16. Rappe: Valtaosa korruptiosta jää tilastoimatta mtv.fi. 19.7.2009, päivitetty 20.7.2009. Viitattu 9.7.2018.
  17. Global Corruption Report 2009, Corruption and the Private Sector, Transparency International elokuu 2009
  18. Mikkonen, Antti: Härski raha tulee vastaan kaikkialla Talouselämä.fi. 5.4.2007. Viitattu 27.1.2016.
  19. Väärinkäytösten ilmoittajien suoja eteni EU:ssa Akava. 26.4.2018. Viitattu 8.7.2018.
  20. OECD "erittäin huolissaan" korruptiosta Suomessa Ilta-Sanomat. 24.2.2016. Viitattu 9.7.2018.
  21. Global Barometer 2006, s. 27
  22. Global Barometer 2006, s. 19
  23. Global Corruption Barometer 2006
  24. Transparency International's Annual Report 2006
  25. The attitudes of Europeans towards corruption Huhtikuu 2008. Euroopan komissio. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
  26. Global Barometer 2009, s. 18
  27. Global Barometer 2009, s. 33. Transparency International
  28. Global Barometer 2009, Full GCB results by country. Transparency International (xls-tiedosto)
  29. Kronikka 1900-1999, s. 517. ympäristörikoksia ja metrosotkuja 1982. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7
  30. Aarno Laitinen Musta monopoli Kustannus vaihe Ky Gummerus 1982 sivu 110
  31. Aarno Laitinen Musta monopoli Kustannus vaihe Ky Gummerus 1982 sivu 62
  32. http://hs.fi/paakirjoitukset/Nuorisoj%C3%A4rjest%C3%B6jen+haamuj%C3%A4senet/a1305562887241 Pääkirjoitus Nuorisojärjestöjen haamujäsenet HS 15 May 2012
  33. Ex-demarinuori:Jäsenmääriä vääristelty, Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenrekisterit eivät pidä paikkaansa, sanoo demarinuorien entinen pääsihteeri Mikko Sauli, 11.5.2012A4

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koikkalainen, Petri: Näin valta ostetaan: lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36145-0.
  • Isaksson, Paavo: Korruptio ja julkinen valta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1997. ISBN 951-44-4109-5.
  • Kaasalainen, Silvo: Virkanimitysruletti: miksi sopivin voittaa parhaan?. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37904-2.
  • Paastela, Jukka: Valhe ja politiikka: tutkimus hyveestä ja paheesta yhteiskunnallisessa kanssakäymisessä. Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-623-8.
  • Taivalsaari, Eero: Lahjottu Helsinki: korruptiotapauksia sekä pohdintaa niiden syistä, seurauksista ja murtamisesta. 1. p. 1986 ilm. Gummeruksen kustantamana. Helsinki: Kansalaisten yhteistoimintaliike, 1998. ISBN 951-99995-3-1.
  • Tuure Junnila: Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa
  • Antti Blåfield − Pekka Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]