Korruptio Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Korruptio Suomessa on toimivallan väärinkäyttöä, jonka tavoitteena on yksityisen tai ryhmän oikeudettoman edun saavuttaminen.[1] Korruptiossa vastuullisessa asemassa oleva henkilö (esimerkiksi virkamies tai poliitikko) lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.[2]

Transparency Internationalin korruptioindeksin mukaan Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita.[3] Vuonna 2015 Suomen julkinen sektori oli Tanskan jälkeen maailman toiseksi vähiten korruptoitunut.[4]

Suomen ongelmana korruptioon liittyen on pidetty esimerkiksi hyvä veli -verkostoja ja vaalirahoituksen avoimuuden puutetta.[1][5] Vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun myötä vaalirahoituslainsäädäntöä uusittin.[6] Julkisten hankintojen yhteydessä esiintyy syytöksiä voitelusta ja saunottamisesta[7], joita voi todistajien ja dokumentaation puutteessa olla vaikea osoittaa, kun yritysten edustuskulut eivät ole julkisia. Myös eläkeviroilla palkitsemista voidaan pitää korruption muotona. Näissä tapauksissa julkisen palveluksen aikaisesta uskollisuudesta yksityistä toimijaa kohtaan palkitaan nimityksellä yksityiseen toimeen.[8][9] Virkatoiminnasta yksityiselle sektorille siirtymiseen on esitetty eläkevirkojen jakamista estäviä karenssiaikoja.[10]

Korruption yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuusta 2006 alkaen korruptio ei ole ollut Suomessa asianomistajarikos, ja siitä lähtien kuka tahansa on voinut tehdä tutkintapyynnön poliisille. Myös virallinen syyttäjä voi oma-aloitteisesti käynnistää lahjontatutkimuksen.[11] Virka-aseman väärinkäyttöä, törkeää virka-aseman väärinkäyttöä tai virkasalaisuuden rikkomista koskevia rikosilmoituksia tehdään vuodessa noin sata kappaletta.[12] Lahjusrikoksista tehtiin Suomessa 2000-luvulla keskimäärin kymmenen rikosilmoitusta vuodessa.[13] Määrä on kuitenkin kasvanut.[14]

Korruption määrittely ja arvioiminen on hankalaa, sillä esimerkiksi suoraa lahjontaa esiintyy vähän.[15] Esimerkiksi vuonna 2008 rangaistuksia tuomittiin kymmenessä jutussa.[16] Valtionsyyttäjä Jukka Rappen mukaan korruption todellista määrää ei tiedetä. Korruptio liittyy usein laajempaan rikoskokonaisuuteen ja lahjusrikokset saattavat jäädä tilastoissa muiden nimikkeiden alle.[16]

Valtiontalouden tarkastusvirastoon tulee vuosittain noin 25–35 ilmoitusta valtion omaisuuden tai varojen väärinkäytöksistä.[2]

Sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 lopussa Suomen kansainvälisiin sopimuksiin sisältyi: [17]

  • OECD sopimus ulkomaisten viranomaisten lahjontaa vastaan (allekirjoitus joulukuussa 1998; ratifiointi helmikuussa 1999)
  • Euroopan neuvoston rikoslainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Criminal Law Convention on Corruption) (allekirjoitus tammikuussa 1999; ratifiointi lokakuussa 2002)
  • Euroopan neuvoston hallintolainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Civil Law Convention on Corruption) (allekirjoitus kesäkuussa 2000; ratifiointi lokakuussa 2001)
  • YK sopimus maiden välistä organisoitua rikollisuutta vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2000; ratifiointi helmikuussa 2004)
  • YK sopimus korruptiota vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2003; hyväksytty kesäkuussa 2006)

Poliittinen korruptio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970–80-luvuilla poliittiset puolueet tai niiden jäsenet ovat sekaantuneet tai liitetty mm. Salora-juttuun (mm. Bror Wahlroos, RKP) ja Helsingin Metrojupakkaan (mm. metrojuna tilattiin ilman tarjouskilpailua, Teuvo Aura (kok.) ylitti valtutensa)[18]. 1980-luvulla Kokoomus oli laittanut vaalikuluja verovähennyksiin. Myös vuonna 1979 rakennusvirastoon liittyvien mainoskulujen määrä oli hämärä.[19][20]

Poliittisten nuorisojärjestöjen on väitetty ilmoittaneen jäsenmääränsä isommaksi, koska se nostaa niiden vastaanottaman valtion tuen määrää.[21][22]

Kansalaisten mielikuvat korruptiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin maailmanlaajuisessa tutkimuksessa haastateltiin 1 244 suomalaista elokuussa 2006.[23] Vastanneista 18 prosenttia uskoi, etteivät poliitikot taistele lainkaan korruptiota vastaan. Lisäksi 23 prosenttia uskoi, ettei taistelu ole tehokasta. 29 prosenttia ei ottanut kantaa. Neljäsosa suomalaisista piti poliittisen johdon taistelua korruptiota vastaan onnistuneena tai erittäin onnistuneena. Maailmanlaajuinen keskiarvo onnistumisen suhteen oli 22 prosenttia; toisaalta 31 prosenttia kaikista vastanneista katsoi, ettei poliittinen johto taistele korruptiota vastaan tai että se suorastaan rohkaisee siihen.[24] 10 % suomalaisista piti oikeusjärjestelmää korruptoituneena, mikä on alhaisempi kuin monissa suurimmissa maissa.[25] Suomen ulkoasiainministeriö rahoitti tutkimusta yli 500 000 eurolla.[26]

Vuonna 2008 Euroopan komissio julkaisi raportin eurooppalaisten asenteista korruptioon. Sen mukaan 25 % suomalaisista piti korruptiota ongelmana Suomessa, mikä oli Tanskan jälkeen (22 %) Euroopan alhaisin lukema.[27]

Marraskuussa 2008 tehdyssä kyselyssä suomalaisten luottamus hallituksen korruptiovastaisten toimien onnistumiseen oli noussut:[28] vastanneista 39 prosenttia piti hallituksen korruptionvastaisia toimia tehokkaina, 40 prosenttia tehottomina, 20 prosenttia ei ottanut kantaa.[29][30]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mitä teemme Transparency International Suomi. Viitattu 27.1.2016.
  2. a b Tarvas, Tuomo: Rakenteellinen korruptio piiloutuu. Reviisori, 2009, nro 2, s. 4-7. Valtiontalouden tarkastusvirasto. ISSN 1796-9212. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 4.1.2009.
  3. Corruption Perceptions Index Overview Transparency International. Viitattu 27.1.2016. (englanniksi)
  4. Mansikka, Ossi: Suomi nousi kakkoseksi korruptiovertailussa HS.fi. 27.1.2016. Viitattu 27.1.2016.
  5. Evaluation Report on Finland on Incriminations (pdf) (s. 21) 7.12.2007. GRECO. Viitattu 5.12.2012. (englanniksi)
  6. Second Compliance Report on Finland (pdf) 7.12.2011. GRECO. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
  7. Seppo Kainomaa: Julkisten hankintojen kritiikki on osin perusteetonta Tivi.fi. 3.10.2013. Talentum. Viitattu 8.1.2015.
  8. Hurmerinta, Mirko: Ari Puheloinen UPM:n hallitukseen Arvopaperi. 30.1.2014. Viitattu 8.1.2015.
  9. Mönkäreen eläkevirka Kaleva. 11.11.2005. Viitattu 7.1.2015.
  10. Toimikunta arvioimaan valtion virkatoiminnan eettisyyttä ja erityisesti virkamiehille asetettavia karenssiaikoja 22.1.2013. Valtiovarainministeriö. Viitattu 27.1.2016.
  11. Mikkonen, Antti: Härski raha tulee vastaan kaikkialla Talouselämä.fi. 5.4.2007. Viitattu 27.1.2016.
  12. Klemola, Jenni: Korruptiotilannekuva 2009 (pdf) (s. 6–7, arkistoitu sivu) Keskusrikospoliisi. Viitattu 27.1.2016.
  13. Olinki, Juuso: Katsaus korruptiorikollisuuteen 2011 (pdf) (Arkistoitu sivu) Viitattu 27.1.2016.
  14. Korruptioepäilyjen määrä kasvoi viime vuonna Nelosen Uutiset. 22.2.2011. Viitattu 27.1.2016.
  15. Luoma-aho, Veera: Tutkija: Hyvä veli -verkostot ja puoluerahoitus korvaavat lahjonnan HS.fi. 19.7.2009. Viitattu 20.7.2009 (tarkastetttu 5.12.2012).
  16. a b STT: Korruptio jää Suomessa piiloon Kaleva.fi. 19.7.2009. Viitattu 20.7.2009 (tarkastettu 5.12.2012).
  17. Global Corruption Report 2009, Corruption and the Private Sector, Transparency International elokuu 2009
  18. Kronikka 1900-1999, s. 517. ympäristörikoksia ja metrosotkuja 1982. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7
  19. Aarno Laitinen Musta monopoli Kustannus vaihe Ky Gummerus 1982 sivu 110
  20. Aarno Laitinen Musta monopoli Kustannus vaihe Ky Gummerus 1982 sivu 62
  21. http://hs.fi/paakirjoitukset/Nuorisoj%C3%A4rjest%C3%B6jen+haamuj%C3%A4senet/a1305562887241 Pääkirjoitus Nuorisojärjestöjen haamujäsenet HS 15 May 2012
  22. Ex-demarinuori:Jäsenmääriä vääristelty, Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenrekisterit eivät pidä paikkaansa, sanoo demarinuorien entinen pääsihteeri Mikko Sauli, 11.5.2012A4
  23. Global Barometer 2006, s. 27
  24. Global Barometer 2006, s. 19
  25. Global Corruption Barometer 2006
  26. Transparency International's Annual Report 2006
  27. The attitudes of Europeans towards corruption Huhtikuu 2008. Euroopan komissio. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
  28. Global Barometer 2009, s. 18
  29. Global Barometer 2009, s. 33. Transparency International
  30. Global Barometer 2009, Full GCB results by country. Transparency International (xls-tiedosto)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koikkalainen, Petri: Näin valta ostetaan: lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36145-0.
  • Isaksson, Paavo: Korruptio ja julkinen valta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1997. ISBN 951-44-4109-5.
  • Kaasalainen, Silvo: Virkanimitysruletti: miksi sopivin voittaa parhaan?. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37904-2.
  • Paastela, Jukka: Valhe ja politiikka: tutkimus hyveestä ja paheesta yhteiskunnallisessa kanssakäymisessä. Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-623-8.
  • Taivalsaari, Eero: Lahjottu Helsinki: korruptiotapauksia sekä pohdintaa niiden syistä, seurauksista ja murtamisesta. 1. p. 1986 ilm. Gummeruksen kustantamana. Helsinki: Kansalaisten yhteistoimintaliike, 1998. ISBN 951-99995-3-1.
  • Tuure Junnila: Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa
  • Antti Blåfield − Pekka Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]