Luettelo Suomen historian sodista

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä luettelo kattaa Suomen alueella käydyt aseelliset konfliktit (sodat ja vakavat sisäiset levottomuudet) sekä sellaiset Suomen ulkopuolella käydyt konfliktit (sodat ja sotilasoperaatiot), joihin Suomen valtio tai huomattava joukko Suomen alueen asukkaita on ottanut osaa.

Esihistoriasta keskiajan alkuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riimukivi Gs 13 Ruotsin Gävlessä kertoo 1000-luvulla Hämeessä surmansa saaneesta viikingistä.

Esihistorian vuosituhansien aikana Suomenkin alueella lienee nähty suuri määrä aseellisia yhteenottoja, mutta niistä voivat kertoa enintään satunnaiset arkeologiset löydöt. Kivikautisten metsästäjä-kalastajakulttuurien elämäntapaa on usein pidetty suhteellisen rauhanomaisena, joskin tätä käsitystä on viime aikoina kyseenalaistettu. Nuorakeraamisen kulttuurin saapumista Etelä-Suomeen vuoden 3200 eaa. tienoilla on joskus arveltu väkivaltaiseksi prosessiksi. Pronssi- ja rautakauden, varsinkin merovingiajan, löytöihin sisältyy paljon aseita. On tosin epäselvää, milloin niitä on käytetty sotimiseen, milloin paikallisempaan väkivaltaan ja milloin lähinnä sosiaalisen aseman ilmaisemiseen.

1000-1300-luvut olivat Itämeren alueella rauhatonta aikaa. Katolisen kirkon tavoitteena oli alueen pakanallisten kansojen käännyttäminen kristinuskoon. Rauhanomaisten keinojen ei koettu riittävän esimerkiksi Liivinmaalla, joten välineeksi otettiin ristiretkien pohjoinen versio. Katolisen kirkon tavoitteita toteutti pääasiassa alueen orastaneet katoliset kuningas- ja ruhtinaskunnat kuten Tanska, Ruotsi, Novgord ja muut ryhmät, kuten kalparitarit ja ristiretkeläiset, mutta toisaalta ne pyrkivät saamaan uusia alueita hallintaansa myös kirkosta välittämättä. Idässä ortodoksinen Novgord oli maltillisempi käännyttämään lähialueiden pakanallisia kansoja kristinuskoon, mutta teki aktiivisesti sotaretkiä nykyisen Suomen ja luovutetun Karjalan alueelle. Itämeren alueen suomensukuiset kansat sotivat myös keskenään ja liittoutuivat vaihtelevasti Ruotsin ja Novgorodin kanssa tehden myös hyökkäyksiä omien alueittensa ulkopuolelle. Useat Suomen linnavuoret olivat käytössä kyseisenä aikana.

Riimukivissä on muutamia merkintöjä Suomessa surmansa saaneista henkilöistä. Ruotsin Gävlessä sijaitseva riimukivi Gs 13 kertoo Egil-nimisen henkilön kuolleen Hämeeseen tehdyllä ryöstöretkellä joskus 1000-luvun alussa. Retkeä johti Freygeirr-niminen päällikkö. Riimukiven tekstin mukaan sen pystytti Egilin muistoksi hänen veljensä Brúsi. Myös riimukivi G 319 on pystytetty Suomessa 1200-luvun alussa kuolleen Auðvaldr-nimisen henkilön muistoksi. Ruotsin Söderby-Karlin kirkossa sijaineen, mutta myöhemmin kadonneen riimukiven U 582, pystyttivät Bjôrn ja Ígulfríðr heidän Suomessa surmansa saaneen poikansa Ótryggrin muistolle.

Ensimmäiset Suomen kansojen ja Suomen alueen aseellisista konflikteja koskevat lähteet ovat mm. Novgorodin ensimmäinen kronikka, Nestorin kronikka, Sofian ensimmäinen kronikka ja Eerikin kronikka. Tiedot käyvät luotettavammiksi 1200-luvulla, mutta tältäkin vuosisadalta saatu kuva on varmasti puutteellinen.

Maalaus Suomessa tappion Herdalerin taistelussa vuonna 1008 kärsineen Olavi Pyhän kuolemasta vuonna 1030 Stiklestadin taistelussa.
Suomeen vuosina 1227 ja 1228 hyökännyt Jaroslav II.
  • 1142: jäämit tekevät sotaretken Novgorodin alueelle kärsien tappion laatokkalaisia vastaan.[6]
  • 1143: karjalaiset (korela) hyökkäävät meritse jäämejä vastaan, mutta pakenevat menetettyään kaksi laivaa. Karjala mainitaan venäläisissä kronikoissa ensi kerran muista suomalaisista erillisenä kokonaisuutena.[7]
  • 1149: jäämit tekevät sotaretken usean tuhannen miehen joukolla vatjalaisia vastaan, joita tukemaan Novgorodista lähtee 500 miestä[4].
  • 1171 tai 1172: Gravis admodum kertoo suomalaisten kääntyneen kristinuskoon vaaran uhatessa avun toivossa, mutta luopuvan siitä vaaran väistyessä.
  • 1191: novgorodilaiset tekevät karjalaisten kanssa laivoilla sotaretken jäämejä vastaan. Tanskalaiset tekevät annaalikirjojen mukaan laivastosotaretken Suomeen.

Ruotsin vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1271: karjalaiset ja kveenit tekevät hyökkäyksen Norjan Hålogalantiin.
  • 1283: ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretki Nevalle ja Laatokalle.
  • 1292: novgorodilaiset tekevät sotaretken Suomeen, mahdollisesti Hämeeseen. Ruotsalaiset tekevät sotaretken Karjalaan ja Inkeriin[6].
  • 1294: novgorodilaiset hyökkäävät kevättalvella ruhtinas Roman Glebovitshin johdolla Viipurin linnaa vastaan, mutta epäonnistuvat kärsien ilmeisesti raskaat menetykset. Käkisalmi ja "14 Karjalan kihlakuntaa" liitetään Ruotsiin.
  • 1295: novgorodilaiset valloittavat Käkisalmen takaisin.
  • 1300: Torgils Knutsson tekee retken Nevalle, jonka suulle perustaa Maankruunun (Landskrona) linnoituksen.
  • 1301: suuriruhtinas Andrein lähettämät joukot valloittavat ja hävittävät Maankruunun.
  • 1318: novgorodilaiset tekevät sotaretken sum-kansaa vastaan "Ljudrevin kaupunkiin" ja "Piskuplin kaupunkiin". Ljudrevin kaupunki on tulkittu Turuksi, koska Turun linnanherrana oli tähän aikaan Lyder van Kyren. Piskuplin kaupunki voisi tällöin olla Kuusiston piispanlinna, ja tulla ruotsin sanasta "biskop", piispa.[13] Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan hyökkäys saattoi kohdistua myös Karjalaan. Myöhempi Suomen piispainkronikka tosin mainitsee "ruteenien" (venäläisten?) hävittäneen Kuusiston linnan tänä vuonna.
  • 1322: Novgorodin suuriruhtinas Juri Danilovitš piirittää Viipurin linnaa, muttei saa sitä haltuunsa. Seuraavana vuonna Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan, joka jättää Viipurin Ruotsille ja Käkisalmen Novgorodille.
  • 1337: Novgorod oli antanut Käkisalmen läänin läänitykseksi liettualaiselle ruhtinaalle, jonka ankarasta verotuksesta seurasi karjalaisten Käkisalmen kapina.
  • 1364-1365: Ruotsin valtaistuimesta käydyn kamppailun yhteydessä Turun linna piiritetään ja lopulta valloitetaan kuningas Maunu Erikinpojan miehiltä.
  • 1380-luku: Ruotsissa uusia valtataisteluita kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen riitaannuttua ylimystön kanssa. Rauhattomuudet ulottuvat myös Suomen puolelle, vaikka tapahtumien yksityiskohtia ei juuri tunneta.
  • 1387: 1500-luvulta peräisin oleva lähde kertoo, että Ruotsin valtakamppailuihin sekaantuneet merirosvot, vitaaliveljet, ryöstävät Turun. Tietoa ei pidetä kovin luotettavana, mutta vitaaliveljien tiedetään muuten liikkuneen Suomen rannikoilla ja pitäneen Korsholman linnaa hallussaan.
  • 1396: Epämääräisiä tietoja ruotsalaisten sotaretkestä Karjalaan, Kurkijoen tienoille.
  • 1411: novgorodilaiset polttavat Viipurin esikaupungin 26.3. kostoksi hieman aiemmin tapahtuneesta Tiurin linnan hävityksestä, josta he syyttävät ruotsalaisia.
  • 1446: Viipurin herra Kaarle Knuutinpoika vahvistaa rajan hämäläisten ja savolaisten erämaiden välille. Rajanvetoa ovat tiettävästi edeltäneet väkivaltaiset kahakat erämailla sijaitsevien riistamaiden ja kalavesien käyttöoikeuksista. Savolaiset väittävät kuuluisassa valituksessaan hämäläisten erämiesten murhanneen savolaisia ja syöttäneen näiden ruumiit koirille.
  • 1479: novgorodilaiset tekevät hävitysretken Savoon.

Vaasa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1521-1523: Tanskan kuningas Kristian II valloittaa Ruotsin ja Suomen, mutta Kustaa Erikinpojan (Kustaa Vaasa) johtama kapinaliike karkottaa hänet Lyypekin tuella. Suomessa taisteluita mm. Turun, Viipurin ja Raaseporin linnojen omistuksesta.
  • 1542: Dacken sota. Nils Dacken johtama laaja talonpoikaiskapina Ruotsissa. Kapinan kukistamiseen osallistuu suomalaisia joukkoja.
  • 1563: kuningas Erik XIV ja Suomen herttua Juhana ajautuvat aseelliseen välienselvittelyyn: Turun linna valloitetaan ja herttua viedään vankina Ruotsiin.
  • 15701595: pitkäviha eli 25-vuotinen sota Venäjää vastaan. Sodan katkaisee kolme pitkää aselepoa, joiden välillä ja joskus kestäessäkin Suomessa, Liivinmaalla, Inkerissä, Luoteis-Venäjällä, Lapissa ja Karjalassa tehdään sota- ja hävitysretkiä. Ruotsin voimia komentavat useimmiten suomalaiset aatelismiehet. Sota näännyttää pahoin Suomen väestöä. Oulujärven alueen uudisasutus kärsii vakavaa tuhoa. Helsinki ja Porvoo hävitetään. Varsinkin 1580-luvulla raivoaa rappasota aselevosta huolimatta: pohjalaiset ja vienalaiset talonpojat tekevät julmia hävitysretkiä toistensa kimppuun. Täyssinän rauhassa 1595 määritellään Ruotsin itäraja ja Venäjä tunnustaa Ruotsin omistukset Liivinmaalla.

Suurvalta-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa II Adolf juhlii voittoa Breitenfeltin taistelussa 30-vuotisessa sodassa
  • 16551661: Pohjan sota. Suomalaisia joukkoja mukana.
    • 16551660: sota Puolaa vastaan Liettuassa ja Puolassa. Puolan kruunua havitteleva Kaarle X Kustaa valloittaa Varsovan, mutta joutuu perääntymään katolisen kansannousun johdosta. Tämän jälkeen Ruotsin uusi suurhyökkäys liitossa Brandenburgin kanssa. Varsovan taistelussa saavutetusta voitosta huolimatta edessä on taas perääntyminen Itämeren rannikolle. Olivan rauha vuonna 1660 päättää Ruotsin ja Puolan vuodesta 1598 jatkuneen kruununperimysriidan.
    • 16561658: Kaarle X Kustaan Venäjän sota eli ruptuurisota. Venäjän hyökkäys Liivinmaalle, Inkeriin, Karjalaan ja Suomeen torjutaan alivoimasta huolimatta. Ortodoksinen talonpoikaisväestö tukee venäläisiä. Venäläisten perääntyessä Käkisalmen läänin ortodoksiväestöä pakenee runsaasti Venäjälle. Ruotsin Karjala luterilaistuu ja suomalaistuu. Välirauhaa seuraa Kardisin rauha vuonna 1661. Stolbovan rauhassa 1617 päätetty valtakunnanraja pysyi ennallaan.
    • 1657-1658: Tanskan sota. Puolasta marssinut Kaarle X Kustaa hyökkää etelästä Tanskan kimppuun. Kuuluisa "jäämarssi" Iso-Beltin salmen yli Själlantiin. Roskilden rauhassa Ruotsi saa suuret alueet: Skånen, Blekingen, Hallandin ja Bohuslänin, Bornholmin saaren sekä Trondheimin läänin Norjasta.
    • 1658-1660: Kolmiliiton ja Tanskan sodat. Itävalta, Brandenburg ja Puola tekevät kolmiliiton Ruotsia vastaan. Ruotsi rikkoo rauhan ja hyökkää uudestaan vuonna 1658 lopettaakseen Tanskan itsenäisyyden. Kööpenhaminan piiritys. Juutinrauman meritaistelu. Hollannin laivaston tukema Tanska selviytyy. Kööpenhaminan rauhassa Ruotsi joutuu palauttamaan Bornholmin ja Trondheimin läänin, mutta ei Skånea ja sen naapurimaakuntia.

Vapauden aika ja kustavilainen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 18771878: Turkin sota: Venäjä hyökkää Turkkia vastaan tavoitellessaan Välimerelle johtavia salmia ja panslavismin hengessä Balkanin slaavilaiskansojen suojelijan asemaa. Suomen Kaarti pannaan liikekannalle, vapaaehtoisia ilmoittautuu yli tarpeen. 900-miehinen kaarti kärsii laulun sanoin "vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa". Neljäsosa miehistä kuolee tauteihin tai kaatuu taistelussa. Kunnostautunut kaarti saa vanhan kaartin arvonimen. Voitoistaan huolimatta Venäjä pakotetaan Berliinin kongressissa luovuttamaan valloittamansa alueet.

Itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset puolustautuvat talvisodassa Neuvostoliiton hyökkäykseltä.
Suomalaiset joukot ylittävät jatkosodassa Moskovan rauhan rajan.
  • 1918: sisällissota. Ensimmäinen maailmansota hajottaa Venäjän keisarikunnan, mikä johtaa vastaavaan yhteiskunnan hajoamiseen ja taisteluun valtiovallasta myös Suomessa. Sisäinen valtataistelu aiheuttaa lopulta sisällissodan Etelä-Suomea hallinneiden punaisten (Suomen kansanvaltuuskunta) sekä Keski- ja Pohjois-Suomea hallinneiden valkoisten (Vaasan senaatti) välillä, 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Tampereen taistelu maalis-huhtikuussa 1918 on sisällissodan ratkaiseva yhteenotto, joka päättyy valkoisten voittoon. Neuvosto-Venäjä tukee punaisia sotajoukoin ja asein. Valkoiset voittavat sodan keisarillisen Saksan tuella. Saksan armeija miehittää eteläisimmän Suomen tärkeitä keskuksia. Sodan aikana molemmat osapuolet syyllistyvät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan jälkeen tuhansia punaisia tai punaisiksi epäiltyjä kuolee vankileireillä nälkään ja tauteihin. Yhteensä sota vaatii 37 000 uhria.[15]
  • 19411944: jatkosota on suomalaisten näkökulmasta talvisodan jatke, jossa suomalaiset lähtevät valtaamaan Neuvostoliitolta takaisin talvisodassa menetettyjä alueita. Sota alkaa Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, joka pitää Suomea Saksan liittolaisena, koska Suomessa on saksalaisia joukkoja ja Suomen ilmatilaa käytetään saksalaisiin pommituslentoihin. Neuvostoliitto iskee pommikonein Suomeen, minkä jälkeen Suomi julistaa sodan. Myöhemmin myös Iso-Britannia, sekä Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti toimittivat sodanjulistuksen Suomelle. Aluksi suomalaisten onnistuu edetä menetetyille alueille ja vanhan rajan ylikin. Itä-Karjalan miehitys. 1944 kesällä Neuvostoliitto aloittaa suurhyökkäyksensä Karjalankannaksella joka pysäytetään lopulta Talin–Ihantalan taistelussa. Rauhanteossa menetetään Moskovan rauhan rajojen lisäksi Petsamo sekä Porkkala vuokralle 50 vuodeksi.
  • 19441945: Lapin sota: Jatkosodan välirauhansopimuksen vaatimuksena on, että Suomi ajaa saksalaisjoukot pois Lapista. Aluksi saksalaiset vetäytyvät ilman taistelua ja suomalaiset joukot lähinnä vain seuraavat vetäytyjää. Neuvostoliitto kuitenkin vaatii aloittamaan varsinaiset sotatoimet saksalaisia vastaan. Seuranneen täysimittaisen sodan aikana saksalaiset tuhoavat jättämiään alueita ja polttavat mm. Rovaniemen.

Luettelon ulkopuolelle jääneet konfliktit 1800- ja 1900-luvuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelossa mainittujen konfliktien ohella pienehköjä määriä suomalaisia ammattisotilaita, vapaaehtoisia tai seikkailijoita on osallistunut moniin muihinkin aseellisiin yhteenottoihin, kuten Venäjän 1800-luvulla käymiin sotiin Euroopassa ja Aasiassa, buurisotiin, Venäjän–Japanin sotaan, Venäjän sisällissotaan, Espanjan sisällissotaan ja Vietnamin sotaan.

Sotilasoperaatiot 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2002–: Afganistanin sota, Suomen sotilasoperaatio Afganistanissa (2002-): Suomi on osallistunut noin 200[16] sotilaan voimin ISAF-kriisinhallintaturvaoperaatioon Afganistanin sisällissodassa vuodesta 2002. Vuodesta 2003 operaatio on ollut Naton johtama ja YK:n turvallisuusneuvoston laajentamana mandaatti on koskenut koko Afganistania.[17] Vuonna 2006 Isaf yhdistettiin Yhdysvaltojen Enduring Freedom -operaation kanssa, jonka tavoitteena on tuhota islamistien valta Afganistanissa ja Pohjois-Pakistanissa. Keväällä ja kesällä 2009 Suomessa virisi keskustelua siitä, onko rauhanturvaoperaatioon osallistuminen johtanut siihen, että Suomesta on tosiasiallisesti tullut sisällissodan osapuoli.[18] [19] [20] Vuonna 2010 Suomi suunnitteli liittyvänsä uuden kansainvälisen taisteluosaston perustamiseen Afganistanin sodassa. Taisteluosaston tehtävänä olisi joustavasti puuttua afganistanilaisten vihollistaistelijoiden liikkeisiin ja solutukseen Pohjois-Afganistanissa, torjua iskuja ja järjestää afgaaniarmeijan koulutusta.[21]
  • 2011: Somalian merirosvo-operaatio. Suomi osallistui vuonna 2011 EU:n johtamaan Atalanta-sotilasoperaatioon, jonka tarkoituksena oli Somalian rannikolla kauppa-alusten suojaaminen somalialaisia merirosvoja vastaan. Sotilasoperaatioon osallistui 120 suomalaista sotilasta. Operaation aikana suomalainen sota-alus Pohjanmaa upotti yhden somalialaisen aluksen ja pidätti 18 merirosvoa epäiltynä aluskaappauksen yrityksestä. Somalialaiset kuitenkin vapautettiin, koska mikään maa ei halunnut ottaa heitä vastaan oikeudenkäyntiä varten. [22]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haapa, Pertti (1995): Kun yhteiskunta hajosi, Suomi 1914–1920. ISBN 951-37-1532-9.
  • Harrison, Dick: Gud vill det! : nordiska korsfarare under medeltiden. Ordfront Förlag AB, 2005. ISBN 91-7037-119-9.
  • Line, Philip: Kingship and State Formation in Sweden, 1130-1290. BRILL, 2007. ISBN 9004155783. Google Books. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. S. Pihlman. Suomen kansainvaellus- ja varhaismerovinkiajan aseet. Helsinki 1990. ISBN 951-9056-95-5.
  2. K. H. Nielsen: Euran miekka skandinaavisesta näkökulmasta. Artikkeli kirjassa Viikinkejä Eurassa? Pohjoismaisia näkökulmia Suomen esihistoriaan. (toim. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander). Eura 2001. ISBN 9789529135615.
  3. Edited by Joonas Ahola & Frog with Clive Tolley: Fibula, Fabula, Fact: The Viking Age in Finland, s. 422. Studia Fennica, 2014.
  4. a b c The Chronicle of Novgorod London Offices of the Society, 1914. Viitattu 11.7.2016.
  5. Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 8. Historian Aitta, 1989.
  6. a b c d e f The Chronicle of Novgorod London Offices of the Society, 1914. Viitattu 11.7.2016.
  7. Line 2007, s. 412
  8. Line 2007, s. 333
  9. Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 64. Historian Aitta, 1989.
  10. a b toimi. Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä. Historian Aitta, 1989.
  11. Translated by Robert Michell: The chronicle of Novgorod, s. 95. London Offices of the Society, 1914.
  12. toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82-83. Historian Aitta, 1989.
  13. Line 2007, s. 440
  14. Harrison s. 476-480
  15. Haapala 1995
  16. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/10/968810
  17. Puolustusvoimat: Operaatiot: Afganistan. Viitattu 18.10.2009.
  18. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Hägglund+Suomalaisjoukot+eivät+kuulu+Afganistaniin/1135249384550
  19. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/10/984789
  20. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/73974-viro-sanoo-suoraan-%E2%80%9Dsuomalaiset-ovat-sodassa-%E2%80%93-varmasti%E2%80%9D
  21. http://www.yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/01/isaf-operaatio_muuttaa_luonnettaan_pohjois-afganistanissa_1384897.html
  22. http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/su+puolustusvoimat.fi/puolustusvoimat.fi/puolustusvoimat/kansainvalinen+yhteistyo/kansainvalinen_kriisinhallinta/operaatiot_etusivu/somalian+merialue/somalian+merialue

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]