Lappeenrannan taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lappeenrannan taistelu
Osa Hattujen sotaa
Lappeenrannan taistelun vuonna 1818 pystytetty muistomerkki.
Lappeenrannan taistelun vuonna 1818 pystytetty muistomerkki.
Päivämäärä:

23. elokuuta 1741

Paikka:

Lappeenranta

Lopputulos:

Venäjän voitto

Osapuolet

 Ruotsi

 Venäjän keisarikunta

Komentajat

Carl Henrik Wrangel

Peter von Lacy

Vahvuudet

4 000

10 500

Tappiot

2 000 kuollutta tai haavoittunutta

500–800 kuollutta
1 500 haavoittunutta

Tappiotiedot hyvin epävarmoja

Lappeenrannan taistelu oli hattujen sodan taistelu, joka käytiin Lappeenrannassa ja sen ympäristössä 23. elokuuta 1741 Carl Henrik Wrangelin johtamien ruotsalaisten ja Peter von Lacyn johtamien venäläisten välillä. Ruotsin sotasuunnitelma petti heti sodan alussa, lisäksi joukkoja verotti Kymijoensuulla vaikea kulkutauti, johon kuoli myös tärkeä komentaja. Ruotsalaisilla oli Haminan ja Lappeenrannan seudulla kaikkiaan 18 000 paikallisen ylipäällikkö H. M. von Buddenbrockin kokoamaa maavoimien sotilasta, joista kuitenkin vain osa siirrettiin Lappeenrantaan.[1]

Taistelun alkuasetelmassa Wrangel otaksui Lappeerantaa lähestyvän vain venäläisen osajoukon ja varsinaisen pääjoukon suuntaavan rantatietä pitkin kohti Haminaa, tästä syystä kaupunkiin ohjattiin vain osa hänen joukoistaan. Wrankelin nimenomaisena tehtänä kuninkaalta oli pitää rantatie vapaana vihollisesta, koska Lewenhauptin joukkojen oli tarkoitus marssia sitä pitkin kohti Pietaria. Hamina toimi armeijan tärkeänä muonavarastona ja huoltopisteenä. Näistä syistä Wrangel epäröi lähettää kaikkia joukkoja Lappeenrantaan, mutta lopulta pyyntöön suostuttiin ja sinne lähetettiin pikamarssilla hänen joukkojaan, joita täydensivät Karjalan rakuunat 600 miehellä. Kaikki ylimääräiset varusteet jätettiin varastoon ja muonaa otettiin mukaan muutaman päivän tarpeeseen.[2]

Ylipäällikkö de Lacy oli sijoittanut joukkonsa kaupungin edustalle tykistöineen. Ruotslaisjoukot olivat sijoittuneet hyvin edullisiin asemiin vesistöjen väliin kaupungin ulkopuolella ja de Lacy luuli vastassa olevan Wrangelin ja von Buddenbrockin koko armeijan, kun selvisi vastassa olevan vain Wrangelin joukkoja, hän päätti lähimpien upseeriensa kannattamana hyökätä välittömästi. Taistelu alkoi sunnuntaina 23.8. klo 2.00, jolloin venäläisten ensimmäinen hyökkäysrivistö lähti liikkeelle. Kummankin puolen joukot suorittivat tulenavauksen liian hätäisesti,[2] jonka serauksena oli suuri verilöyly. Venäläiset suorittivat ensimmäisen yhteislaukauksen liian kaukaa, jolloin suomalaiset joukot tulivat malttamattomiksi ja halusivat päästä lähemmäksi ampumaetäisyydelle, Wrangel yritti hillitä panikointia, mutta venäläisten toisen yhteislaukauksen jälkeen hän ei enää voinut estää tapahtumien kulkua.[2]

Kenraali Peter von Lacy oli marssittanut Kananojalta Viipurin pohjoispuolelta venäläisten 16 200 sotilaan joukon Lappeenrantaan, jonne ne saapuivat 22. elokuuta. Wrangelin johtamat 4 000 ruotsalaista olivat Taavetissa, minkä lisäksi Haminassa oli 5 000 sotilasta. Venäläisillä oli kolminkertainen ylivoima taistelussa, lisäksi Wrangelin joukoilta puuttui tykistö ja eikä hän hyödyntänyt Lappeenrannan linnoitusta, vaan ryhmitti joukkonsa sen ulkopuolelle. Myllymäessä oli kuitenkin kuusi tykkiä miehistöineen, jotka toimivat hyvin tehokkaasti venäläisiä vastaan. Kaupungissa valmiina olleista Willebrandin joukoista ¾ osaa sijoitettiin myös kaupungin ulkopuolelle, koska itse kaupunkia ei katsottu voitavan menestyksekkäästi puolustaa.[2]

Alivoimasta ja puutteista huolimatta wrangel ryhtyi lineaaritaktiseen hyökkäykseen, eikä varsinaista rynnäkköä suoritettu lainkaan, jonka seurauksena venäläisten vastahyökkäys mursi vasemman sivustan ja operaatio epäonnistui.[1] Kolmen tunnin taistelun jälkeen Wrangel haavoittui ja ruotsalaisjoukot vetäyivät sekasortoisessa tilanteessa Lappeenrannan linnoitukseen, jonka venäläiset valtasivat väkirynnäköllä hyvin verisesti. Venäläiset lähettivät sitä ennen lähetystön kaupunkiin antaumista varten, joka kuitenkin kaatui sekavassa tilanteessa ja raivostutti venäläiset upseerit. Taistelun jälkeen kaupunki ryöstettiin ja poltettiin, sen jälkeen venäläiset vetäytyivät rajan taakse omalle puolelleen.[2]

Taistelun päätteeksi venäläiset kokosivat kaupungista vankeja ja kuljettivat heidät orjiksi Venäjälle, Wrangel itse haavoittui pahoin ja joutui vangiksi.[1]

Lappeenrannan taistelu oli ainoa kunniakas ja urhoollinen taistelu koko Hattujen sodassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ilkka Mäntylä: ”Hattujen sota ja pikkuviha”, Suomen Historian Pikkujättiläinen, s. 291. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  2. a b c d e f Joachim Mickwitz, Jyrki Paaskoski: ”Taistelu Lappeenrannasta”, Itärajan vartijat 1700-luku, s. 106. Suomentanut Marketta Klinge. Keuruu: SCHILDTS, 2005. ISBN 951-50-1530-8.