Inkerin sota

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Inkerin sota käytiin 1610-1617 Ruotsin kuningaskunnan ja Moskovan Venäjän välillä. Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsi sai haltuunsa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan taustana oli ns. sekasorron aika, johon Venäjä oli joutunut Rurikin hallitsijasuvun sammuttua. Tämä mahdollisti Ruotsin ja Puolan sekaantumisen Venäjän sisäpolitiikkaan. Kumpikin valtio pyrki voimakeinoin tukemaan omaa ehdokastaan hallitsijaksi. Ruotsin ehdokkaana oli Vasili Šuiski, joka oli luvannut Viipurin sopimuksessa Ruotsille palkkioksi avusta Käkisalmen läänin. Šuiskin tukemiseksi Ruotsi käynnisti ns. De la Gardien sotaretken vuosina 1609-1610. Tämän retken aikana ruotsalaisjoukot miehittivät hetken aikaa Moskovaa[1], mutta kärsivät Klušinon taistelussa murskaavan tappion puolalaisia vastaan ja joutuivat vetäytymään takaisin Ruotsin alueelle. Kun Venäjän valtaistuimelle noussut Puolan ehdokas Vladislav Vaasa kieltäytyi luovuttamasta Käkisalmen lääniä, Ruotsi aloitti sodan Venäjää vastaan.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakob De la Gardie ryhtyi Viipurissa kokoamaan armeijaa uutta sotaa varten. Tukholmasta Turun kautta Viipuriin saapui 25. tammikuuta 1611 seitsemän ratsuväenlipustoa ja kaksi lippukuntaa jalkaväkeä. Ulkomailta oli lisäksi värvätty neljä lippukuntaa, jotka oli keskitetty Iivanalinnaan. Joukkoihin kuului marssin alkaessa 27. tammikuuta 1611 seitsemän lipustoa ratsuväkeä, joissa oli yhteensä noin 900 miestä. Jalkaväkeä oli neljän lippukunnan muodostama Samuel Cobronin rykmentti ja kolme erillistä lippukuntaa eli yhteensä 816 mistä. Kohti etelää marssiessaan armeija hyökkäsi Pähkinälinnaan ja Käkisalmeen.

Marssiva armeija sai maaliskuun alussa täydennyksenä suomalaisista koostuvan von Rechenbergerin rykmentin Laatokan eteläpuolella. Osa rykmentistä osallistui Laatokankaupungin valtaamiseen, minkä jälkeen marssi jatkui kohti Novgorodia. Armeija saavutti kaupungin heinäkuussa ja siihen liittyi Evert Hornin johtamat kaksi jalkaväen lippukuntaa ja kaksi ratsuväkilipustoa. Kaupunki vallattiin piirityksen päätteeksi 15. heinäkuuta alkaneella hyökkäyksellä.

Marssi jatkui Pihkovaan, jota piiritettiin mutta ei kyetty valtaamaan. Pihkovasta jatkettiin marssia Peipsijärven itäpuolitse Narvaan. Vuoden 1612 aikana taistelut hiipuivat, vaikka joitakin Inkerin kaupunkeja vallattiinkin. Sotatoimien päättyessä koko Inkerinmaa oli Ruotsin hallinnassa.

Venäjän kanssa tehtiin vuonna 1617 rauha Stolbovassa. Uusi tsaari Mikael Romanov luovutti Ruotsille Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Ruotsi palautti Novgorodin takaisin Venäjälle, mutta maa menetti kokonaan yhteytensä Itämereen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän sota (1609 - 1617) Pohjan prikaatin killan sivusto.